Olen ollut naimisissa vuosikaudet ja meillä meillä menee mieheni kanssa ihan hyvin. Elämä on asettunut raiteilleen.
Nämä kaikki vuodet olen ollut miehelleni uskollinen enkä edes ole erehtynyt ajattelemaan, että juuri minä olisin uskoton. Alkuaikoina olin itse kyllä mustasukkainen ja vahtasin miestäni mikä näin jälkikäteen ajateltuna oli kovin tyhmää. En tiedä mitä tekisin jos mieheni käyttäytyisi nyt minua kohtaan samoin.
Jokatapauksessa kohtasin toisen miehen jonkin aikaa sitten. Sinkun, joka viihtyy sinkkuna oikein hyvin; voisi varmasti sanoa, että yhtä hyvin kuin minä avioliitossani. Kummallakaan ei ole tarvetta muuttaa asetelmaa mitenkään. Olemme molemmat harkitsevia ihmisiä ja etenemme hitaasti, mutta minne?
En tunne itseäni kovin tasapainoiseksi. Teen miten tahansa se on periaatteessa väärin itseäni tai miestäni kohtaan. Mieheni tosin tietää suunnilleen mitä on meneillään ja saa suhtautumisestaan täydet kymmenen pistettä; Hän kykenee olemaan järkevä tällaisessakin tilanteessa.
Kertokaahan mitä itse tekisitte tässä tapauksessa? Mihin tämä kaikki johtaa, koska sen ei edes oleteta johtavan mihinkään? Jotain tarvitsisi päättää, mutten tiedä mitä. Ehkä päätöksiäkin voi aina lykätä tuonnemmaksi?
Nämä kaikki vuodet olen ollut miehelleni uskollinen enkä edes ole erehtynyt ajattelemaan, että juuri minä olisin uskoton. Alkuaikoina olin itse kyllä mustasukkainen ja vahtasin miestäni mikä näin jälkikäteen ajateltuna oli kovin tyhmää. En tiedä mitä tekisin jos mieheni käyttäytyisi nyt minua kohtaan samoin.
Jokatapauksessa kohtasin toisen miehen jonkin aikaa sitten. Sinkun, joka viihtyy sinkkuna oikein hyvin; voisi varmasti sanoa, että yhtä hyvin kuin minä avioliitossani. Kummallakaan ei ole tarvetta muuttaa asetelmaa mitenkään. Olemme molemmat harkitsevia ihmisiä ja etenemme hitaasti, mutta minne?
En tunne itseäni kovin tasapainoiseksi. Teen miten tahansa se on periaatteessa väärin itseäni tai miestäni kohtaan. Mieheni tosin tietää suunnilleen mitä on meneillään ja saa suhtautumisestaan täydet kymmenen pistettä; Hän kykenee olemaan järkevä tällaisessakin tilanteessa.
Kertokaahan mitä itse tekisitte tässä tapauksessa? Mihin tämä kaikki johtaa, koska sen ei edes oleteta johtavan mihinkään? Jotain tarvitsisi päättää, mutten tiedä mitä. Ehkä päätöksiäkin voi aina lykätä tuonnemmaksi?
Vastaukset 11
Vanhimmat
vaikealta kuulostaa,minä itse tekisin samassa tilanteessa inventaarion elämästäni.mitä minulla on ,mitä ei ole.mitä haluan mitä en.mitä menetän mitä saavutan,näin se menee.harkitse tarkoin ja anna vähän ajan kulua.
lyhyesti ja ytimekkäästi sanottu.
Kun ihmisen elämä on "liian helppoa", siihen hankitaan säpinää vaikka väkisin. Olet hankkiutumassa ongelmiin, selvä kuin mikä. Mitä jos kuitenkin lähtisit vaikka laskuvarjokurssille tai Amazonin vaellukselle MIEHESI kanssa???
Jospa miehesi hiljaa toivoo vaikka sinun lähtevän tuon sinkun mukaan,meillä olis minusta vapaa nainen jos kelpais jollekkin.
Minulla on melkein samanlainen tilanne kuin sinulla. Tutustuin netin kautta erääseen mieheen ja olemme paljon soitelleet ja viestitelleet. Tuntuu vain että aina tekee väärin, teki miten teki..laita minulle sähköpostia jos haluat että keskustellaan ja pohditaan ongelmiamme...
Olen samoilla linjoilla kuin "nainen minäkin" tuossa ylempänä - eli näyttää olevan joillakin tarve itse hakeutua "ongelmiin" ja pohdiskella niitä sitten täällä. Sitähän se liian helppo elämä teettää...
Älkää muuten yhtään kuvitelko, että ko. "ongelmiin" hakeudutaan ja ne johtuvat liian helposta elämästä. Ei pidä paikkaansa ainakaan minun kohdallani ja ehkei alkuperäisen kirjoittajankaan; sen verran vakavasti hän kirjoitti aiheesta.
Elämää ei voi elää laput silmillä kulkien ja kieltää itseä tutustumasta muihinkin kiinnostaviin ihmisiin kuin oma kumppani. Yhdeltä ihmiseltä ei voi koskaan saada kaikkea.
harkintaa ja harkintaa. Tuossa tilanteessa ei paljon muuta voi tehdä ja mitä kauemmin harkitsee sitä parempi. Ehkä.
Minusta on kummallista, että monet olettavat näiden "ongelmien" katoavan lähdettäessä puolison kanssa vaikkapa Amazonille. Sehän on karkuunjuoksemista, asioiden ohittamista eikä elämistä. Tärkeintä on juuri kohdata ITSE asia ja työstää siihen sellainen ratkaisu, ettei asia vaivaa lopunikää.
hanki itsellesi niin paljon tehtävää ettet kerkiä sinkkua tapaamaan. Ihastuksia tulee mutta niihin ei pidä langeta. Sinulla on hyvä ja pitkä avio eikä parempaa ole muualla. Jäitä hattuun ja opit taas paljon uutta.
Niin,elämässä sitä tulee eteen mitä mielenkiintoisempia ihmisiä,siihen ei vaikuta millään lailla,oletko sinkku,avo/avioliitossa... Sinun kohdallasi,aviossa ollessa,tietysti herää kysymyksiä,miten näitä kohtaamisia tulisi käsitellä. Itse avioliitossa olevana ja hyvinpaljon näitä kohtaamisia kohdanneena voisin senverran sanoa että,harkitse HYVIN tarkkaan,mihin asti annat uuden miesystäväsi suhteen edetä!! Kokemuksen SYVÄLLÄ rintaäänellä totean,se ruoho ei ole TODELLAKAAN sen vihreämpää,aidan toisella puolellakaan. Tai sitten JOS teillä ei parisuhde ole,kaikesta huolimatta,vaikka siltä tuntuukin,kunnossa, niin keskustele ja taas keskustele ja vielä kerran keskustele miehesi kanssa,miten teillä parisuhde voi ja mitä sen eteen olisi tehtävissä,ettei synny esim.sun mainitsemiasi kohtaamisista syntyviä tunteita! Toivottavasti ymmärsit,mitä tarkoitin...vähän sekavaahan tää mun artikulointi on. nimim.läheltäpiti-ero.
...elämässä tulee eteen mielenkiintoisia ihmisiä. Hyvä niin!
Mutta mutta. Vaikka osaisi kuinka hyvin eritellä tunteitaan, harkita ja vieläpä nähdä asian puolisonsa kannalta niin se ei POISTA tunteita tuota toista osapuolta kohtaan. Rakkaus satuttaa välillä pahastikin.
Olen rohkeasti sitä mieltä, että samoin kuin "raha tulee rahan luokse" niin hyvät ihmissuhteet syntyvät juuri niille, joilla muutkin ihmissuhteet on kunnossa ja taidot niihin hallussa. Siksi keskustelusta oman kumppanin kanssa on enemmän haittaa kuin hyötyä. Kuka osaisi paremmin eritellä omia tunteitaan ja toimia niiden pohjalta kuin ihminen itse? Puolisokin on se joka on: Keskustelemalla häntä ei paremmaksi saa.
Alkuperäiselle kirjoittajalle sanoisin "Hold On". Yksi viikko, kaksi viikkoa, kolme viikkoakin on lyhyt aika olla tapaamatta eikä siihen varmasti kumpikaan kuole. Siitä saa kuitenkin lisää itseluottamusta: Hallitsen tilanteen.
Kysy myös itseltäsi mitä tuo sinkkumies sinusta pohjimmiltaan haluaa ja mitä sinä hänestä, ystävän, rakastajan vai jotain muuta? Ystävyys voi kestää lopun elämää, mutta jos siihen sekoitetaan seksi, yhtälöstä tulee huomattavasti hankalampi. Ei silti mahdoton.