Huomioitavaa

Osaan soittaa jonkin verran, ja oon ostamassa ihan ensimmäistä omaa kitaraa. Soitan ihan kotona ja joskus bändissä. Kerro sähkö-ja akustisen kitaran hyvät ja huonot puolet ja mahd. suurimmat erot!

Jenna kirjoitti:

Osaan soittaa jonkin verran, ja oon ostamassa ihan ensimmäistä omaa kitaraa. Soitan ihan kotona ja joskus bändissä. Kerro sähkö-ja akustisen kitaran hyvät ja huonot puolet ja mahd. suurimmat erot!

Sähkis on minun mielestä tuohon tarkoitukseen parempi valinta koska bändin kanssa soittaessa siitä saa vahvistimen avulla tarpeeksi mökää aikaiseksi. Lisäksi jos et asu yksin niin sen kanssa on parempi harjoitella koska ilman vahvistinta siitä ei lähde kovin kovaa ääntä ja se säästä sillälailla muiden (sellaisten jotka eivät ymmärrä taiteellisuuttasi)hermoja..

Sähkökitaran melkein ainut huono puoli on juuri se että jos aiot soittaa muuten kuin itsekseen tarvitset vahvistimen. Akustisella pärjää volyymintasolla jonkunlaisessa bänditoiminnassa mutta ei kovinkaan pitkälle. Toki akustisenkin kitaran voi mikittää ja sitäkautta vahvistimen avulla saa kovempaa ääntä. Joissakin akustisissa malleissa on mikrofoni jo sisäänrakennettuna joten ei tarvitse välttämättä hommata sitten ulkoista mikkiä.

Niinkuin kaikissa maailman hankinnoissa niin myös kitaran ostossa raha ratakaisee.
Tuollaisella parilla satasella saa kaupasta uuden ns. "Strato-kopion" Ne sopivat aivan hyvin kotisoittoon ja miksei myös bändin kanssa tilutteluun mutta ongelmia tulee varsinkin kovalla volyymillä ja särön kanssa raastaessa koska kyseisten mallien mikit ovat melko heikkolaatuisia. Se taas ilmenee varsin rasittavana vinkunmisena. Terve vehkeiden "kiertäminen" kuuluu asiaan mutta tuo vinkuminen on jo vähän liikaa..

Toinen isompi ongelma noissa halvoissa kitaroissa on niiden vireessä kestäminen. Jos soittelet lähinnä sointuja, niin kyllähän ne sitten melko hyvin vireessä pysyvät, mutta jos soittelet rajumpaa musiikkia ja venyttetelet kieliä, niin vire ei kestä kovin hyvin. Tämä johtuu siitä että aika harvassa halvassa mallissa on lukkosatulaa tai -tallaa.

Aikanaan kun kielet sitten venyvät tarpeeksi, niin kitara kyllä kestää hieman paremmin vireessä mutta ei vieläkään kovin hyvin.

Jos tarkoituksena ei ole vibrakammen kanssa taiteilla voi myös harkita kiinteällä tallalla varustettua kitaraa jossa on lukkosatula. Silloin vire kestää varmasti aika hyvin.

Tietenkin lukkosatulan kanssa tulee ongelmia jos kitaran tallassa ei ole hienosäätöviritinruuveja (aikamoinen sanahirviö..). Silloin kitaran on oltava just eikä melkein vireessä kun kiristät lukkosatulan ruuvit kiinni koska viritys vaatii aina niiden ruuvien löysyttämisen.

Niin.. Yksi mahdollisuus on tietenkin ostaa käytetty kitara. Silloin on kyllä melkein pakko olla kaverina joku joka tietää kitaroista mahdollisimman paljon. Jos sellaista kaveria ei löydy ei voi kuin yrittää antaa jonkunlaisia vinkkejä.

Kannattaa katsoa että kitaran nauhat eivät ole kuluneet ja kokeilla jokaiselta kieleltä ja jokaisesta nauhan välistä ettei kuulu epämääräistä pärinää joka jatkuu käytännössä yhtä kauan kuin kieli soi. Pärinään saattaa olla syynä myös kaularaudan todella surkea säätö. Kitaran kaulan läpihän kulkee (ainakin kalliimmissa malleissa) "rautatanko" joka aika usein (ainakin kalleimissa malleissa) on säädettävissä. Sen oikeanlainen säätäminen kyllä vaatii kokemusta joten en ala siitä luennoimaan..

Sitten pitää tarkistaa että kaikki mahdolliset ruuvit ja rutterit pyörivät niinkuin pitääkin ja potikoita pyöritettäessä ei kuulu kauheasti rahinaa. Siitä rahinasta kyllä pääsee melkein aina eroon ruiskuttamalla sinne sähkövehkeille tehtyä CRC:tä. Toki on mahdollista että potikka on kulunut niin pahasti että sen joutuu vaihtamaan. Se ei kyllä ole mikään mission:impossible joten siitä kyllä suoriutuu lähes kuka tahansa.

Tarkkana on myös oltava ettei tallassa tai satulassa tai nauhoissa ole sellaisia kolhuja tai pahoja kulumia jotka sitten saattaisivat ahkerasti katkoa kieliä.

Nauhojen määräkin on ratkaiseva jos tarkoituksenasi on soitella myös sooloja. Yleisimmät lukumäärät lienevät 21, 22 ja 24. Varsinkin metallia soitettaessa käytetään sooloissa paljon 22. ja 24. nauhaa mutta ei mikään ehdoton pakko. Ja vaikka kitarassa ei ole kuin 21 nauhaa, niin siitähän voi aina venyttää ylöspäin jos tulee tarvis.

No, tässä olikin jo vähän juttua josta toivottavasti on peräti hyötyäkin..
Jos joku huippuammattilainen sattuu tämän lukemaan niin varmasti suuttuneena tietämättömyydestäni laittaa jotain lisäselvitystä..