Onko sellaista suhdetta olemassakaan, jossa ei petetä? Tai niin että kupikaan ei olisi petänyt? Moni varmaan luulee niin, että elää sellaisessa suhteessa mutta totuus on muuta. Petetyksi tuleminen on kova kokemus mutta pitää muistaa että sillä ei ole mitään tekemistä petetyn kanssa. Vika on pettäjässä ja sen selkärangattomuudessa.Mutta kun ihmisillä ei ole enää mikään muu niin tärkeää kuin hauskanpito ja että tuntuu hyvältä.. tai eipäs yleistetä:)
Kaikki pettää!!
Nainen79
163568
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
LESKEKSI ( ON MUUTEN VARMASTI USKOLLINEN MIES )
ollut 37 vuotta avioliitossa. Enkä vielä ole pettänyt, enkä usko, että vaimonikaan.
Tuo on hyvä, toivon tosin ettei aina totta :)
olet ollut väärässä porukassa kun olet tuollaiset käsitykset
Olen ollut 25 vuotta aviossa ja vietän hotelleissa suunnilleen 100 yötä vuodessa.
En ole kertaakaan pettänyt.
Uskonnollisuudesta ei ole kysymys, meillä vain on kaikki kunnossa.
Jos toinen hoiti lapsiani kotona, en olisi koskaan voinut tehdä hänelle niin väärin.
Enkä edes nyt vaikka lapset on aikuisia.
Tiedän monia muitakin jotka ei koskaan petä puolisoaan.
Sinulla on paska jätkä.
ihan kaikki? Olen reissannut jonkun verran vuosien aikana, samoin vaimo viime vuosina. Enkä ole kertaakaan kokeillut vierasta. En usko että vaimokaan. Joskus viime keväänä vakavahenkisessä keskustelussa käytiin nämäkin läpi, ja vakuuttavasti kielsi koskaan pettäneensä. Uskon, sillä luotan häneen - niin hänkin minuun.
Näin on mennyt viisitoista vuotta.
...kunnes toisin todistetaan.
Olen harrastanut koko ikäni seksin nälän tyydyttämiseen oman käsin onneen systeemiä. Ei ole tullu pettymystä pettämisestä, eikä ole ollu tautivaaroja. Olen 56v nainen.
Ei todellakaan. Siitä vain on tehty niin mediajuttu. Totuus lienee, että tuota kaikkien pettämistä jauhavat lähinnä ne, jotka pettävät ja haluavat sille hyväksynnän. Eiköhän totuus ole, että sittenkin suurin osa on uskollisia.
Itse olen kokenut pettämisen ja voin kokemuksesta sanoa, että tunne ei ole ollenkaan mukava vaan tuskainen, koska se oikeasti satuttaa. Rupesin suhteeseen pojan kanssa. Olin kuullut kaikenlaisia juttuja kyseisestä poijasta, joka pettää tyttöystäviään. Hänen kaverinsa kuitenkin väittivät pojan muuttuneen paljon eikä enää tekisi sellaista. Seurustelin pojan kanssa onnellisesti ja uskoin hänen muutuneen ja olin todella iloinen ja ylpeä siitä. Ihanan yhteisen illan jälkeen kaikki kuitenkin sortuivat hänen outoon käytökseensä, johon en koskaan saanut selitystä. Suhteemme loppui ja olin murtunut. Kuukausien päästä yritimme uudestaan ja sama tapahtui taas, nyt sain jopa kuulla syynkin. Hän oli pettänyt minua. Tällä kertaa suhteemme loppui pysyvästi enkä ole tämän tapauksen jälkeen nähnyt kyseistä poikaa tai ollut minkäänlaisissa yhteyksissä. Hyvä niin! Pettäminen on aina väärin eikä koskaan pidä antaa pettäjälle uutta mahdollisuuta, vaikka kuinka haluasikin.. sen minä olen oppinut kantapään kautta. Pettäminen sattuu aina. Ja olen sitä mieltä.. jos kerran pettää, pettää toisenkin!
en petä ketään naista jos saan joka päivä pillua. ja varmasti takaan orgasmin naiselle myös mutta joka päivä pitää saada.siinä se vika on että miehet tarvitsee enemmän laukeamisia kuin naiset.
Ja jos naisellasi on vaikkapa kivuliaat kuukautiset, niin "annettava" on, taikka sinä poika lähdet vieraisiin naisiin. Lapsiakaan ei teidä huushollissa voi tehdä, kun joutuu ehkäpä pitämään muutaman välipäivän naimisessa. Mene jätkä hoitoon typerine vaatimuksinesi.
Täällä oli monta jotka oli pitkässä suhteessa eikä ollut pettäminen kuulunut suhteeseen. Semmoistako todella on? Oman miehen kanssa nyt kahdeksatta vuotta yhdessä pari vuotta sitten mies petti, nussi useampaan otteeseen työkaveriaan. Sitten sanoi että haluaa erota, ei, ei tähän liity ketään toista naista, sinä olet vaan niin inhottava ja huono kumppani. No sitten se halusi kumminkin jatkaa ja minä yritin olla kovasti sellainen mahtava kumppani. Meni ihan kivasti. kuitenkin epäilytti. Pari kuukautta myöhemmin tämä työkaverin nussiminen sitten paljastui, mokoma paska valehteli päin naamaa aiheesta. En olisi ikinä,ikinä,ikinä uskonut omasta rakkaastani että voi näin minua loukata. Lähdin pariksi viikoksi pois, sitten palasin takaisin vaikka halu eroamiseen oli valtava ei pystynyt. Mieskin tuntui katuvan aivan sydämensä pohjasta. Mutta edelleenkään en luota, en vähääkään. pienetkin toilailut tuntuu suurilta kun luottamusta ei ole. Mies ei jaksa enää kuunnella keskustelua aiheesta, pitäis varmaan tehdä päätös suuntaan tai toiseen, erota tai lopettaa asian vatvominen... Kysymys siis kuuluu: Rehellisiäkin suhteita siis löytyy?
jankuttaa samaa asiaa. Lue kommentit uudestaan.
lopettaa asian vatvominen. Jos se on jo vanha niin antaa vanhan asian maatua. Mutta jos sama homma toistuu silloin ainakin minä sanon nyt riittää. Jos mies katuu, hän itsekin kärsii asiasta ja jos siitä vielä jatkuvasti mainitaan ei hän jaksa siinä olla. Ihan kuin lapselle mainittaisiin monta vuotta että silloin vuonna yks ja kaks kun oltiin kylässä kaadoit maitomukin pöydässä, että hyi häpeä mikä tohelo.Sitten sen tohelon itsetunto rapisee katuojaan ja sillä on niin huono olo että repäsee vastaiskuksi jotain tosi muhevaa tai sitten vaan luhistuu pois.-Mutta osaammeko me oikeasti antaa anteeksi? Sekä itsellemme että meitä pettäneelle? Jos minä sanon annan anteeksi ja sitten joka tilanteessa muistutan ja vedän jutun esiin, olenko sittenkään antanut anteeksi? Vai tuliko minusta kostaja, joka nauttii toisen pahasta olosta?- Osaanko antautua miehelle joka juuri on käynyt toisen luona? Saastutanko itseni hänen elimellään joka on nauttinut myös toisen naisen suloja? Pystynkö jälleen kerran luottamaan mieheen? Osaanko nauttia hänen hyväilyistään muistaessani nuo kädet olivat juuri toisen naisen rinnoilla? Osaanko oikeasti antaa anteeksi? Voinko hyväillä selkää jota toinen on hyväillyt? Ja sopimus oli että pysytään uskollisena. Mies, uskoton, aina vaatimassa selityksiä ja epäilemässä ajatuksiani ja tekemisiäni. Huono omatuntoko se ajaa ihmisen mustasukkaiseksi? Kuka on kykenevä kerän purkamaan?
Jäi eräs lause mieleen eräästä jutusta:
Todellista vapautta on se, että ei ole pakko
käydä vieraissa. Sitä on oikeasti vapaa suhde!
Nykyisin yleinen parisuhteen vapauskäsitys on
lapsellinen, ihmissuhdesarjojen tarjoama uskomus.
Ihminen ei tunne olevansa mitään, jos ei säännöllisesti varmista omaa kysyntäänsä
markkinoilla...
eivät petä! En minä ainakaan ole pettänyt, enkä koskaan ole tuntenut siihen tarvettakaan, seksuaalielämämme on yhtä vilkasta kuin naimisiin mennessämme. Olemme olleet naimisissa 35 vuotta ja kumpikaan ei ymmärrä miksi pitäisi pettää kun olemme puhuneet näistä asioista.