Mun tarina taitaa olla aika tavallinen mutta tilanne on kiperä mulle.
Tapasin hyvän ystäväni vuosia sitten. Harrastuksemme ja kiinnostuksen kohteemme olivat hyvinkin samanlaisia ja siitä alkoi tiivis ystävyys. Olimme silloin molemmat "ystävän tarpeessa" ja vietimme paljon aikaa yhdessä. Aikaa meni ja minä erosin avioliitostani. Samoihin aikoihin ystäväni tapasi miesystävänsä ja pian muutti tämän kanssa yhteen asumaan. Silloin ystävyytemme muuttui täysin. Yhtäkkiä ei enää juuri tavattu, mailitse sentään oltiin yhteydessä. Yritin kovasti ehdottaa tapaamisia ja järjestää kivaa tekemistä mutta turhaan.
Eron tullessa ja elämän ollessa täynnä myllerrystä olisin kovasti kaivannut tukea ystävältäni. Hyvin oli muistissa se kuinka itse en jättänyt ystävääni yksin kun hänen edellinen miesystävänsä teki katoamistempun ja ero tuli. Vastaavassa tilanteessa kuitenkin jäin ilman ystävää.
Nyt vaikuttaa siltä että ystäväni kuvioihin ei mahdu sinkkuystävä vaan tilalle on tullut uusia parillisia ystäviä. Olo on ulkopuolinen. Ystäväni muistaa olemassaoloni vain silloin kun tarvitsee sellaista apua jossa minusta voisi olla hyötyä.
Olen nyt ollut itsekin vähemmän yhteydessä ystävääni ikään kuin testausmielessä ja olen huomannut että minuun otetaan yhteyttä vain kun apua kaivataan. Mietityttää voiko ystävälle mainita siitä että tällainen tilanne ei ole kovin kivaa, pitäisiköhän antaa ystävyyden siis hiipua? Vaikeaa:(
Tapasin hyvän ystäväni vuosia sitten. Harrastuksemme ja kiinnostuksen kohteemme olivat hyvinkin samanlaisia ja siitä alkoi tiivis ystävyys. Olimme silloin molemmat "ystävän tarpeessa" ja vietimme paljon aikaa yhdessä. Aikaa meni ja minä erosin avioliitostani. Samoihin aikoihin ystäväni tapasi miesystävänsä ja pian muutti tämän kanssa yhteen asumaan. Silloin ystävyytemme muuttui täysin. Yhtäkkiä ei enää juuri tavattu, mailitse sentään oltiin yhteydessä. Yritin kovasti ehdottaa tapaamisia ja järjestää kivaa tekemistä mutta turhaan.
Eron tullessa ja elämän ollessa täynnä myllerrystä olisin kovasti kaivannut tukea ystävältäni. Hyvin oli muistissa se kuinka itse en jättänyt ystävääni yksin kun hänen edellinen miesystävänsä teki katoamistempun ja ero tuli. Vastaavassa tilanteessa kuitenkin jäin ilman ystävää.
Nyt vaikuttaa siltä että ystäväni kuvioihin ei mahdu sinkkuystävä vaan tilalle on tullut uusia parillisia ystäviä. Olo on ulkopuolinen. Ystäväni muistaa olemassaoloni vain silloin kun tarvitsee sellaista apua jossa minusta voisi olla hyötyä.
Olen nyt ollut itsekin vähemmän yhteydessä ystävääni ikään kuin testausmielessä ja olen huomannut että minuun otetaan yhteyttä vain kun apua kaivataan. Mietityttää voiko ystävälle mainita siitä että tällainen tilanne ei ole kovin kivaa, pitäisiköhän antaa ystävyyden siis hiipua? Vaikeaa:(
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ota asia puheeksi ystäväsi kanssa. Tosiystävä ymmärtää vaikka olisikin ollut ajattelematon. Jos taas ei ymmärrä, ei hän sinulle ystävän veroinen ollutkaan.
Niin kai se sitten on:) Tuntuu vaan niin hölmöltä mutta ei kai tähän muutosta muuten tule.