moi kaikki. olen pian 17v. ja muuttamassa yhteen kesällä 20v. mieheni kanssa. olemme seurustelleet jo kohta 1 1/2 vuotta ja menimme äskettäin kihloihin. me asumme 150km:n päässä toisistamme ja näemme harvoin, meillä on paljon riitoja, olemme olleet erossakin. joutuisin muuttamaan hänen kotiseudulleen koska heillä on oma kuljetusfirma jossa mieheni tietenkin ajaa. jatkaisin koulun siellä ja rupeaisin itsekin ajamaan kun koulu loppuu. kaikki näyttää hyvältä, mutta riitoja on paljon emmekä oikein pysty joustamaan suhteessamma. haemme väkisin jotain vikaa toisesta. en tiedä tuleeko yhdessä asuminen onnistumaan. neuvoja?
muuto myös
pipari
6406
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Älä sitten ainakaan lapsia hanki luottaen siitä että ne muka parantaisivat suhteenne laatua. Luultavasti vain päinvastoin, arki lasten kanssa tuo omat huolensa ja kettumaisuutensa, ja riidat puolison kanssa vain pahenevat. Ellet sitten haikaile yksinhuoltajuudesta.
Sanoisin että aika huonot lähtökohdat teillä on jos jo nyt riitelette paljon, vaikka asutte kaukana toisistanne. Huh huh.
harkitse vielä muuttoa. Ehkä sinun kannattaisi käydä koulusi loppuun kotonasi. Itse olin nuorena hölmö ja ylläpidin parisuhdetta vaikka koko ajan riitelimme ja selvitimme asioitamme emmekä juuri olleet samaa mieltä mistään. Menin avioon ja sain lapsen 19-vuotiaana ja 21-vuotiaana olin jo eronnut. Muuta ei jäänyt kuin iso tuska koko iäksi jäljelle. Joten oman kokemukseni kautta sanoisin että harkitse vielä. On upeaa että huomaat että siinä avoisessa tulevaisuudessa on vankka uhkatekijä paikalla. Usein selittelee jopa itselleen, kyllä tämä tästä, vaikka selvästi näkee, ei pidä paikkaansa.Mitä mieltä vanhempasi ovat kun katsovat olemistanne viereltäsi? Osaako äitisi ehkä sanoa jotain siihen? Tsemppiä sinulle:-) Olet nuori vielä, tosi nuori:-)
Hei,
Sanon suoraan, vaikka miten nyt olisi "ihanaa ja pusi pusi " niin ota järki käteen !
Käy koulut ja opiskelut jne. loppuun ja katso(-kaa) sitten miten teillä menee...
Arki on yleensä aika karua ...
Tsemppiä!
joo näytin viestit poikaystävälleni mutta asiasta ei vielä olla päästy yhteisymmärrykseen. hän ei voi kuvitellakaan että itse saataisi myös aiheuttaa riitoja. pistää kaiken minun syyksi. yritimme keskustella, mutta hän ei kauaa jaksanut kuunnella.
Jos te ette pysty keskustelemaan tästä ni mietippä vielä kaikkee.. Olen saman ikäinen kuin sinä ja seukkaan onnellisesti mutta eikös se oo niin et ehtii sitä myöhemminki muuttaa? :)
Älä tosiaan ainakaan niitä lapsia sitte hommaa ku se ei oo sit peruuttamatonta.. muuttaa voi takaisinki jos kova paikka tulee eteen jne..
Selvittäkää miksi riitelette paljon? ja keksikää kompromissi.
Kehottaisin sua vielä miettimään.Itse muutin 16-vuotiaana silloisen poikaystäväni kotikuntaan,180 km:n päähän lapsuudenkodistani.Täällä olen pian 5 vuotta asunut ja olen 2-vuotiaan lapsen äiti.
Jos nyt olisin tuossa tilanteessa niin en muuttaisi.Vuosien yhdessäolon jälkeen olen tullut pikkuhiljaa siihen tulokseen että muutan lapsemme kanssa pois,takaisin entiseen kotikuntaani.En enää jaksa elää mieheni kanssa,olemme kasvaneet erillemme.
Tottakai itse teet ratkaisusi,mutta jos kerran riitelette niin sinun kannataa tosissaan miettiä ettet joudu vuosien päästä katumaan niinkuin minä.