se on vain ajan kysymys! Kunhan hetki on mitä sopivin niin ukko kulta lentää kaarella pihalle, tai sitten se lähtijä olen minä ja lapset.
Mikähän vittu siinä on ettei aikuinen (?) mies tajua lopettaa juomistaa silläkään uhalla että menettää perheensä? Miten ihminen voi olla niin tyhmä???
Olen sata ja taas sata kertaa sanonut hänelle että ellei tuo lopu niin saa jatkaa mun puolesta sitä yksinään ja vaikka hautaan asti. Vaankun ei hän ymmärrä! Vai eikö hän sitä sisäistä?? Tai sitten ei ilmeisesti vaan usko että jotain elämästään voi menettää ja lopullisesti.
Naimisissa ei kovinkaan kauaa olla keritty olemaan,mutta tämäkin lyhyt aikaa alkaa tuntua ikuisuudelta tuon JUOPON kanssa!
Olisiko kannattanut miettiä pari kertaa kenen kanssa niitä lapsia alkaa tekeen!!!
-tiedetään,oma on moka,mutta äijän moka on ettei ymmärrä tehdä niinkuin pitää..kaivaa itelleen hautaa jo hiljalleen...
Mikähän vittu siinä on ettei aikuinen (?) mies tajua lopettaa juomistaa silläkään uhalla että menettää perheensä? Miten ihminen voi olla niin tyhmä???
Olen sata ja taas sata kertaa sanonut hänelle että ellei tuo lopu niin saa jatkaa mun puolesta sitä yksinään ja vaikka hautaan asti. Vaankun ei hän ymmärrä! Vai eikö hän sitä sisäistä?? Tai sitten ei ilmeisesti vaan usko että jotain elämästään voi menettää ja lopullisesti.
Naimisissa ei kovinkaan kauaa olla keritty olemaan,mutta tämäkin lyhyt aikaa alkaa tuntua ikuisuudelta tuon JUOPON kanssa!
Olisiko kannattanut miettiä pari kertaa kenen kanssa niitä lapsia alkaa tekeen!!!
-tiedetään,oma on moka,mutta äijän moka on ettei ymmärrä tehdä niinkuin pitää..kaivaa itelleen hautaa jo hiljalleen...
Vastaukset 34
Vanhimmat
Kolikolla on myös kääntöpuoli.. Mikähän se mahtaisi olla..?
...mutta alkoholismi on sairaus. Puolison tai minkään muunkaan "asian" takia ei siitä parane -- mutta, iso motivaatiotekijä mm. perhe on hoitoon hakeutumisessa. Alkoholin käytön halliteminen (kohtuu käyttö) tai raittius aina henkilökohtainen valinta uudesta tahtotilasta ... ja ilmeisesti miehesi ei siihen valmis.
Hän tarvitsee ja saa apua sekä hoitoa kun sen aika on (eli, kun hän sitä tahtoo itselleen)... sinun vastuullasi tai vallassasi raitistuminen ei valitettavasti ole ... tai onneksi, älä tunne myöskään syyllisyyttä.
Luin viestisi alkoholistimiehestäsi ja tunnen sympatiaa sinua kohtaan. Olin samassa tilanteessa; 20 vuotta tuhlasin ihmiseen joka EI HALUNNUT muuttua; muuten olisi muuttunut. Olen vapaa onnellinen nainen; hänellä uusi nainen, entiset juomatavat. Mikä onni että uskalsin ottaa sen ratkaisevan elämäni vaikeimman askeleen.
Elämä on valintoja täynnä; luultavasti yksi ainut lahjaksi saatu elämä kannattaa elää intohimoisesti ja itseään rakastaen. Älä uhraudu enää. Lapset pärjäävät jos on fiksu äiti.
kaikkea hyvää sinulle; jaksa!
Lapsilla on oikeus elämään ilman viinalla läträäjää miestä jota joskus voitaisiin ehkä kutsua isäksi.
Niin mies ei ole siihen valmis... eikä vaimo jatkamaan ( tuhlaamaan omaa elämää ) joten kumpikin voi jatkaa tahollaan. Olla onnellisia valitsemallaan tiellä, mahdollisuus oli molemmilla valita myös toisin.... omista valinoista joutuu aina kantamaan vastuun ihan yksin.
nyt pitäis asialle tehdä jottai.
alkoholismi on sairaus eikä sitä pysty lopettamaan käskystä.
se on vaikka kun sokeritauti, oikea hoito...hyvä hoitotasapaino...mutta ei siihen päästä vain lopettamalla. kun sitä ei pysty vaan lopettamaan. se vie mukanaan jos ette hae apua.
varmasti puolisosi ennemmin valitsisi perheensä jos valinta olisi hänen vallassaan.
mieti ja mieti....älä kuitenkaan liian kauan.sydänkohtaukseenkin haetaan meinaan apua....
Nähty on, ja koettu.Ei sitä monikaan ymmärrä, kenellä sitä sairautta ole.Ikävää, että he siitä kärsivät silti.Miehestä se lähtee, jossain vaiheessa tulee toppi tai noutaja.Toivon että jossain vaiheessa tajuu tilanteen, tue silloin.Nyt, koeta ohjata hoitoon, mutta ei se sun risti silti oo, auta älä tuputa.Jätä jos sulle umpikuja, älä omaa elämääsikin pilaa.
Huomasin saman asian itse, mies joi ,joi.Ei auttanut sanoa, että lopeta tai lähden.Tärkeempi se juominen.Se juominen kun alkoi, niin sitä kesti yhtäjaksosesti kuukauden päivätkin.Aamusta ne krapulakaljat ja illalla olikin sitten taas valmis "kapteeni".Ei kuulu minun tyyliini, ei sitä jaksanut katsoa.
Asiat itselläni paljon paremmin, ei tartte kuunnella haukkumisia ja katsella kännäävää miestä! Jaksamisia sulle!
..minultakin ennenkuin käytte tuomitsemaan.
Ensinnäkin, ei tuota ongelmia olla erossa alkoholista. Se mikä ajaa minut ottamaan on se että vaimoni haukkuu minut maan rakoon pienimmästäkin riidasta ja toisinaan käyttää väkivaltaa. Oikeutettua?
Minulla edellisestä suhteesta 6-vuotias poika. Viikko takaperin teimme Ex:n kanssa sopimuksen että tapaan poikaani 2 kertaa kuukaudessa. Nyt vaimoni vaatii että yksi kerta kuukaudessa saa riittää. Ei nimittäin siedä poikaani ja ex:ääni koska luulee että minulla olisi tunteita vielä sitä kohtaan. Miksiköhän olisin aloittanut uuden suhteen jos roikkuisin vielä kiinni entisessä.. En ymmärrä naisen logiikkaa. Voisiko joku "asiantuntija" valaista naisten ajatusmaailmaa..?
Kerron nyt teille lukijoillekkin että entiseni on täysi kusipää joka käytti hyväksi tuntemiaan ihmisiä, varsinkin vanhempiani. Miksi tuntisin enää sellaista persläpeä kohtaan mitään? Ainoa asia minkä takia pidämme yhteyttä on se että meillä on yhteinen poika. Ja nyt näköjään sekin riistetään minulta.. Mutta minkäs teet.. Minähän se virheitä teen ja olen syypää kaikkeen..
Päissänikö luulet tuon kirjoittaneeni?
"Onko lastenvalvoja vahvistanut, muutoin tyhjä sopimus.... "
Sopimus nimenomaan tehty lastenvalvojan kanssa.
"siis ei siedä yhteistä lastanne ... ??? outoa .... VAI onko sulla poika vielä toisestakin suhteesta ..."
Ja tulet vielä kysymään että olenko selvinpäin.. Ohhoh.. Tuottaako luetun ymmärtäminen vaikeuksia? Lueppas teksti uudelleen josko tajuaisit..
no juuh ... useammalla lukemisella kuvio kai alkoi selvitä -- poikkesi vain alkuperäisestä ketjusta. Sorry.
Silti, uusi vaimosi ei voi sietää esikoululaista poikaa -- oikeastaan toivoisin että lukihäiriöni olisi ollut se todellisuus. Tuo on julmaa ... tee asialle jotain.
En tiedä mitä tässä tekisi.. Rakastan kuitenkin vaimoani ylitse kaiken.. Mutta jospa tämä tästä suttaantuisi parempaan suuntaan.. Jokatapauksessa molempien meistä pitää muuttua..
jos NYT oikein ymmärrän, niin tahdot elää nykyisen vaimon kanssa, mutta tälle vaikea sulattaa sitä että sulla exäsi kanssa yhteinen lapsi jonka ainoa isä olet.
Minusta tilanne paha ja julma -- jättäisin moisen "Cruellan" jos omalle kohdalle sattuisi!!! Tuo on nimittäin ison luokan tunnevamma, jota en voi sulattaa (paljon ymmärrän, mutta tuo henkistä väkivaltaa mm. lasta kohtaan)
jos se kerran on niin hirveää, mitä kuvailit?
Minunkin alkoholistimiehen syyttää minua siitä, että juo.
Olen kuulemma "häiju" ja tämä pitää sisällään sen, että minä kun satun olemaan rehellinen ja sanon asiat niin kuin ne on.
Viimeinen virhe, mitä alkoholistin kanssa on mennä tekemään on paapominen ja paijaaminen... sitäkin kun olen tyhmyyttäni tehnyt!!
Joten, älä sinäkään sitten valita, vaan ota ero, jos juomisesti siitä loppuu.
Minäkin olen ilmeisen rikollinen henkilö, kun vielä en eroa ole siipastani ottanut, sillä hänen puheiden pohjalta hänellä menisi sen jälkeen paljon paremmin, koska hänen ei enään tarvitsisi juoda, kun minua ei olisi hänellä "riippana"!!!
Alkoholisi keksii aina syyn juomiseen ja se syy ei ole koskaan hän itse!! Ja tämä on totuuus.
olleet aviossa? kaksi kertaa kuussa on ihan sopiva määrä tavata lasta. Kerran kuussa tuntuu olevan liian vähän.Miehelläni on 8-vuotias poika ja asumme sen verran kaukana että hakemiseen menee rahaa noin 80 euroo ja kolme tuntii suuntaansa ja vuorotyöt kun vielä on niin ei voi tavata poikaansa kuin kerran kuussa ja se on pojalle aivan liian vähän. Vaimosi mustasukkaisuus saattaa johtua epävarmuudesta suhteenne suhteen. Jos hän olisi sinusta varma hän tuskin kiukuttelisi poikasi takia. Onhan hän ollut tietoinen avioituessaan kanssasi että sinulla poika on. Sinuna minä tekisin selväksi vaimollesi että aiot täyttää velvollisuutesi poikaasi kohtaan, sillä eihän hän ole tilanteeseen syyllinen lainkaan ja hänellä on oikeus isäänsä. Muutoin sinun kannattaa puhua mahdollisimman vähän exäsi kanssa ja exästäsi nykyisen kanssa, se vaan luo epätietoisuutta vaikka et sitä tarkoittaisikaan. Ainakin minä suutun miehelleni kun tulee ilmi että hän on exänsä kanssa ruotinut esimerkiksi meidän ongelmia tai että hän kertoo aina kuulumisensa exälleen laveasti. Jos on eronnut miksi pitää yllä jatkuvaa yhteyttä? Lapsen tapaamiset tietysti pitää sopia ja hoitaa samoin elatusmaksuista huolehtia, mutta muuten se mikä on takana on myös takana.
Miesten logiikkaakin joskus vaikea ymmärtää -- logiikka muuten EI OLE sukupuoliriippuvainen ominaisuus.
Kiitän ja kumarran miehelle, joka osaa ajatella muutenkin kun oman navan ympäriltä.
..anna periksi, muista se että melkein poikkeuksetta naiset haluaa lyödä vain kapulaa rattaisiin, teillä on yhteinen lapsi joka tarvii myös isän. Minulle on sanottu että hoida sinä vain velvollisuutes eli elatusmaksut, mutta HUOM. LAPSELLA on oikeus tavata isää. Eiköhän se kaks viikonloppua kuukaudessa ole aika yleinen käytäntö.
Tulihan tuota ittekki juopoteltua siihen asti kunnes se nälviminen loppu ja tuli ero.
kuule ystävaiseni..olen ollut sun asemassa ja ootellut josko se lopettaa viinan kanssa pelehtimisen..monta vuotta..ei lopettanut..oli pakko erota ,ei jaksanut..enää katsoo..kyllä se sitten raitistu kun yksin jäi ..vaan oli myöhasta..muksut ei haluu tavata ja määkin muutin niin kauas kun mahollista..älä oota turhaan muksut kärsii ja kantaa sulle sitten kaunaa aikuisina..ok
Hei!
Kuin omaa elämääni olisin lukenut... niin samalta se se tuntui.
Ei mitään hauskaa tuossa asiassa ja no, minulla on menossa nyt se ns. viimeinen sopimus siipan kanssa ja jos se ei pidä, niin en enään yksikertaisesti itseni takia voi jatkaa suhdetta, missä toiseen ei voi luottaa ja ongelmana on jatkuva juominen ja lupausten pettäminen.
Ja olen siitä juomisesta puhunut kotona siipalleni kauniisti ja rumasti, mutta tosi asia on, että alkoholisi ei apua hae eikä juomista lopeta ennen kuin hän itse tajuaa ja myöntää, että hänellä ihan oikeasti on ongelma, mille jotain pitää tehdä.
Meillä näyttää se menevän, tai ainakin se siltä nyt näyttää, että siippani ei meidän suhteen kriisin vakavuutta tajua ennen kuin minä olen eron ottanut, ja sitten se on jo liian myöhäistä, ainakin meidän suhteen jatkumiselle.
Jaksamista ja jos haluat joskus purkaa mieltä, niin mulle voi kirjoittaa osoitteeseen: [email protected]
mikä siinä on kun te ämmät jaksatte räkyttää miehelle joka tuo teille leivän pöytään, siittää teille lapset, ostaa autot, kesämökit ja asunnot?
Miten nainen voi olla niin tyhmä, ettei se saa mitään muuta virikettä kotona aikaan kuin nalkutusta? Myrkyttää ilta toisen jälkeen töistä tulevan miehen - hyvä jos on saanut edes päivällistä laadituksi.
Sä oot itse surkea vaimo kun sun miehes ja lasten isä ei arvosta sua yhtään enempää kuin sen viinapulloa! - tunnusta pois! Kyllä se ero on sun kohdalla ihan hyvä vaihtoehto - Äläkä hanki toista uhria.
Minä olen elänyt alkoholistimiehen kanssa viimeiset 10 vuotta. Tälläkin hetkellä mies makaa maanantaina alkaneessa juoppoputkessa tuolla alakerrassa! Meillä ei olisi mitään ellen olisi tuonut itse tähän taloon leipää. MINÄ olen maksanut jokaisen asuntolainan, jokaisen autolainan, jokaisen sähkölaskun, vesilaskun, puhelinlaskun, kiinteistöveron, tv-lupamaksun, lasten vaatteet, ruoat, huonekalut, kodinkoneet ja jne. Ja minullehan ei mitkään nalkuti nalkutit ala poskeaan soittaa, on tässä kuule muutenkin niin vaikeata, kun mies ei halua lähteä TÄSTÄ MINUN MAKSAMASTANI TALOSTA! Miehellä on rahaa vain ja ainoastaan viinaan ja tupakkaan ja taksilla ajoon. Joten kertokaapa millä saan hänet pihalle. Täytyykö olla niin kettumainen, että hyppää toisen kanssa sänkyyn - tajuaako se sitten?? Ollaan sentään oltu yhdessä - hetkinen, 06.03 tulee täyteen 23 vuotta! Että ei tässä ihan pikkuriidasta ole kyse.
Ja anopin mielestä kaikki on minun syytäni: olen itsekäs tyyppi, jne. Että kun oikein masentaa toi juoppo inhotus niin ei tunnu kivalta lukea tuollaista tekstiä ....
Kuulostaa varsin ikävältä tuo teidän perhehelvettinne -- siihen en nyt ota kummemmin kantaa ... vaan uskon että päätös ja perustelut kypsyneet mielessäsi, ja varmaan kaikki muut vaihtoehdot on jo aikaa sitten koetettu ja toimattomiksi havaittu.
Oletan / arvaan että olette avioliitossa eikä teillä ole avioehtoa. Jos näin, niin riippumatta kuka mitäkin on maksanut puoliksi menee koko omaisuus -- toki muutakin voi sopia (omaisuuden luovuttaminen toiselle on sallittua myös erossa). Kun en tiedä paljonko teillä muuta omaisuutta asunnon ja auton lisäksi niin vaikea sanoa, joutuisitko maksamaan miehelle tasinkoa erossa mikäli asuntoonne jäisit ... vaihtoehtona on tietenkin realisoida omaisuus ja pistää kahteen kasaan.
Mutta varsinaiseen kysymykseesi, miten mies pellolle? Haet avioeroa, ja vaadit ositusta (nyt en ole 100% varma, voiko sen vaatia jo eron 1. vaiheessa, mutta viimeistään 2. vaiheen tuomion tultua) ... ellei se sovussa onnistu, niin oikeus sen kyllä tekee. Kun omaisuus on jaettu, ja jos asunto kuuluu sinulle, niin ukko pihalle. Ellei muuten niin virkavalta auttaa tässä, ja lähestymiskielto tehostaa ellei muuten ymmärrä mitä ero tarkoittaa (huom. EI tarkoita eroa lapsista tai vanhemmuudesta). Joka tapauksessa, juristin puheilla kannattaa poiketa (kunnan/kaupungin oikeusaputoimisto hyvä paikka aloittaa).
Niin ettei siihen sivusuhdetta vaadita -- mutta kyllä toimenpiteitä suunnaltasi.
...ja jopa ennenkin 1-vaihetta. Eli osituspaperit voi tehdä vaikka rakkaus kukoistaisi täydessä kukassa ja avioero ei ole edes mielessä. Mutta lue eteenpäin, niin näet, että se on hiukan erikoisempi tapaus.
Normaalikäytäntö lienee se, että ositus tehdään sen jälkeen, kun nimi/nimet on ensimmäiseen erohakemukseen raapaistu. Mutta paperityön voi tehdä jo sitä ennenkin. Siinä tapauksessa dokumentin nimi on jotakin suuntaan "omaisuuden ositus MAHDOLLISTA avioeroa varten".
Kiitti, ja "I see" sano sokee ...
Aina oppii uutta ;-))
...vaikka ei aina haluaisikaan, eikö vaan? Varsinkin, jos oppii näitä omien kokemusten kautta.
;-)
... ja niinhän se on.
Tosin omassa erossani tuo "finanssipuoli" oli muutamaa pientä kärhämän poikasta lukuunottamatta varsin selvä, ja kokonaisuutena sovussa sujui. Toisenlaisiakin tilanteita melko läheltä nähnyt, ja täältähän niistä saa lukea lisää...
Silti, jos ihmiset muistaisivat ettei "käärinliinoissa ole taskuja".... ja turha se on raha- ja omaisuusasioillakaan itseään määräänsä enempää itseään katkeroittaa -- elämässä muutakin (ainakin pitäisi olla!).
kun nyt lähden ajamaan tätä asiaa eteenpäin, niin onko pakko ottaa kallis "lakimies" hommaan vai onko mahdollisesti kunnalla jotakin vastaavaa halvempaa "miestä"? Ostan siis mieheni pois tästä talosta ja auton pidän myös. Kesämökin (yhteisomistuksessa mieheni ja veljiensa kanssa) saa hän pitää. Miehelläni on myös osuus perikuntaan, joten voinko saada oman osuuteni sieltä mahdollisesti niin, että vähennetään tämä perikuntaosuus sekä mökin osuus tästä talosta? Olen kuitenkin sen verran sopuisa nainen, että riitelemään en ala kuin pakosta! Tuntuu vaan kurjalta, kun on tähänkin asti maksanut vuodesta 1985 talojen lainoja (ja autojen) ja nyt joudun tekemään tosi ison lainan vielä miehen takia, jota olen joskus niin rakastanut, että olen perheen perustanut! Kun olisi osannut katsoa tulevaisuuteen jo vuosikymmeniä sitten.....
Kannattaa lukea täällä kirjoiteltuja ositusasioita muutenkin ... periaate ja laki aika yksioikoinen ... molempien ja yhteiset velat & varat kahteen kasaan, ja sitten jaetaan 50/50 suhteessa (ellei avioehtoa). Se kummalle enemmän on tulossa jaossa (kun esim. talo paha jakaa ilman että myydöään) maksaa toiselle tasinkoa että puntit tasan. Se kuka mitäkin milloinkin maksanut "pesään" on merkityksetöntä juridisesti.
Pakko ei ole "kallista" lakimiestä ottaa, mutta huomattavasti kalliimmaksi saattaa tulla ellet niin tee -- omapa on valintasi. Kunnan tai kaupungin oikeusaputoimistosta saa ositusta ja eroa liittyvissä asioissa apua ... käsittääkseni ilmaiseksi (ainakin neuvoja), vannomaan en tuosta mene.
Tseppiä!
Valinta on miehen. Järkevä nainen ei kilpaile pullon kanssa päivästä toiseen tai siedä sen jatkuvaa olemassa oloa.
Äitinä tulee sinun ajatella lapsia, mitä lapset saavat isästä joka on alkoholisti. Ison pettymyksen ja turvattoman elämän.
Ilman että mies tiedostaa, myöntää ja itse haluaa alkoholismista eroon ei muutosta tapahdu. Ja ilman selkä seinää vasten, pullo tai perhe, valitse ja kanna seuraus ei sitä halukuutta valintaan tule ( ainoastaan pakottamalla )
Ei naisella ole mitään yksinoikeutta lapsiin ja perheeseen. Myös mies saa laittaa naisen samaan valintatilanteeseen.
Lopeta nalkuttaminen, sairas ostelu ja tee kotityöt tai lähdet tästä perheestä!
Mistähän sinäkin olet saanut päähäsi, että lapset kuuluu jotenkin perheessä automaattisesti naisen pakkaan henkisessä väkivaltatilanteessa?
Lasten menettämisellä uhkailu on tyypillistä naisen käyttämää perheen sisäistä henkistä väkivaltaa.
Ole hyvä ja eroa, äläkä aseta mitään uhkailuja pullon tai perheen väliin. Ei ne ole vaihtoehtoisia vaikka niin moni luuleekin. Perhe hajoaa avioerossa mutta pulloja saa uusia.
Sinä kun et erottuasi lasten ja itsesi kanssa enää mitään perhettä muodosta - pelkän saman jääkaapin talouden. Ja uusi jääkaapin ääreen ottamasi "herrasmies" voi osoittautua vain lapsistasi kiinnostuneeksi pedofiiliksi.
Ei naisella ole mitään yksinoikeutta lapsiin ja perheeseen. Myös mies saa laittaa naisen samaan valintatilanteeseen.
Tottakait saa, alkoholismi on este ja merkki hoitaa lapsia sekä kantaa niistä vastuuta.
Lopeta nalkuttaminen, sairas ostelu ja tee kotityöt tai lähdet tästä perheestä!
Siis normaali ero jossa lapset lähtevät todennäköisesti naisen mukaan ( tilastot kertovat sen ) Jolloin nainen joutuu miettimään taipuuko miehen ehtoihin vai ottaako eron, ihan reilua.
Mistähän sinäkin olet saanut päähäsi, että lapset kuuluu jotenkin perheessä automaattisesti naisen pakkaan henkisessä väkivaltatilanteessa?
Käytännössä tämä on totta, vai oletko erimieltä ( nykyisin avioerossa lapset usein miten ovat naisella, oli oikein tai ei )
Lasten menettämisellä uhkailu on tyypillistä naisen käyttämää perheen sisäistä henkistä väkivaltaa.
Mies ei menetä lapsia ( vain ei asu heidän kansaan ) ja lapsen oikeuteen kuuluu HALUTESSAAN pitää yhteyttä biologiseen isään.
Ole hyvä ja eroa, äläkä aseta mitään uhkailuja pullon tai perheen väliin. Ei ne ole vaihtoehtoisia vaikka niin moni luuleekin. Perhe hajoaa avioerossa mutta pulloja saa uusia.
Kyllä miehen on hyvä tiedostaa että oma käytös ( juominen ) oli se syy miksi vaimo lähti lasten kanssa kävelemään. Totta perhe hajoaa avioerossa mutta pulloja saa uusia. Jospa kuitenkin sille miehelle voisi antaa aihetta miettiä kumpi on tärkeämpi perhe vai pullo.
Sinä kun et erottuasi lasten ja itsesi kanssa enää mitään perhettä muodosta - pelkän saman jääkaapin talouden. Ja uusi jääkaapin ääreen ottamasi "herrasmies" voi osoittautua vain lapsistasi kiinnostuneeksi pedofiiliksi.
Kyllä muodostan, perheeseen ei tarvita miestä. Toiseksi tämä maa kantaa monta hienoa miestä päällään joiden kanssa se yhteinen perhe on mahdollista muodostaa ja aika harva on pedofiili. Mahdollista on pedofiili vaikka ei asuisi yhdenkään miehen kanssa ( sairaitahan on aina ollut ja tulee valitettavasti olemaankin ) ja jopa tapauksia missä isä käyttää omaa lastaan seksuaalisesti hyväksi. Työ turvakotisäätiössä kyllä teki tämän maan avioliitto realismin hyvin todeksi ja raadolliseksi. Juuri sen vuoksi on todella helppo arvostaa miestä jolla on kykyä ja halua toimia oman perheen edun puolesta.
Valitettavan usein nainen uhraa oman elämän lasten kun yrittää uskoa miehen haluavan olla hyvä ja kaikkea kaunista ( mieheltä tämä halu puuttuu ) Kun jeppe juo, itsesäälissä rypee, hakkaa ja sääliä hakee... kenelle sellaista elämää toivoo... ei edes viholliselle.
Naiset ja erityisesti sosiaalitantat höpöttävät erossa miehen OIKEUDESTA tavata lapsiaan. Kaikki muut OIKEUDET sitten annetaankin naiselle - lasten varjolla.
Sunkin mukaan mies HALUTESSAAN
saa tämän oikeuden. Muuta oikeutta tai tasa-arvoista kohtelua mies ei erotilanteessa sitten viranomaisilta tai lainsädännöltä saakaan.
Sosiaaliala on epätasa-arvoinen ja feministisesti naisistunut, että kuukautisvuodot oikein lemuavat virastojen käytävillä ja suomalaisista miehistä tehdään juoppoja ja lapset joutuvat terveys- ja sosiaaliasioissa aina mainonnan uhreiksi, missä viestinä on tarkoitushakuinen alkoholi & mies. Naisia ja lapsia aivopestään pahemman kerran.
Toivotan onnea ja menestystä "jääkaappiäitinä" - perheen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. On vain huithapelisosiaalipummiämmä lapsineen.
Edes äidillä ei ole oikeutta kiistää lapsen oikeutta tavata myös isää. Äidillä on velvollisuus taata lapsen turvallisuus. Esimerkiksi lasta ei voi luovuttaa isälle joka on alkohoolin vaikutuksen alaisena ( sillä silloin isä ei kykene huolehtimaan lapsesta kun ei edes itsestään )
Tiedoksi miehiä ja naisia on alkoholistina, kenenkään ei tarvitse kuluttaa elämäänsä hukkaan ihmisen kanssa joka haluaa sen viettää humalassa ( oli mies tai nainen ) Lapsella on oikeus kotiin jossa on turvallista ja alkohooli ei ole se määräävä tekijä.
Kukaan ei tee juoppoa miehestä ( mies tekee sen itse kallistamalla sen viinan suuhunsa ) Se että vittuttaa on hel..tin heikko selitys sille että pitää vetää lärvitsalotgogo. Sääliä ei löydy, tekisi ja valitsisi elämän niin että ei tarvitsisi itkeä sen seurauksia.
Isä joka erossa jaksaa ajatella asioita niiden lasten kannalta saa kyllä oikeuden olla yhä läsnä lasten elämässä ( mutta ei naisen )
Mutta valitettavasti kaikista miehistä ei ole kantamaan isyyden tuomaa vastuuta. ( Piehtaroivat vain itsesäälissä, lapsista nyt ei niin väliä tai heidän toiveistaan ) ONNEKSI SELLAISIA VASTUUNTUTOISIA MIEHIÄKIN SUOMESTA LÖYTYY ( aika paljonkin ) jotka osaavat olla hienoja isiä.
PS sinun ajatus tulikin selville...miehen OIKEUDESTA tavata lapsiaan vaikka laki lähtee kyllä LAPSEN OIKEUDESTA tavata molempia vanhempia.
Olet oikeassa että laki perustuu lapsen o i k e u t e e n.
Tässä laki on vino, sillä lapsi ei voi puolustaa oikeuksiaan vaan sen joutuu tekemään huoltaja tai kolmas osapuoli, esim. uskottu mies.
Niinpä asiat kääntyvät käytännössä siihen, että huoltajat joutuvat ajamaan lasten oikeutta "omina oikeuksinaan". Tämä on ns. huoltajuuden perusteella siirtyvä lapsen oikeus.
Lainsäädäntö on ikivanhaa tässä suhteessa. Avioeron sosiaaliaspekti, mutta erityisesti sen juridinen sopimattomuus nyky-yhteiskuntaan aiheuttaa tarpeettoman pitkiä oikeusprosesseja, huoltajuuskiistoja, taloudellisia ongelmia ym.
Lainsäädäntöä ja naisten sosiaalista etuasemaa avioerossa ei ole muutettu sen vuoksi, koska asia on feministinen - eikä naiset halua luopua lapsen kautta saatavista eduista, jotka usein merkitsevät taloudellista hyvinvointia.
Avioero & lapset on käytännössä vailla tasa-arvovalvontaa sosiaalitoimessa. Normaalisti verbaalisesti nokkelampana nainen osaa uskottavimmin perustella asiansa kuin mies, jonka päälle jopa sosiaaliviranomainenkin puhuu ja keskeyttää, jos tämä aikookaan kertoa oman näkökulmansa.
Lapsen oikeutta ei voida mitenkään edistää sillä, että lapselle turvataan OIKEUS tavata molempia vanhempiaan, koska tämä käytännössä osoittautuu despoottiseksi naisvallaksi.
Esimerkiksi lapsen subjektiivisesta oikeudesta päivähoitoon on muodostunut juridisesti täysin "huoltajan oikeus" - riippuen huoltajan asemasta ja tuloista - ei lapsen oikeudesta.
Ideaaliavioeroissa (hyvin pieni yläfraktiili) asiat voivat toimia, sitä en kiistä, mutta ei normaaleissa avioerossa. Kun lainsäädäntö ja sosiaalitoimi on pielessä, eikä sitä suostuta muuttamaan tasa-arvoiseksi, on monen avioeron kokeneiden lasten ja huoltajien elämä pielessä.