Viittaan tässä siskooni, jonka kanssa en ole väleissä. Meistä koskaan tule "sydänsiskoja" -emme ole koskaan sellaisia olleetkaan.
Historia on se, että siskoni ei ole koskaan hyväksynyt minua elämäänsä. Hän on hyvin katkera siitä, että ylipäätänsä olen olemassa.Hänellä on ollut mielenterveyshäiriöitä ja syyttää niistä osaksi minua. Hän on hyvin itserakas eikä hyväksy sitä, että vanhempamme sai neljä lasta hänen jälkeen.
Hän kiusaa minua vitsailemalla ja nauramalla kustannuksellani(alentavasti). Tätä hän tekee, minun lisäkseni myös muille sisrauksille. Ikään, kun saisi siitä paremman olon/mielen.
Puhumme paljon -muiden sisarusteni kanssa tästä todella ärsyttävästä sisaruksesta. Hän on perheemme "musta lammas".
En pysty olemaan hänen kanssaan samassa tilassa, koska en yksinkertaisesti siedä häntä. Hänessä tiivistyy kaikki se, mitä ihmisissä inhoan: ylimielisyyttä, itseä pitämistä toisia parempana,arvostelemista, juoruamista.. Listaa voisi jatkaa.
Olen jättänyt hänet omaan arvoonsa, enkä ota hänen juttujaan henkilökohtaisesti, koska todennäköisesti romahtaisin siitä. Siitä huolimatta tunnen sisälläni syvää vihaa häntä kohtaan, jota en kunnolla pääse purkamaan. Tämä patoutunut viha saa minut vihaamaan häntä entistä enemmän.Keväällä ylioppilasjuhlat, jonne hän ei tule saamaan kutsua. Ajattelen, että hän on saanut tämän itse aikaan eli itse en todellakaan aio olla parantelemassa välejäni häneen. En myöskään usko, että asiat tulevat koskaan kokonaan muuttumaan, koska hän hän syö jatkuvasti lääkkeitä eikä tule sen takia muuttamaan asennettaan. Joskus ajattelen,e ttä minun tulisi ymmärtää, koska hänellä on ongelmia mielenterveytensä kanssa. Mutta en pysty ymmärtämään/hyväksymään tuollaista ylimielisyyttä.
Haluaisin kirjoituksellani muistuttaa siitä, miten kaunis asia sisar-rakkaus on -jos sitä on. Rakastakaa siskoanne/veljeänne! Minä en siihen yksinkertaisesti pysty.
Historia on se, että siskoni ei ole koskaan hyväksynyt minua elämäänsä. Hän on hyvin katkera siitä, että ylipäätänsä olen olemassa.Hänellä on ollut mielenterveyshäiriöitä ja syyttää niistä osaksi minua. Hän on hyvin itserakas eikä hyväksy sitä, että vanhempamme sai neljä lasta hänen jälkeen.
Hän kiusaa minua vitsailemalla ja nauramalla kustannuksellani(alentavasti). Tätä hän tekee, minun lisäkseni myös muille sisrauksille. Ikään, kun saisi siitä paremman olon/mielen.
Puhumme paljon -muiden sisarusteni kanssa tästä todella ärsyttävästä sisaruksesta. Hän on perheemme "musta lammas".
En pysty olemaan hänen kanssaan samassa tilassa, koska en yksinkertaisesti siedä häntä. Hänessä tiivistyy kaikki se, mitä ihmisissä inhoan: ylimielisyyttä, itseä pitämistä toisia parempana,arvostelemista, juoruamista.. Listaa voisi jatkaa.
Olen jättänyt hänet omaan arvoonsa, enkä ota hänen juttujaan henkilökohtaisesti, koska todennäköisesti romahtaisin siitä. Siitä huolimatta tunnen sisälläni syvää vihaa häntä kohtaan, jota en kunnolla pääse purkamaan. Tämä patoutunut viha saa minut vihaamaan häntä entistä enemmän.Keväällä ylioppilasjuhlat, jonne hän ei tule saamaan kutsua. Ajattelen, että hän on saanut tämän itse aikaan eli itse en todellakaan aio olla parantelemassa välejäni häneen. En myöskään usko, että asiat tulevat koskaan kokonaan muuttumaan, koska hän hän syö jatkuvasti lääkkeitä eikä tule sen takia muuttamaan asennettaan. Joskus ajattelen,e ttä minun tulisi ymmärtää, koska hänellä on ongelmia mielenterveytensä kanssa. Mutta en pysty ymmärtämään/hyväksymään tuollaista ylimielisyyttä.
Haluaisin kirjoituksellani muistuttaa siitä, miten kaunis asia sisar-rakkaus on -jos sitä on. Rakastakaa siskoanne/veljeänne! Minä en siihen yksinkertaisesti pysty.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.