Nimeä paremmuusjärjestyksessä viisi sinuun suurimman vaikutuksen tehnyttä klassisen musiikin säveltäjää.
Minulla:
Bach, Beethowen, Schubert, Chopin, Albinoni
Minulla:
Bach, Beethowen, Schubert, Chopin, Albinoni
Säveltäjä-gallup
faq1
692633
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 69
Vanhimmat
En kovin paljon klassista kuuntele, mutta tuossa on ne mieleen jääneet.
Tchaikovsky.
Russian sailors dance, Nutcraker & Swan lake
Bach.
Toccata & Fugue.
Wagner.
William Tell Overtune & Hall of Mountainking
Vivaldi.
Winter: Allegro & Largo
1.Bach
2.Beethooven?
3.Chopin
4.Merikanto
5.Vivaldi
Chopin, Ravel, Liszt, Beethoven, Bach
huitaisen epäjärjestyksessa Von Webern, Bartok, Shorter, Cage, Shosta, Honegger.
Ymmärrän kyllä kiireisyytesi, mutta tarkoitatko nimellä Von Webern (von Webern?) saksalaista herraa nimeltä Carl Maria von Weber (1786-1826), itävaltalaista nuorempaa herraa nimeltä Anton Webern (1883-1945) vai jotakuta muuta? Edustavat koko lailla erilaista musiikkia. Veikkaan muiden esittämiesi nimien perusteella tätä nuorempaa eli n lienee paikallaan mutta von ei.
(Tällainen pilkunnu**inta on tietenkin palstalaisten mielestä sietämätöntä – joku torvi haluaa tietää ihan tarkkaan, kenestä säveltäjästä keskustelussa puhutaan!)
1884-1945. Sinulla on eri referenssit kuin minulla. Miunulle yksi lysti käytätkö vonia tai jätätkö pois. Jos pengot, löydät riemuksesi jopa Ernst Von Dohnanyin, mutta muista lähteistä.
Anton Webernin nimi oli alun perin Anton von Webern, mutta hän itse pudotti von-etuliitteen pois 1918. Jos sinä sitä edelleen käytät, niin käytä pois!
Hän syntyi 3.joulukuuta 1883, joten sinun lähteessäsi mainittu syntymävuosi 1884 on valitettavasti väärä.
Nimi Ernst von Dohnányi (Dohnányi Ernő) oli esillä tässä keskustelussa 18.2.
Katsoin tarkemmin lähdettäni. Jakson otsikko on Anton Von Webern. Tekstissä puhutaan koko ajan Webernistä. Tämä on brittiläinen kirja (1952), josta minulle oli nuoruusvuosilta jäänyt Von mieleen. Kirjassa haluttiin ilmeisesti käyttää alkuperäistä nimeä otsikossa mutta pudottaa saksalaisperäinen aatelisetuliite pois tekstissä. Poliittisesti erinomainen veto. Puolestani kaikki vonit ja afit ja vanit ym voidaan poistaa. Vai kuunteletteko van Beethovenin siistejä myöhäiskvartettoja?
Beethovenin kohdalla tuota etuliitettä ei ole tapana käyttää pelkällä sukunimellä viitattaessa. Syytä tähän en tiedä. Kuten kirjoitin jo alempana puheenvuorossani otsikolla "3 lähes samannimistä":
"Minulle on epäselvää, miksi sukunimeä käytetään yleensä ilman siihen kuuluvaa liitettä "van". Nimi kuulostaa olevan jotain alankomaalaista alkuperää (vaikka Beethoven oli syntyisin Bonnista, Saksasta). Jos jollakulla on nimessään vastaava liite "von", se kulkee yleensä nimen mukana siihen "liimattuna" (esim. Carl Maria von Weberistä puhuttaessa puhutaan tai ainakin pitäisi puhua von Weberistä, ei Weberistä)."
Ihmetyttää muuten, jos englantilainen lähteesi on kirjoittanut "Anton Von Webern". Vaikka saksan kielessä viljellään isoa alkukirjainta enemmän muin useimmissa muissa, niin ainakin minut on opetettu kirjoittamaan prepositiot (mm. nämä "aus, bei, mit, nach, seit, von, zu") lauseen keskellä pienellä, nimissäkin.
Englanninkielisissä teksteissä on usein käytäntönä kirjoittaa otsikoiden jokainen sana isolla alkukirjaimella – ehkä tässä on sitten kyse siitä.
Huomenta musakansa.
Engl. teos (kylmän sodan aikainen) kirjoittaa sektion otsikon ANTON VON WEBERN, siis isoilla, samoin joka sivun ylälaidassa, mutta tekstissä Webern. Poliitisesti ovela brittiläinen veto, arveli nimen olevan (kuten alun perin olikin, kuten itsekin sanoit) von Webern muttei hyväksynyt sitä tekstissä. Sitävastoin kirjassa komeilevat Sir Edward Elgar (jolla oli pari siistiäkin biisiä), Sir Arnold Bax, ja muuan Dame Ethel Smyth. Minun puolestani etuliitteet hemmetiin. Saksalainen musiikki oli muuten kirjassa "tragedy", venäläistä ei pirulauta hyväksytty lainkaan paitsi pari hyväksymistä mumisevaa riviä Prokofievista. No, enhän minäkään ole Don Professionale, mutta tämä kirjoittaja Norman Demuth, vaikka hyvä musan analysaattori olikin, oli poliittisten harhojen vallassa kuten koko Suomi vieläkin.
Kysynpä vielä piruuttani, kuka oli Abdullah Ibn Buhainah.
Minun osaltani nimien nussinta jääköönkin sitten tähän.
En pysty laittamaan järjestykseen, mutta: Beethoven, Chopin, Rahmaninov, Sibelius, Debussy ääh.. pitää tohon lisätä vielä Tsaikkari..siinä tuli 6.
Eino-Juhani Rautavaara. En oo paljon klassista kuunnellu niin laitetaan vain toi.
sitä joka on säveltänyt Uinuvalla laguunilla, onkohan se Toivo Kärki. Ja myös pidän Karjalan kunnailla lehtipuu.
Schönberg, Messiaen, Berg, Cage, Graettinger.
Lempisäveltäjiini kuuluu Sibelius, Tsaikovski, Dvorak, Bach ja Mozart. Sydäntä lähellä ovat myös Englund, Sostakovits ja Paganini.
Luin ketjun läpi ja totesin, että samat nimet esiintyvät kerta kerran jälkeen.
Tällä hetkellä Bach suosituin, sen jälkeen tasoissa Beethowen ja Chopin.
Miten niin joku "Beethowen" tasoissa Chopinin kanssa?
Täällä on äänestetty kolmeakin erinimistä säveltäjää:
- Beethowen
- Beethoven
- Beethooven
Musiikin hakuteoksissa tunnetaan heistä vain keskimmäinen, Ludwig van Beethoven.
Minulle on epäselvää, miksi sukunimeä käytetään yleensä ilman siihen kuuluvaa liitettä "van". Nimi kuulostaa olevan jotain alankomaalaista alkuperää (vaikka Beethoven oli syntyisin Bonnista, Saksasta). Jos jollakulla on nimessään vastaava liite "von", se kulkee yleensä nimen mukana siihen "liimattuna" (esim. Carl Maria von Weberistä puhuttaessa puhutaan tai ainakin pitäisi puhua von Weberistä, ei Weberistä).
Se 'van' ei kuulu yhtään mihinkään. Pröystäilyä koko touhu. Jos joku pelle haluaa nimeensä aatelisen tai muun (van lienee (?) sama asia kuin von joka tarkoittaa kotoisin jostain) liitteen niin olkoon se hänen ongelmansa, ei siitä muiden tarvitse piitata.
Fiksut lukevat ajatuksia, eivät sanoja - eivätkä takerru kirjoitusvirheisiin.
Voithan toki kirjoittaa esim. Carl Maria Weber oikean muodon Carl Maria von Weber asemesta, jos niin tykkäät. Noin kirjoittamalla saat kyllä ennemminkin tietämättömän kuin piittaamattoman leiman.
En minä van/von/af/de-alkuisia sukunimiä kunnioita sen enempää kuin meitä nen-päätteisiäkään (tyyliin Anttinen), mutta kirjoitan henkilön nimen ilman muuta tuollaisen 'fiinin' alkuliitteen kanssa jos tiedän henkilön itsekin niin tekevän. Näin tekemällä kunnioitan edes itseäni.
Teepä tosiaankin itse miten haluat.
Pilkunnussijoilla on taipumus vetää keskustelu aina vikasuuntaan ja pilata se.
Jos sulla ei Ped Anttinen tällä foorumilla ole muuta tekemistä, niin etsi muu paikka.
Minulla ei ole siltikään halua olla fiksu odottamallasi tavalla. Minusta olisi mielekästä, että musiikkipalstalla keskusteltaisiin musiikin keskeisistä säveltäjistä oikeilla nimillä, silloin kun se ei ole ylivoimaista. Olletikin, jos kyseessä vielä on OMA lempisäveltäjä!
Jos nimesi sattuu olemaan Hämäläinen, niin et varmaankaan jaksa riemastua nähdessäsi sen kirjoitettuna muotoon Hamalainen.
Aivan samanlaista väkivaltaa nimille on, jos kirjoitamme laiskuuttamme esim. Bela Bartok (kun tuonkin voisi kirjoittaa lähes yhtä helposti oikein: Béla Bartók).
Tšekkiparat puistelisivat päätään nähdessään Antonin Dvořákin nimen kirjoitettuna r-kirjaimella, mutta tällaisessa tapauksessa pitänee antaa jo periksi ja olla vaatimatta moista kikkailua suomalaisilta – ainakaan nettikeskusteluissa! Jos kirjoittaa Dvorák, niin väärinymmärryksen vaara ei ole kovinkaan suuri.
Venäläisissä säveltäjännimissä olisi enemmän kuin suotavaa käyttää hyväksyttyjä suomalaisia translitterointimuotoja: ei anglosaksittain Tchaikovsky vaan suomalaisittain Tšaikovski (tai hätätilassa edes Tshaikovski) jne. Levykansistako niiden kirjoitustavat on omaksuttu vierasperäisissä muodoissa? Ruotsalainen translitterointimuoto muuten on Tjajkovski – sitä ei sentään ainakaan suomenkielisten suomalaisten näe käyttävän!
Skitsofreeni äänessä. Sitäpaitsi tarkkaan ottaen poju on Bartokin kohdalla väärässä. Oiikea järjestys ja translitterointi on Bartók Béla. Mutta vittuako skitsofreeni tietää. Pilleriä poskeen!
En tiedä mitä pilkunnussimista on esim. Beethovenin nimen oikein kirjoittamisen vaatimisessa.
Ei tosiaan voi kauheasti asiasta tietää,jos ei edes lempisäveltäjiensä nimiä osaa oikein kirjoittaa!!
Eri asia on tuo van/von pääte. Se on mielestäni yksi ja sama pelkästä sukunimestä puhuttaessa.
Mutta: Beethoven, ei Beethooven tai Beethowen tms.(!)
Eihän Bachkaan ole Bakch tms..
Unkarilaiset kirjoittavat itse nimensä järjestyksessä Sukunimi Etunimi. SIKÄLÄISESSÄ käytännössä nimi on Bartók Béla, todellakin.
Muissa maissa (mm. Suomessa) on kuitenkin tapana kirjoittaa unkarilaisetkin nimet yhtenäisyyden vuoksi samassa järjestyksessä kuin muunkinmaalaiset.
Kun säveltäjiä haetaan sukunimen mukaisessa aakkosjärjestyksessä, niin Bartók löytyy toki aakkostettuna ihan omasta lokerostaan eikä mistään Bélan kohdalta.
Eikä Béla Bartókia edes tarvitse translitteroida: unkarilaiset käyttävät ihan samaa latinalaista kirjaimistoa kuin mekin! Tarkemerkkien eli diakriittisten merkkien kohdalla he vain ovat meitä kriittisempiä ja vaativat olemaan tarkempia.
Pilleriapa pilleria meille skitsoille...
Tulee tässä mieleen muuan Miina Riipinen, joka oli kenties vahvempi muissa lajeissa kuin kirjoituksessa. Muuan virkamies pani kovin pahakseen, kun Miina jätti hänelle allekirjoittamansa asiapaperin – hän luuli Miinan kirjoittaneen nimensä kohdalle tarkoituksellisen, virkamiestä loukkaavan herjan. Näin ei todellisuudessa ollut, vaan Miina-rukalta olivat vain unohtuneet i:n pisteet tohinassa pois ja nimikirjoitus oli unkarilaisen takaperoisessa järjestyksessä (kuten monellakin vanhemman kansan edustajalla Suomessa takavuosina):
Rupinen Muna
LvB on minunkin suosikkini, ja Ped Anttiselle hatunnosto oikeasta linjasta. Kyllä sillä nimen oikeellisuudella on väliä, vaikka joidenkin on sitä nähtävästi tosi vaikea niellä...minkä ihmeen takia? Kysymys on ihan perusjutusta, menee puurot ja vellit sekaisin ellei sitä tajua.
Arvelit oikeaan suuntaan myös sukujuuria, Flanderiin mennään (Beethoven taitaapi tarkoittaa juurikaspeltoa...) - isoäiti oli vielä Belgian Mechelenissä syntynyt, sitten siirrytään Bonniin (isoisän syntymäkaupunki). Sukupolvia on kartoitettu noin vuoteen 1500, ja paikkakuntia ovat mm. Kampenhout, Haacht, Boortmeerbeek, Bertem ja Mechelen.
Musiikki on tietysti pääasia, mutta lisäväri vain laajentaa näkökulmaa. Tietoa on kyllä helppo löytää, ja alkeellisinta tietoa pitäisi olla nimen oikeinkirjoitus.
Ihan kaikista suunnista ei sentään käy hyytävä viima, vaan jostain tulee lämmittävästi sivustatukeakin...
:)
> Beethoven taitaapi tarkoittaa juurikaspeltoa
Muistan erään LvB-fanin puhuneen joskus muinoin "Lanttupellon Luddesta".
Kyllähän minäkin Beethovenin sinfonioista (varsinkin parittomista) kovasti pidän. Ei niitä kovin helpolla saa puhki soitettua! Samoin pianosonaatit ovat sellaista alan peruskamaa, että ohi on vaikea nousta.
Joitakin vuosia sitten oli elämys kuunnella B:n 9. sinfonia Karjalohjan vanhassa kivikirkossa kesäisenä päivänä. Istumapaikkoja ei riittänyt hetikään kaikille, mutta hyvinpä tuon jaksoi kuunnella seisaaltaankin!
"O Freunde, nicht diese Töne! Sondern lasst uns
angenehmere anstimmen. Und freudenvollere!"
Kyllä vaan lämpimiä tuulahduksia riittää, sillä elämyksiä on tämä lanttuherra tuottanut pilvin pimein. Tammikuinen Birminghamin sinfoniakuoron 9. sinfonian esitys (vaikkakin kurjassa Finlandia-talossa) oli hieno, Sakari Oramo oli ratketa liitoksistaan ja hiki lensi.
Pianosonaatit ovat kelpo tavaraa, ja odottaa sopii Grigori Sokolovin versiota 32. sonaatista Sibelius-Akatemiassa 21.4., voipi tulla kuulijallekin hiki. Myös Antti Siirala on ollut antoisa Beethoven-tulkki nuoresta iästään huolimatta, taitaa olla "vanha sielu"...
Olenko sivistymätön moukka, jos lausun tuon Beethovenin ilman saksalaista painotusta? Pitäisikö tuo v lausua soinnittomana f:n tapaan, ja onko tuo o lausuttava kuten suomen pitkä vokaali oo?
Et varmaan ole moukka - ei sitä niin väärin varmaan edes pysty ääntämään, etteikö ymmärrys säilyisi. Eiköhän joku sieltä välimaastosta eli v/f -välimuoto ja puolipitkä o piisaa. Kyllä Tshaikovskinkin saa ääntää Tshai eikä Tshi niinkuin se venäläiseen suuhun menee, vähän aste-eroja riippuen mistä päin maata puhuja on kotoisin.
Kaikkien kielien kaikkia fonetiikan koukeroita emme millään osaa, mutta pyrkimys oikeaan suuntaan lienee tässäkin hyväksi, vai mitä? Ja suomalaiset nimethän ne vasta mahdottomia ovatkin - Esa-Pekka Salonen kirjoitetaan yleensä jo oikein, mutta ääntäessä tahtoo mennä Essa-Pekaksi, suomen s kun on ihan omanlaisensa. Vaan ei haittaa, mutta Sibelius äännettynä Saibiilius vähän särähtää.
Oikea kirjoitusasu sen sijaan on kyllä eri juttu.
Kun on tällainen nöyrä suomalainen ja haluaa tehdä kaiken aina oikein, niin siinä sitten tulee ongelmia noiden saksalaistenkin nimien kanssa...
Pitäisi ottaa mallia ranskalaisista ja lausua kaikki itseriittoisen röyhkeästi päin seiniä! Ranskalaisen suussa Beethoven on Betovään, Strauss Stross ja Bach Bak.
Saksankielinen lausuu ainakin saksankielisten sanojen ja nimien v-kirjaimet ("faut") suomalaisen "äffän" tapaan ja vasta w saa saksalaisessa suussa "veen" äännearvon. Musiikin ulkopuolelta tuttu esimerkki on Volkswagen ("folksvaagen").
"Beethoofenin" e ja o ääntyvät pitkähköinä aivan kuten kuten edellisen esimerkin "vaagen". Ei kannata kuitenkaan liioitella; riittää kun raottaa suutaan puolentoista vokaalin verran ja jättää loput säästöön.
Siis jos kerran halutaan pilkkua viilata, on nimi todellakin kirjoitettava niin kuin se Unkarissa tehtäsiin, eli Sukunimi Etunimi.
Meinaan vaan, että jos viilataan, niin viilataan sitten loppuun asti, olkoonpahan Suomessa tapana tehdä miten tahansa.
mutta auta armias jos sanot RANSKALAISEN nimen väärin fransmannille, niin johan katsotaan nenänvartta myöten, saant säänsit saa kyytiä...eli siinä kohtaa olet TODELLINEN moukka koska vain ranskalainen kulttuuri on kulttuuria. No leikki sijansa saakoon.
Eri kielissähän myös tuo "artikulaatiobasis" on erilainen, eri pyrkii muokkaamaan ääntämyksestä omannäköistään.
Ollaan vaan itseriittoisesti monipuolisesti sivistyneitä suomalaisia - hyvällä itsetunnolla on aina varaa aidosti kunnioittaa muitakin ja ottaa selvää. Ei nöyrästi vaan kiinnostuneesti. No, tästähän saisi jo ihan uuden jutunaiheen...
sellaista Suur-Suomea rakenna, eihän tässä pilkkuja viilata vaan kyse on kansainvälisestä käytännöstä. Ajattelepa vaikka tilastoja, kirjastoja, yliopistoja yms. Sama ilmiö kuin se, että kyrilliset tai kiinalaiset nimet translitteroidaan.
Auttoiko?
Klassisen musiikin ystävien ratoksi ei ole jaksettu pystyttää paljoakaan radio-ohjelmatarjontaa. Näkyvin (kuuluvin) kaupallinen sinnittelijä on Radio Classic FM.
Kulttuurin airuena toimiminen tuntuu kuitenkin ottavan voimille ja rimanalituksia tulee turhan paljon. Ainakin minun korviani raastavat eräissä viimeaikaisissa juonnoissa jatkuvasti ja säännönmukaisesti kuullut pieleenlausumiset.
Asialla on muutaman kuukauden remmissä ollut, nuorehkolta kuulostava miesjuontaja, jolla on sinänsä miellyttävä esiintymistapa ja radioääni sekä hyvä ja "kultivoitunut" suomen kielen artikulaatio. Kaveri ei ole valitettavasti jaksanut kouluttaa itseään ottamaan selvää vierasperäisten nimien oikeista ääntämistavoista. Venäjä, saksa, ranska – kaikenkielisten nimien ääntäminen tahtoo mennä "englannin kautta" aivan triviaaleissakin tapauksissa.
Ei todellakaan riitä, että osaa ääntää saksan diftongin "äu" oikein "oi", jos samassa sanassa sortuu ääntämään diftongin "ei" väärin "ei":ksi: Schumannin "Träumerei" ei äänny "troimerei" vaan "troimerai". Maallikolle tuollaisen voisi antaa anteeksikin, mutta EI radiossa päivittäin töikseen esiintyvälle puheviestinnän ammattilaiselle! Urheiluselostajillekin asetetaan tässä suhteessa tänään melkoisia vaatimuksia – miksi ei siis kulttuurin saralla!
Jos levykannessa näkyy sellistin nimi Mischa Maisky, niin juontajamme olettaa ilman muuta saavansa soveltaa sukunimeen oppimiaan englannin sääntöjä ja ääntää nimen "meiski". Latvialaissyntyinen sellisti ei taatusti itse äännä nimeään samoin (ja myös osaavampien juontajien suussa se on "maiski"). Nimi esiintyy Classic FM:n ohjelmissa harva se päivä.
Vastaavia esimerkkejä voisi luetella kymmenittäin.
Yhtiö saisi panostaa henkilökuntansa koulutukseen enemmän. Tämä veikkonen tuntuu muuten kehityskelpoiselta kaverilta – koulutuksella hänestä voisi saada erinomaisen juontajan!
Omassa kielitaidossani on paljonkin parannettavaa sekä laajuus- että syvyyssuunnassa. Itse en suurin surmin hakeutuisi vastaavaan radiotyöhön omalla vajavaisella kielitaidollani. Tämä ei estä minua kuulemasta radiossa, ketkä osaavat hommansa ja ketkä eivät.
ilmiön, ja jotenkin siitä jää tylsä vaikutelma. En kyllä ole ClassicFM:ää pitänyt koskaan minään lippulaivana, vaan ehdottomasti YlenYkköstä (nyk. Yle Radio1).
Valitettavasti viime vuoden radiouudistus ei ollut mikään ilouutinen musiikin ystäville, mutta kyllä se ykkönen paras edelleen on - ClassicFM on liian pätkää ja tarkoitettu kai lähinnä autossa kuunneltavaksi (konserttivaikutelma puuttuu, ylä- ja alaääniä on "tasattu").
Ykkösen kuuluttajien taso on aina ollut omaa luokkaansa ja ääntämiset kauniisti kohdallaan, kaupanpäällisinä hienoja persoonallisuuksia, jotka oikeasti välittävät yleisöstään. Classicia tulee nykyään kuunneltua enemmän, kun puheohjelmat täyttävät radiouudistuksen jälkeen koko päivän, mutta ykkösen illat ovat hienoja edelleen. Vuorokaudessa on vain liian vähän tunteja...
Radiossa soi juuri Pachelbelin Kaanon ja gigue, ja Hellevi Härkönen äänsi ihanasti. Tästä tuli mieleen Pekka Saurin aikanaan radion Yölinjalla kertoma kirjastojuttu: juuri kukkaan puhjennut musiikinystävä meni kysymään tamperelaiselta kirjastonhoitajalta Pahhin Pelikaania. Hetki ankaraa aivotyöskentelyä, ennenkuin oikea teos löytyi. Mutta löytyi. :D
Vilkaisin YLEn verkkosivujen antia ohjelmatietojen osalta osoitteessa
http://www.yleradio1.fi/ohjtied/musvko1.htm
Oikeinkirjoituspolitiikkana näyttää olevan jonkinlainen kultainen keskitie: esim. Béla Bartók on kirjoitettu aksentteineen päivineen kuten odottaa sopiikin, mutta Dvořák on tyydytty kirjoittamaan muodossa Dvorák; Zaïde (i-kirjaimen päällä treema) on yksinkertaisesti Zaide ja Così fan tutte (i:n päällä gravis-korkomerkki) on virtaviivaistettu muotoon Cosi fan tutte. Toisaalta Saint-Saënsin nimen päällä nuo kaksi pistettä näkyvät jököttävän.
François Couperinin kohdalla oli jekku: hän oli ohjelmalistassa pelkkä F. Couperin :)
Ihan hyvä noin.
Merkitystä noillakin on vaikkapa sikäli, että ainakin minun selaimeni ETSI-toiminto löytää ohjelmatiedoista nimen Dvorák vain jos sen kirjoittaa korkomerkin kanssa; muoto Dvorak ei kelpaa (ellei sitten käytä jotain jokerikikkoja). Samoin Saint-Saëns ei löydy hakusanalla Saint-Saens.
Dvořák olisikin Suomessa kai lähinnä yliammuttua, kuten totesin jo eilen.
Saat toki minun puolestani kirjoittaa unkarilaiset ja vaikka muutkin nimet takaperoisessa järjestyksessä. Minä aion jatkossakin noudattaa totunnaista suomalaista käytäntöä ja kirjoittaa ainakin kaikki eurooppalaiset nimet järjestyksessä Etunimi Sukunimi, ellei jokin erityinen syy (aakkosjärjestykseen laaditut luettelot tms.) vaadi menettelemään toisin. Kuri on unkarilaisten kohdalla yhtä armoton.
Unkarilaisista sen verran, että he näyttävät kirjoittavan unkarilaiset nimet unkarilaisessa mutta muunmaalaiset nimet kansainvälisessä järjestyksessä! Näin ainakin oheisessa nettisivuotteessa, joka kertoo tunnetusta, Suomessa asuvasta pianisti Gergely Bogányista.
>> 1974-ben született Vácott. Négy éves korában kezdett zongorázni. Hat éves korában megnyerte a hazai zongoraverseny speciális díját Nyíregyházán, majd három évvel később az első díjat kapta meg ugyanazon a versenyen. A Liszt Ferenc Zeneművészeti Főiskolán Esztó Zsuzsa és Baranyay László tanítványa volt, majd Helsinkiben, a Sibelius Akadémián Matti Raekallionál, Amerikában, az Indiana Egyetemen Sebok György professzornál tanult, valamint részt vett Dimitri Baskirov, Schiff András, Fischer Annie, Murray Perahia és Rados Ferenc néhány mesterkurzusán is.
Kaiken ylenkatseen ja kiukun uhallakin jatkan vielä höpinääni unkarilaisista musiikkinimistä. Haluaisin muistuttaa, että useilla unkarilaissyntyisillä musiikki-ihmisillä on tavallaan kaksikin versiota nimestään – yleisessä kansainvälisessä käytössä oleva (usein saksalaisperäinen) ja toisaalta kansallinen.
Alkuperäiset unkarilaiset etunimet eivät ole ilmeisesti oikein sopineet isompia kieliä puhuvien suuhun ja unkarilaiset ovat saaneet tyytyä maailmanmaineeseen uudella lainanimellä.
Esimerkkejä:
Georges Cziffra (Cziffra György)
Ernst von Dohnányi (Dohnányi Ernő)
Emmerich Kálmán (Kálmán Imre)
Franz Lehár (Lehár Ferenc)
Franz Liszt (Liszt Ferenc)
(Sir) Georg Solti (Solti György)
Kaksi muuta "Yrjöä", György Kurtág ja György Ligeti, ovat kaiketi saaneet pitää paremmin etunimensä unkarilaisessa muodossaan maan ulkopuolellakin.
Nimessä György on samannäköinen ö kuin meilläkin, mutta nimen Ernő viimeinen kirjain on unkarilaisen aakkoston erikoisuuksia.
Etunimien muunteluun olemme toki me suomalaisetkin syyllistyneet vaikkapa väännellessämme läheisimpiä monarkkinimiä meikäläiseen suuhun sopiviksi (Carl Gustav => Kaarle Kustaa). Jokunen vuosikymmen sitten suomalaiskoululaisille puhuttiin sellaisistakin henkilöistä kuin Sakari Topeliuksesta ja Kaarle Kustaa Eemil Mannerheimista :)
Kiitoksia Pedille ansiokkaasta esitelmänpoikasesta. I am very impressed!
Hurmaavan elegantti, lahjakas ja sivistynyt Murray Perahia on sukujuuriltaan käsittääkseni Espanjan länsirannikon sefardijuutalaisia; muistelen joskus lukeneeni hänen jopa hallitsevan tuon väestönosan ikivanhaa kieltä, jota nykyään taitaa puhua enää kourallinen ihmisiä. MusiikkiFazerilla Hesassa törmäsin kerran myyjään, joka hurmioituneena lausui pianistin nimen PeraHIIa, ei jenkkiläisittäin Peraiah.
En todellakaan tiedä, mistä minulle oli tarttunut takaraivoon tuo mielikuva Murray Perahian eteläamerikkalaisista ja nimenomaan perulaisista sukujuurista – hyvä että asiaan tuli selvyyttä!
Perahiaa en ole nähnyt/kuullut livenä, mutta TV:nkin välityksellä hänestä saa juuri luonnehtimasi kaltaisen kuvan.
Dmitri Baškirovin olen kuullut/nähnyt soittavan Mozartia maassa, jota ei enää ole (valtiomielessä). Paikka oli Estonia-teatteri, Tallinna, ja aika lähellä puoltayötä vuoden viimeisenä päivänä 1980. Sattuma heitti meidät vielä hetkeksi samaan jonoon läheisen Viru-hotellin aulassa konsertin jälkeen, ja sain kerätyksi olemattoman vähäisen venäjän osaamiseni kiittääkseni miestä konsertista.
ihania muistoja nuo "kohtaamiset"! Minulla ei ollut noin kiinnostavaa Tallinnassa, vaikka ihan noihin aikoihin siellä työn puolesta paljon olinkin. Baškirov on jäänyt vain radio- ja levytuttavuudeksi, valitettavasti. Minkälainen fiilis hänestä tuli persoonana? Sait nähtävästi oikein voimakohtauksen kun uskalsit mennä - itse tulin arkajalaksi sen jälkeen, kun päätin mennä kiittämään Borodin-kvartetin vanhaherra Berlinskiä, enkä saanut aikaiseksi kuin kyyneliä ja nikotuksia. Voi nolouksien äiti, mutta niin hyvin hän ymmärsi, etten nähtävästi ollut ensimmäinen emootioihinsa sotkeutunut ihailija (emootiomyrskyn sai aikaan Shostakovitshin jousikvartetto 8).
Olen kuullut Perahiaa livenä kolmesti, ja hän on kyllä uskomattoman upea. Ei koskaan tee itsestään numeroa, ja sillä noita tietojakin hänestä on vaikea löytää. Kuuluu siihen suurten sarjaan, joiden kautta musiikki todella saa ilmiasun. Se kuuluisa peukalon vammautuminen koitui ihmiskunnan iloksi sekin: mies istui Bachin partituurit sylissä kolme vuotta ja luki, kun ei voinut soittaa. Moni muu olisi jo lannistunut, mutta ei hän. Tulos on kuultavissa toinen toistaan hienommilla Bach-levyillä. Tulisipa vaan pian taas Suomeen!
Telkkarissa näytetty mestarikurssi osoitti Perahian omaavan myös mestarilliset pedagogin kyvyt. Hyvin nuori Paavali Jumppanen ja Gergely Boganyi (sori kirj.asu...) ainakin olivat oppilaina, ja voi heidän ilmeitään...
> Baškirov on jäänyt vain radio- ja
> levytuttavuudeksi, valitettavasti.
> Minkälainen fiilis hänestä tuli persoonana?
Karismaattisen oloinen taiteilijapersoona oli Baškirovkin. Myös hän on esiintynyt useampaankin kertaan Suomessa. Miehestä löytyy kuva vaikkapa osoitteesta
http://www.cami.co.uk/bashkirov.htm
Tuo Tallinnan konsertti 1980 oli "vanhan vuoden päättäjäiskonsertti", joka päättyi hieman ennen puoltayötä. Minulla ja vaimollani oli sen jälkeen matkapaketin ohjelmassa uudenvuodenyön juhla-ateria majapaikassamme Hotelli Virussa (kuohuviiniä, votkaa, mustaa mätiä jne.). Ilmeisesti Baškirov asui samassa hotellissa; hänkin näytti jonottavan aulassa samoissa merkeissä ja aivan lähituntumassamme. Juuri kun pääsin vaihtamaan hänen kanssaan muutaman sanan, häntä tultiin vetämään toisaalle: hänen kuuluikin juhlia jossain muualla kuin suomalaisrahvaalle varatussa salissa. Ajatustenvaihto jäi siis lyhyeksi – mutta niin se olisi jäänyt kielitaidon puutteeni vuoksi joka tapauksessa.
Tuo vierailuni Neukkula-Virossa jäi ainoaksi. Vabariikin aikaisessa Estonia-teatterissa olen käynyt myöhemmin kerran (Don Giovanni 2-3 vuotta sitten). Ovathan ne näyttämön ja salin mittasuhteet vähän liikuttavan seurojentalomaiset, mutta kyllä siellä vain oopperaa kyetään tekemään. Eri Klas johti esityksen, josta minulle jäi äänellisesti parhaiten mieleen Teo Maisten Komtuuri. Ikämiehen basso soi vielä majesteetillisesti!
Otteita TV:sä esitetystä Perahian mestarikurssista satuin näkemään minäkin.
Gergely Bogányin Chopin-iltaan onnistuin saamaan ilmaiset liput (kilpailuvoittona) pari vuotta sitten. Valitettavasti vaimolleni tuli este ja jouduin menemään yksin – mutta kannatti silti!
Esimerkiksi Shostakovits kirjoitetaan eri lähteissä lukuisilla eri tavoilla, eikä se häiritse minua tippaakaan. Näin myös ulkomaisissa lähteissä.
Ei asia minua haittaa, mutta olen edelleen sitä mieltä, että jos pilkkua kerran halutaan alkaa viilaamaan, niin nimi pitää kirjoittaa täsmälleen siten kuin ao. säveltäjä nimensä kirjoittaisi.
Sanotaan nyt vielä kerran:
1)
venäjän translitterointitapoja on lukuisia erilaisia eri kielille ja käyttötarkoituksiin. Minkälainen rautalankamalli menisi perille?
2)
Kysymys ei ole siitä, häiritseekö asia sinua vai ei.
3)
venäjänkielisissä nimissä on (siis myös venäjäksi, ei translitteroituna) lukuisia eri kirjoitustapoja, mitä niistä tarkoitat "täsmälleen kuten säveltäjä kirjoittaisi"?
4)
jos et vieläkään ymmärrä mistä on kysymys, niin ei todellakaan voi mitään. Otan osaa.
Tämä meidän "Shostamme" (Dmitri Dmitrievitš Šostakovitš) kirjoitti nimensä tiettävästi muotoon Дмитрий Дмитриевич Шостакович, joten siinäpä mallia meillekin :o)
Jos ei venäläis- tms. nimien eri translitterointitavoilla olisikaan muuta merkitystä, niin ainakin netin hakukoneilla saa erilaisia linkkejä sen mukaan, minkä hakusanan kuukkelin nokkaan tökkää.
Venäjän edellinen presidentti Борис Николаевич Ельцин oli meille Jeltsin, anglosakseille Yeltsin, saksalaisille Jelzin ja ranskalaisille Eltsine. Kannattaa käyttää Google-haussa eri muotoja sen mukaan, minkäkielisiä tekstejä haluaa luettavakseen.
Bulgaarit käyttävät venäläisten lailla kyrillistä aakkostoa, mutta he kirjoittavat Jeltsinin sukunimen luullakseni ilman pehmennysmerkkiä, Елцин.
Pjotr Iljitš Tšaikovskin (Пётр Ильич Чайковский) sukunimi tunnetaan vastaavasti mm. muodoissa Tchaikovsky (engl.), Tschaikowsky (saks.), Tchaikovski (ransk.) ja Tjajkovski (ruots.). Monella musiikinystävällä lienee hyllyssään (levykansissa) jonkinmoinen kokoelma eri tavoin kirjoitettuja Tšaikkareita.
Näin ikävän heterogeenista tuo kirjoitusjärjestelmästä toiseen siirtyminen vain on, ei maha mittää!
> nimi pitää kirjoittaa täsmälleen siten kuin
> ao. säveltäjä nimensä kirjoittaisi
Minulla on se käsitys (tietävämmät saavat mielihyvin oikaista), että Suomessa (Kielitoimiston tai vast. instanssien taholta) suositellun käytännön mukaisesti pitäisi venäjänvenäläisten nimet kirjoittaa virallisten suomalaisten venäjän translitterointisääntöjen mukaisesti, mutta ulkomaille emigroituneiden etnisten ("entisten") venäläisten nimet siinä muodossa kuin ao. henkilöt ne latinalaisin aakkosin itse kirjoittavat.
Esimerkiksi Vladimir Ashkenazy on nimi, joka ei noudata suomalaisia venäjän translitterointisääntöjä. Pianisti onkin asunut lännessä iät ja ajat (pitkään Islannissa, liekö asunut muuallakin?)
Sellisti Mstislav Rostropovitš (Rostropovitsh) on sitten kiintoisa tapaus. Hän loi itselleen nimeä Suomessakin neuvostoliittolaisena ja muutti länteen kypsässä iässä. En tiedä, minkä maan passia mies nykyisin kantaa ja miten hänen nimensä on siinä kirjoitettu (Rostropovich?), mutta nähdäkseni suomalainen media tuntee hänet edelleen Rostropovitšina tai Rostropovitshina (riippuen siitä, kummalla tavalla kukin tuon suhu-ässän kirjoittaa – hatullinen olisi se suositeltavampi).
Musiikin ulkopuolelta olen kuullut tapauksesta Aleksei Jeremenko (samannimiset isä ja poika, tasokkaita jalkapalloilijoita). Kun he saivat Suomen kansalaisuuden, he toivoivat median kirjoittavan nimen samalla tavalla kuin se on kirjoitettu heidän passeihinsakin: Alexei Eremenko. Luultavasti tuo translitterointi noudattaa ranskalaista käytäntöä (ellei sitten passiasioissakin ole vaivihkaa siirrytty englannin ylivallan alle).
1) Se malli, mikä kelpasi Shostakovitsille kelpaa mainiosti minullekin.
2) Täsmälleen. Ja koska se ei häiritse valtaosaa muistakaan ihmisistä miksi tämä kysymys edes on olemassa?
3) Tarkoitan sellaista kirjoitustapaa, millä säveltäjä nimensä kirjoitti. En muuta.
4) Ymmärrän kyllä mistä on kysymys. Pilkun viilaamisesta. Viilataan siis yhdessä, ja kunnolla.
Esimerkkisi olivat oivallisia! Tätä itsekin juuri tarkoitin, kun puhutaan säveltäjien nimistä.
Levyhyllyssäni on Tsaikovskin levyjä varmaankin parikymmentä, ja nimi esiintyy hyvin vaihtelevasti levyjen kansissa. Eikä se minulle ole mikään ongelma.
Toivottavasti ei muillekaan. Siksi on myös hyväksyttävä hienoiset kirjoituserot niinkin virallisilla foorumeilla kuin netin anonyymipalstoilla... :-)
1) Luepa Ped Anttisen vastaus, joko oivallat?
2) Tuupainen, Tuppanen, Tupanen, Tupainen - niin, ei sillä tosiaankaan taida olla väliä.
3) Säveltäjä kirjoitti nimensä useilla eri tavoilla, puumerkkinä pelkkä Shostakovitsh, eri yhteyksissä D.D.Shostakovitsh, Shostakovitsh D.D., Shostakovitsh Dmitri Dmitrievitsh, Dmitri Shostakovitsh.
4) No et näköjään tasan tajua!
Voitaisiinko ajatella sellaista kompromissia, että Tšaikovskin ja Šostakovitšin saa itse kukin kirjoittaa tällä palstalla ihan miten lystää, mutta olisi suotavaa kirjoittaa sentään sellainen länsimaisen musiikin kulmakivinimi kuin Beethoven sillä ainoalla oikealla länsimaisella tavalla? Hänen nimensähän kirjoitetaan USA:ssa, Englannissa, Ranskassa, Italiassa jne. aina samalla tavalla kuin Saksassakin, kuinka sitten missäkin lausuttaneenkin. (Venäläiset vissiinkin kirjoittavat tuon nimen yhdellä je-kirjaimella, Бетховен, eikä heillä ole "yksinkertaista ja kaksinkertaista v:tä" erikseen).
Beethovenin nimen oikeinkirjoituksestahan tälle sivuraiteelle alun perin jouduttiin, ja kaikki höpinä korko-, hattu- ym. diakriittisistä merkeistä on ollut ihan ylimääräistä, kyrilliikasta nyt puhumattakaan.
:•)
Olen täsmälleen samaa mieltä. Rauha!
Beethoven on Beethoven, pidetään siinä rima. Tärkeintä on hieno musiikki.
Vaikka Tuupainen kuinka haluaisi viilata pilkun loppuun saakka, niin se ei ole mahdollista! Kyllä T:kin asian oivaltaa kunhan vähän vielä pohtii.
Vielä tämän verran: itse takeltelen aina ranskalaisten nimien kanssa, mutta jos joku vaivautuu kertomaan missä menin vikaan, niin en suinkaan siitä nokkiini ota vaan kiitän!
Onkohan tämä iän mukanaan tuoma "vika"...? ;)
1) Luin kyllä, oivalsin
2) Ei todella ole väliä. Katsos Tuupainen on vain nimimerkki... :-))
3) Valitaan vaikka se, mitä hän useimmiten käytti, eikö?
4) En kommentoi.
Haluan vain tahallani kärjistää asioita näille anonyymipalstojen äidinkielenopettajille...
Asia on tärkein, hitot pienistä kirjoitusvirheistä. Mutta jos viilataan niin viilataan...
Sinuna pedantti&hännystelijä en raottaisi suuta edes puolen vokaalin vertaa,huomaan että teille musiikin kokeminen,tunteminen on liian vaikeaa
(syy siihen voisi olla vaikka sävelkorvan ja mielikuvituksen puute)joten häiriköitte typerällä kieliopilla,tosin kyllä te siitä jotain tiedättekin,vaikkakin lihaksi tai hengeksi teidän (v)ääntämiset ei koskaan muutu..
mut jollainhan pitää päteä%
Suosikki säveltäjäni näinä aikoina:Sibelius,Bartok,Bach,Beethooven,Händell,
Rautawaara,
Johann Sebastian Ludwig Georg Friedrich Johan Julius Christian kuuluu minunkin mielisäveltäjälistani kärkeen. Mielipiteemmehän ovat näiltä osin harvinaisen yhtenevät!
Lienee viisainta olla puuttumatta kielioppiisi ja kirjoittamiesi nimien oikeinkirjoitukseen.
Viilataan nyt kuitenkin viilaamisen ilosta pilkkua tämän verran: mielipiteillesi antaisi kummasti lisäpontta, jos opettelisit jättämään tekstissäsi välimerkkien (pilkun, pisteen, kaksoispisteen jne.) perään yhden välilyönnin. Niin muutkin tekevät.
Kirjallinen ilmaisusi paranisi kertaheitolla rutkasti!
Koen viestin kipeästi kolahtavan myös omaan nilkkaani - vaikkakin lauseen räjähtävätempoinen alku kohdistuu vain Pediin, niin monikkomuoto kohoaa ylväästi esiin heti ensimmäisen virheellisen pilkutuksen jälkeen.
Tuo prosenttimerkin uutuuskäyttö on myös merkillepantava hienous.
Ja nimimerkki, vieläpä oikein kirjoitettuna: Grus grus? Eikös se ole kurki? Voisiko sen sanoa krus niin ei takerruttaisi pikkuseikkoihin?
Hyvää on se, että joku osaa noin tarkkaan määrittää kokemisen ja tuntemisen, kaikkien kasvukipujen keskelläkin. Yritämme mönkiä perässä viitoittamallasi tiellä.
...täältä häiritsemästä muiden juttuja. Koko ajan olet vetänyt asiallista keskustelua sivuraiteille, kun et ymmärrä musiikista mitään.
Saattaapa olla, että en ymmärrä musiikista paljoakaan. Joka tapauksessa olen melkoinen klassisen musiikin kuluttaja ja nautin kuulemastani paljon. Sitä et voi minulta riistää!
Kuuntelen klassista musiikkia radiosta päivittäin ja sadoilta hyllystäni löytyviltä äänitteiltäkin varsin usein. Konserteissa ja oopperassa olen käynyt monen monella vuosikymmenellä (jopa maksaen lipuistani itse).
Musiikkiin liittyvää koulutusta minulla ei ole, se myönnettäköön. Mutta eipä ole myöskään (tavanomaisten koulutietojen jälkeen) minkäänlaista koulutusta äidinkielessä, vieraissa kielissä, typografiassa tai muissakaan tässä keskustelussa esiin nousseissa disipliineissä. Olen niissä yhtä vajavainen diletantti kuin musiikinkin alalla.
Tietääkseni täällä on sana vapaa niin ammattilaisille kuin amatööreillekin – ja ellei joku vaivaudu kirjoittamaan edes puutaheinää asian vierestä, ei palstalle tule mitään luettavaakaan!
IMusikantti: avaat sanaisen arkkusi tässä keskustelussa ensimmäisen kerran. Sinun juttujasi siis en ole ainakaan häirinnyt.
Muuten: niistä hyllyssäni olevista musiikkiäänitteistä jonkinmoinen osa (useampia kymmeniä) olen saanut kilpailuvoittoina radiossa viime vuosien aikana pidetyistä kuuntelijakilpailuista, joissa on pitänyt vastata (oikein) eräänlaisiin tietokilpailukysymyksiin klassisen musiikin alalta. Musiikista en varmaan mitään ymmärrä, mutta oikeita vastauksia olen onnistunut arvaamaan...
Tuommoiset sivustahuutelut eivät ole mistään kotoisin, keskustele ja jaa sitä suurta tietämystäsi!
Älä vaan Ped mene mihinkään. Olet maan suola.
Oikein ansiolista ja palkintoja huh huh MIKÄ NERO.. Tai mielummin heh heh.
Pieni selitys on ehkä paikallaan:
Muuan kaupallinen radiokanava piti muutaman vuoden ajan lähes päivittäin erään ohjelman yhteydessä kuuntelijakilpailua, jossa esitettiin musiikkiaiheinen kysymys (enimmäkseen oopperaa) ja ensimmäisenä studioon oikean vastauksen soittanut palkittiin. Palkinnot oli kiintiöity siten, että yksi ja sama kilpailija sai korkeintaan yhden palkinnon viikossa. Yleisin palkinto oli CD-levy; joskus jaettiin kirjoja tai konsertti- tai oopperalippuja. Kerran voitin 2 hengen edestakaisen helikopterimatkan Tallinnaan, mutta minulla oli juuri ko. päivänä este ja jouduin lahjoittamaan liput edelleen.
Olen saanut yhtä ja samaakin CD-levyä toistakymmentä kappaletta; ylimääräiset olen jakanut ystäville ja kylänmiehille. Yksittäiskappaleina saatuja kilpailuvoittoäänitteitä minulla on jäljellä joitakin kymmeniä; tarkkaa lukua en ole tullut pitäneeksi. Ooppera- ja konserttiliput ovat tulleet käytetyiksi hyväksi.
Mitään neroutta noihin voittoihin ei vaadittu, vaan sitkeää istumista radion ääressä kilpailun aikoihin ja nopeaa studion (pikavalintanapin taakse tallennetun) puhelinnumeron painamista heti kun kysymys oli esitetty. Laulajan tunnistaminen äänen perusteella oli varsin yleinen kilpailukysymys, toisinaan oli tunnistettava ooppera kuullun katkelman perusteella ja sitä rataa. Hyvin triviaalia. Jotkut kysymykset ratkesivat nopealla googlauksella netissä (lähteiden käyttöä ei voitu estää, joten se oli sallittua).
Nuo kuuntelijakilpailut päättyivät (ainakin toistaiseksi) viime kesänä, joten palkintokokoelmani ei ole päässyt enää karttumaan :o(
Melkeinpä kaduttaa, että tulin kehaisseeksi – mutta naura sinä vaan!
Ped, se olit siis AINA sinä! Muistatkos vuorokaudenaikaa koskevan kysymyksen Patarouvasta? Silloin olin TAKUUVARMA läpipääsystä, kun olin jo sormi pikanäppäimellä kun sana polnoch kajahti. Vaan taas oli joku ehtinyt, kuka lie ollut...
Kilpailussa oli useampiakin, jotka menestyivät minua paremmin. Itse pääsin kai parhaimmillani kolmen viikon voittoputkeen (ehkä pari kertaa), mutta eräät muut nimet esiintyivät takuuvarman voitokkaasti viikosta viikkoon.
Muuan kaveri piti tapanaan napata pakkovoittonsa aina viikon alkajaisiksi; me muut jäimme sitten tappelemaan palkinnoista loppuviikolla, kun hän oli jo kiintiönsä saanut ja poissa pelistä. Hänen liipaisinsormensa oli yksinkertaisesti vikkelämpi kuin muilla.
Heh, keskustelu suosikkisäveltäjistä muuttuu täällä keskusteluksi säveltäjänimien suosikkikirjoitustavoista!
Kuka kieltää jatkamasta keskustelua alkuperäisen aiheen mukaan, vaikka jotkut sivuraiteelle eksyneet takertuisivatkin lillukanvarpuihin? Ei heistä tarvitse välittää tuon taivaallista!
Ei keskustelu siitä parane, että sitä kritisoidaan alkuperäisestä aiheesta poikkeamisesta. Se paranee uusista, aiheen mukaisista puheenvuoroista.
Sana on vapaa kaikille ja tämän avauksen keskustelu sulkeutuu vasta 200 puheenvuoron täyttyessä. Sitten voi vaikka jatkaa uudessa keskustelussa samasta aiheesta. Jatkoa!!
Beethoven, Bach, Schubert, Mozart, Shostakovitsh, Schumann, Verdi, Dvořak, Tshaikovski, nykynimistä ehkä Cage ja Hakola
Eri järjestyksissä eri päivinä ja mielentiloina.