Osaako kukaan kertoa, miten vanhempien eron jälkeen lasten tapaamisoikeudet "jaetaan"?
Jos kumpikin vanhemmista haluaa lapset itselleen, kuka ratkaisee?
Joskus taisi sille toiselle vanhemmalle jäädä tapaamisiin joka toinen vkonloppu, yksi arkipäivä viikossa ja pidempi kesäloma. Pitäneekö vielä paikkaansa? Onko "pakko" suostua enempiin tapaamisiin?
Jos kumpikin vanhemmista haluaa lapset itselleen, kuka ratkaisee?
Joskus taisi sille toiselle vanhemmalle jäädä tapaamisiin joka toinen vkonloppu, yksi arkipäivä viikossa ja pidempi kesäloma. Pitäneekö vielä paikkaansa? Onko "pakko" suostua enempiin tapaamisiin?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Lapsen etu on aina se, mitä ensiksi tulisi ajatella. Teidän tulisi puolisonne kanssa sopia semmoinen ratkaisu, joka parhaiten sopii teille.
Vasta jos tämä epäonnistuu, mennään raastuvanoikeuteen, jossa haetaan se paras lähivanhempi lapselle.
Joka toinen viikonloppu ja yksi arkipäivä, sehän on ihan hyvä. Ja yleensä siitäkin luistetaan jossain vaiheessa.
Aika hyvin edellinen tähän jo kommentoikin, lapsen etu tosiaan asia joka vanhempien pitäisi kyetä näkemään objektiivisesti. Aina ei onnistu tai hauluta (kostetaan exälle), ja silloin käräjäoikeudessa tähän annetaan tuomio (ei ole ollut raastuvanoikeus enää vähään aikaan). Surullistahan se on, jos tuomarin pitää olla se taho, joka toteaa mikä teidän lapselle parasta -- eivätkö vanhemmat ole siinä asiantuntijoita.
Samoin tuomari määrää tapaamiset kuultuaan kaikkia osapuolia -- kuvaamasi malli saattaa hyvinkin olla oikeuskäytäntö nykyään, mutta riippuu aina tilanteesta ja mitä vanhemmat "vaativat". Jos laitat maili osoitetta mihin voin yhdenlaisen tapaamissopimuspohjan laittaa, niin pistän tulemaan ... josko se sopu vaikka löytyisi edes tässä asiassa.
Ei ole pakko suostua enempiin tapaamisiin kuin mitä sovittu ja vahvistettu (mutta toki saa, ja jopa suotavaa ... tilanteen mukaan, lapsen etu mielessä). Ja vastaavasti ellei salli tapaamisia, vahvistettu tapaamissopimus on lainavoimainen ja uhkasakoilla lähivanhempi velvoitetaan järjestämään tapaamiset. Se sitten oma lukunsa, ellei vahvistettu sopimus enää lapsen etu ... ja silloin taas käräjillä keskustellaan ...
Meillä on käräjäoikeuden päätös tapaamisista joka kolmas vkl joka ke. Jos lähivanhempi muuttaa satojen kilometrien päähän, niin miten toimitaan jos etä haluaa pitää sovituista ajoista kiinni ( ei käytännössä mahd. ) ?
Entä kuka maksaa matkat tapaamisiin ?
Meillä on 400 kilometriä ex-miehen kanssa välimatka ja koska lapsi on minulla, ex-mies maksaa matkansa itse, mutta voi hakea matkakorvauksen oman kuntansa sosiaalivirastosta.
Kuule, haluaisin kysyä sulta miten käräjäoikeus teki tuon päätöksen? Eikö päätökset tee sosiaaliviranomainen sillä paikkakunnalla, jossa lapsi asuu?
Tapaamisajat ja elatusmaksun suuruus päätettiin samassa yhteydessä, kun haettiin KO:n päätös eron ekalle vaiheelle. Nyt siis asumme vielä lähekkäin, mutta lähi suunnittelee tätä muuttoa ja tapaamisten vaikeutumisen vuoksi en tietysti hurraa tälle ajatukselle.
Yleensäkin minua ihmetyttää, että miksi etä on automaattisesti velvollinen hakemaan ja tuomaan lapset tapaamisiin ja vastaamaan niistä aiheutuvista kustannuksista ???
Jälleen kerran, sosiaalivirasto -- tarkemmin lastenvalvoja, vahvistaa vanhempien tekemän tapaamis- ja elatussopimuksen (jolloin ovat "oikeustoimikelppoisia"). Hän ei voi "määrätä", "tuomita" tai "päättää"elleivät molemmat vanhemmat suostu hänen tekemään sovitteluesitykseen. Luonnollisesti lastenvalvojalla hyvä ymmärräs (usein, ei aina) siitä, mikä yleinen oikeuskäytäntö ja kannattaako lähteä riitauttamaan sopimusesitystä. Hän myös auttaa vanhempia löytämään se yhteinen sävel edes tässä asiassa (lapsen etu!). Mutta jos jommasta kummasta vanhemmasta tuntuu, että oikeus eitapahdu tai on painostusta havaittavissa ... niin sitten hyvän juristin pakeille, ja käräjäoikeus tuomitsee/määrää tpaamiset ja elatuksen -- mistä voi sitten valittaa ylempiin oikeusasteisiin jos perse kestää.
Ja sitten ne kustannukset lapsen "noutamisesta". Omassa sopimuksessani etävanhempi vastaa/hoitaa lapsen noutamisen, ja lähivanhempi haun tai sen kustannukset. Tämä kustannus voidaan huomioida myös elatusapuamääritettäessä (jolloin kulkemisen kustannukset yhtenä menoeränä, mikä jaetaan esim. vanhempien nettotulojen suhteessa) -- mutta meille tämä oli selvempi. Mitään lakia aisasta ei ole, mutta lastenvalvoja kertoi tämän olevan ihan normaali käytäntö ja ainakin omasta mielestäni oikeudenmukainen. Meidän tapauksessa sosiaalivirastossa saataisiin isot naurut aikaiseksi, jos noita kulukorvauksina sieltä tingittäisiin ...
Siis ymmärränkö nyt oikein ? Mikäli lähi muuttaa monen sadan km:n päähän, niin hän vastaa tapaamiskustannuksista tai vastaavasti elatusmaksuun voidaan hakea alennusta, koska etän kulut tapaamisiin kasvavat merkittävästi.
Kiitos muuten kaikista vinkeistä, sillä nämä ovat hirveän vaikeita asioita ihan selkeästi määritellä - ainakin minulle.
kahta asiaa :
1. lapsen etu
2. sopiminen
Kaikki riippuu siitä, millaisen tapaamissopimuksen olet tajunnut/pystynyt/halunnut SOPIA, minkä lastenvalvoja vahvistanut. Tai, kuinka hyvä asianajaja sinulla on ollut KäO:ssa mikäli siellä päätetty.
Ellei tapaamissopimuksessa tahi elatussopimuksessa (siinä harvemmin erittely, yksi summa mitä ei omavaltaisesti ruveta vähentelemään) noista matkoista toiseen kotiin ole mainintaa ... niin eipä sitä jälkikäteen voi "napsauttaa" ilman uutta sopimusta -- ja epäilen että lähi ei hirveän innostunut tätä muutosta tekemään näin jälkikäteen.
Ja voidaan asioista sopia ilman muutoksiakin (ihan totta, ihmiset joskus tekevät niin) ... "Villehän tulee viikonlopuksi sulle, ostan sille junalipun, mille asemalle tuut vastaan?"-tyyliin. Ja varmasti näin lapsen etu parhaiten toteutuu, kun vanhemmat ymmärtävät olla "väleissä" eikä joka pilkkua sopimuksissa käräjillä viilata.
Onneksi itse siinä asemassa, että on pirun fiksu exä, erinomainen äiti ja myös hyvä ystävä. Eikä sen uusi paskempi jätkä ollenkaan ;-))
Joo mä tosiaan toivon, et asiat saadaan sovittua, mut viime aikoina on asiat olleet vaan niin vaikeasti sovittavia, et jotenkin sitä haluu varmistella kaikkee mahdollista ( toivottavasti turhaan ).
Tapaamiset ja elatusmaksut sovittiin, kun eron eka vaihe nuijittiin KO:ssa ja niistä siis on päätös, mutta arkipäivien tapaamisiahan ei ole mahdollista toteuttaa, mikäli välimatka lapsiin kasvaa tolkuttomaksi. Ts. Olen tavallaan pakotettu muutoksiin tapaamisajoissa, mikäli exä muuttaa ja vaikka on tuore KO:n päätös. ( Kyseiset ajat olivat nimenomaan exäni tahto ).
ihan uteliaisuuttani ... miksi meni käräjäoikeuteen, eikö suvintoa syntynyt lastenvalvojalla (jonka vahvistama sopimus yhtä pätevä kuin oikeuden määräämä tuomio)?
Niin tai näin, toki voit muutosta hakea ... mutta heikoissa kantimissa on -- siis tuon matkakustannusten osalta.
Paska säkä, valitan.
Silloin kun jätimme erohakemuksen KO:een, niin kirjasimme siihen samalla keskenään sopimamme tapaamisajat, sekä elatusmaksujen suuruuden.
Siis homma meni kätevimmin niin, emmekä ajatelleetkaan siinä vaiheessa, että siihen soppaan pitäisi joku sossun mamma sotkea.
On LAPSEN oikeus tavata molempia vanhempaa. Tapaamisoikeutta ei voi jakaa... se on lapsen subjektiivinen oikeus, ei äidin tai isän.
Lasta pitää kuunnella päätettäessä käytännöstä. Lapsen ikä ratkaisee aika paljon. Riita tapauksessa käräjäoikeus ratkaisee asian.
Mikä oikeus toisella olisi estää lasta halutessaan tapaamaan toista vanhempaansa. Lapsella on oikeus rakastaa molempia yhtä paljon tai tehdä se valintansa ilman muiden painostusta.
Jos toinen aiheuttaa lapsen psyykkisen tai fyysisen turvallisuudelle vaaraa voidaan tapaaminen järjestää valvotusti tai estää ( Mutta varovaisuutta syytöksiin, turhasta ja perättömästä huutelusta joutuu kunnialoukauksesta syytteeseen hyvin helposti )
Pelkkä viha ex-puolisoa kohtaan ei ole mikään syy polkea lapsen oikeutta tavata molempia.
LASTAAN RAKASTAVA AIKUINEN TOIMII AINA LAPSEN EDUKSI JOPA OHI OMAN EDUN