Työelämävalmennukseen

Mulla oli yks "pappa betalar" kaveri, joka lopetti toisen asteen koulutuksen kesken ja näin ollen sitten vanhempansa pakottivat tämän menemään juuri tähän mainostamaasi harjoitteluun. Vaan eipä tuo meno ihan niin yksinkertaista ollutkaan, kyllähän kaveri työkkäristä sai vinkkejä siitä, mihin mahdollisesti otetaan harjoittelijoita työmarkkinatuella, mutta kun kaveri lähti haastatteluun, ei enää flaksi käynytkään ja kukaan "työnantaja" ei huolinut kaveriani edes ilmaiseksi harjoittelijaksi. Työhaastatteluissa oli esitetty aivan olemattomia asiaan kuulumattomia kysymyksiä, huvittavimpana huippuna voisi mainita kun oli kysytty, että uskooko kaverini Jumalaan? Ko. henkilö haki harjoittelupaikkaa lasten päiväkodista!!! Joten ei tuo ilmaistyöhön menokaan aina niin itsestään selviö ole.
No, lopulta pitkän työhaastatteluissa ramppaamisen jälkeen kaveri sitten valittiin yhteen päiväkotiin harjoittelemaan, ilmeisesti kyseisen paikan työvoimapulan vuoksi, koska ilmapiiri oli ollut niin kauhea, ettei kaveri viihtynyt siellä kahta viikkoakaan... Oli varaa valita mennäkö vai eikö mennä, kun kotona asui ja pappa betalar.
Että tämmönen kokemus on työharjoittelupaikan saannin helppoudesta =)

Olin itse samassa tilanteessa kuin jeppe. Eräänä päivänä kyllästyin totaalisesti toimettomuuteen, marssin työvoimatoimistoon ja yksinkertaisesti kysyin olisiko harjoittelupaikkoja avoinna. Sieltähän löytyi pitkä lista (yli 100kpl) halukkaista yrityksistä, jotka etsivät ihmisiä työelämävalmennukseen.

Sieltä valitsin yrityksen noin näppituntumalla, johon soitin ja sovimme haastatteluajan. Kävin haastattelussa joka oli täysin asiallinen, positiivinen kuva jäi koko hommasta. Neljä muuta hakijaa oli, minut sitten valittiin ja hyvin on mennyt. Paljon olen saanut uusia suhteita, tuttuja, työkokemusta ja työpaikkakin on aivan mahtava. :)

Olen itse ollut kohta kolme kuukautta ko. tavalla töissä ja hyvin on mennyt.Ja ehkäpä tämä poikii joskus sitä palkallista työtä ainakin sijaisuuksia.