kesällä tapasin yhden mukavan miehen jonka kanssa ollaan nyt tunnettu jotain vuoden ja juteltu kaikenlaisista asioista,sanoin jo alkuvaiheessa kun hän yritti iskeä minua,että minulla on poikaystävä, jonka kanssa olen ollut mukavat viisi vuotta nytten . Netin kautta ollaan juteltu tämän kyseisen kaverin kanssa,ja hän ehdotti,etä voitaisiko olla ystäviä. Mutta mulle alkoi sen kanssa jutustelu riittää jo ekan kuukauden jälkeen, kun huomasin,että se tuskin haluaa olla ystävä vaan enemmän, koska se koko ajan haluaa liittää keskustelut sexiin tai kutsuu elokuva iltoihin,teelle tai kahvilla ja aina olen sanonut ei. Sitten yksikin päivä se suuttui mulle niin,että alkoi tuntua pariskuntien pikkuriidoilta ja siinä vaiheessa en puhunut sille kahteen viikkoon, kunnes se rumpa alkoi taas. Olen monestikkin yritänyt sanoa,että hankkis elämän tai muijan ittelleen,mutta ei. Vaikka yritän kuinka sanoa,että ei kiinnosta ja sen että ei kiinnosta jutella sen kanssa, koska mulla on mun omakin elämä ja mies.
En tiiä mitä hänelle tekis, koska yksinkertainen sana ei auta. Kaippa sillä on pakkomielteitä musta tai jotain. En tiiä, onko kellään vastaavia kokemuksia tai edes kertoa mitä tehdä.
En tiiä mitä hänelle tekis, koska yksinkertainen sana ei auta. Kaippa sillä on pakkomielteitä musta tai jotain. En tiiä, onko kellään vastaavia kokemuksia tai edes kertoa mitä tehdä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Harmillista että kaikille ihmisille ei sana mene perille vaikka rautalangasta vääntäisi... :( Itsellä samankaltainen kokemus, ja voin kuvitella tunteesi. Minä päädyin omassa tilanteessani ratkaisuun, että katkaisin välit täysin. Ilmoitin, että jollei ystävyyteni riitä hänelle, niin parempi jättää sitten sekin väliin ja lopettaa yhteydenpito. Jaksoi vielä väenvängällä yrittää kaikenlaista, mutta aloin käyttäytyä todella viileästi häntä kohtaan, jätin puheluihin ja viesteihin yms. vastaamatta. Lopulta hän kyllästyi ja sain olla rauhassa...Helpotus!