20-40 vuotiaiden lisääntyminen ja perheellistyminen on vähentynyt koko ajan. 20-40 vuotiaat muodostaa jo pienen ikäluokan verrattuna yli 40 vuotiaisiin tai kohta eläkäiässä oleviin.
Tuo on täysin pullamössö-sukupolvi-ilmiö. Halutaan opiskella pitkään, ehkä jopa pari ammattia, halutaan harrastaa kaikenlaista, bilettää, käydä reilaamassa, matkustella, nauttia elämästä, kokea eri suhteita, haalia mitä ihmeellisempiä kokemuksia. Vaikutteita ja ihannekuvia otetaan paljon mediasta, trendeistä, monen asian pitää olla niin seksikästä.
Tuohon ajattelutapaan ei monelle oikein sovi se, että perustetaan kunnon perhe 25 vuotiaana ja ruvetaan vääntämään sitä neljää lasta. Perheen perustaminenhan rajoittaa niin paljon niiden kokemusten saamista ja vapauden tunnetta.
Tämä vaikuttanu myös ihmissuhteisiin. Etsitään tulevasta kumppanista sitä kokemusten jakajaa eikä sitä turvallista kanssaihmistä, jonka kanssa perustaa perheen. Näin nykysuhteissa paljon lyhkäsiä juttuja, jotka saattaa sisältää vaan seksiä tai sekoilua.
Tai sitten kumppania ei löydy helposti. Tärkeitä asioita ovat "oma itte", oma opiskelu, omat harrastukset, kaverit, vaatteet ja lisukkeena sitten se kiva mies/naisystävä.
Ennen 22 vuotias löysi itelleen eukon/ukon, muutettiin asumaan ja laitettiin perhe pystyyn ja ruvettiin tekemään lapsia. Parisuhde oli elämän ydin ja sen ympärille rakennettiin muuta.
Tuo on täysin pullamössö-sukupolvi-ilmiö. Halutaan opiskella pitkään, ehkä jopa pari ammattia, halutaan harrastaa kaikenlaista, bilettää, käydä reilaamassa, matkustella, nauttia elämästä, kokea eri suhteita, haalia mitä ihmeellisempiä kokemuksia. Vaikutteita ja ihannekuvia otetaan paljon mediasta, trendeistä, monen asian pitää olla niin seksikästä.
Tuohon ajattelutapaan ei monelle oikein sovi se, että perustetaan kunnon perhe 25 vuotiaana ja ruvetaan vääntämään sitä neljää lasta. Perheen perustaminenhan rajoittaa niin paljon niiden kokemusten saamista ja vapauden tunnetta.
Tämä vaikuttanu myös ihmissuhteisiin. Etsitään tulevasta kumppanista sitä kokemusten jakajaa eikä sitä turvallista kanssaihmistä, jonka kanssa perustaa perheen. Näin nykysuhteissa paljon lyhkäsiä juttuja, jotka saattaa sisältää vaan seksiä tai sekoilua.
Tai sitten kumppania ei löydy helposti. Tärkeitä asioita ovat "oma itte", oma opiskelu, omat harrastukset, kaverit, vaatteet ja lisukkeena sitten se kiva mies/naisystävä.
Ennen 22 vuotias löysi itelleen eukon/ukon, muutettiin asumaan ja laitettiin perhe pystyyn ja ruvettiin tekemään lapsia. Parisuhde oli elämän ydin ja sen ympärille rakennettiin muuta.
Vastaukset 8
Vanhimmat
"Parisuhde oli elämän ydin ja sen ympärille rakennettiin muuta. " Mua ainakin ahdistaa ton tyyppinen ajattelu. Niinkuin elämällä ei olis muuta tarkotusta kuin perustaa perhe. Ei kai sen niin tarvi olla? Meitä ihmisiähän on täällä maan päällä jo niin paljon, ettei tuollasta oikein voi perustella lajin säilymiselläkään, mistään muusta nyt puhumattakaan. Jos jonkun tavoitteena ei oikeasti ole edes perustaa perhettä, miksi pitäisi etsiä mahdollisimman nopeasti joku turvallinen isä/äitiehdokas tuleville lapsilleen?
"Halutaan opiskella pitkään, ehkä jopa pari ammattia, halutaan harrastaa kaikenlaista, bilettää, käydä reilaamassa, matkustella, nauttia elämästä, kokea eri suhteita, haalia mitä ihmeellisempiä kokemuksia." Mun mielestä on ihan ok hankkia kokemuksia, kerranhan täällä vain eletään. Jokainen tietysti asettaa itse rajat sille, miten paljon ja minkälaisia kokemuksia haluaa elämältä (siinä määrin kuin se on mahdollista, kaikkeenhan ei voi vaikuttaa).
"Etsitään tulevasta kumppanista sitä kokemusten jakajaa eikä sitä turvallista kanssaihmistä, jonka kanssa perustaa perheen." Kokemistahan se on perhe-elämäkin, joten kokemuksen laadustahan tässä nyt vain on kyse. Kaikki ei kuitenkaan halua kokea elämäänsä perheen kautta, onhan elämässä toki muutakin. Ymmärrän kyllä niitäkin jotka niin haluavat tehdä, mutta se ei ainakaan tällä hetkellä ole minua varten. Enkä ole siitä ollenkaan varma, että se joskus olisi.
ok, mä en oo vielä mikään sanomaan mistään mitään, mä en osaa kunnolla rakentaa kestävää suhdetta tai edes tiedä, mitä välittäminen on tai rakkaus, tai onko sitä edes, mutta mä en ymmärrä, miks väkisin pitää miettiä, ettei voi tai halua seurustella/sitoutua?
Voihan sitä elää ja tehdä asioita samalla lailla, vaikka eläis suhteessa?mikä sitä estää?vaikka seurustelee, niin jokanen on mun ymmärtääkseni sama ihminen ku ennenki, yksilö, jolla on vapaus tehdä asioita, mitä haluaa..
"Kaikki ei kuitenkaan halua kokea elämäänsä perheen kautta, onhan elämässä toki muutakin."
Miten noin nuori ihminen saa avioelämän kuulostamaan tosi ikävältä? Kuka haluaa "sitoutua" ja "vääntää" neljä lasta? Eikö avioliittoon mennä hieman eri odotuksin?
Itse olen sitä mieltä, että lasten tekemiseen pitäisi saada lupa. Kaikkein tyhmimmät ihmiset lähipiirissäni tekevät niitä mukuloita kasapäin, vaikkei heillä ole kykyjä niitä edes kasvattaa.
kyllä muuten tossa on tosi paljon perää, kun seuraa noita joitakin niin toi lupa juttu olisi aika järkevä juttu! tos on muutamia teini paria tullu et nuorena alle 20 on hankittu 2-3 tenavaa ja sit erottu kun ei enää kiinnosta ja taas sama rumpa ja ero! siis niitä on kohta kuin kun pilkkilässä kissoja niitä tenavia ja kuinka ollakaan ! ne on sossun elätettävä koko sakki! siis v...u ! pitäisi niiden tehdä tenavia sen mukaan kun pystyy elättään ! siis vastuu puuttuu näiltä luusereiltä ja ne pitäisi panna töihin mut ei kun aina valitetaan et kyllä saa vähän rahaa sossusta! et kyllä lupa olisi hyvä juttu!
Ja ehkä siksi siellä Venäjällä onkin niin paljon yksinhuoltajia.
On typerää ja kaikkien, myös lasten, kannalta vain huono ratkaisu hankkia lapsia, jos ei ole siihen valmis, 110% varma että niitä haluaa, ja muutenkin puitteet kunnossa.
siinähän sitten perustat perheen, kun tätä menoa pitää kouluttautua keski-ikäiseksi asti että kelpaa mihinkään, työtä tehdään pätkissä, alituisessa epävarmuudessa sen säilymisen suhteen, kolmessa vuorossa ja muutenkin yhteiskunta tuntuu tekevän kaikenlaisen normaalielämän vaikeaksi.
ala noita nyt sitten naittamaan yhteen perhe-elämän kanssa ja rakentamaan sitä turvallista arkea, jonka pesueen kasvatus vaatii.
kun valitettavasti yhteiskunta ei enää toimi niin, että kansakoulusta töihin ja samassa duunissa seuraavat 20 vuotta.
Niin, olen 30-vuotias koulutettu, itsenäinen nainen. Ulkoisesti olen - hei - vaikka itse sanonkin, hemmetin hyvän näköinen. Ihannepainoinen, urheilullinen, viimeisen päälle trendikäs.
Luen, käyn leffassa, minulla on kavereita...
Mutta sen miehen löytäminen. Mahdotonta. Nettitreffejä on kokeiltu kymmeniä, ravintolassa käyn paljon... Ja silti, en ole koskaan oikein perinteisen oikeasti seurustellut. Selibaatissa olen elänyt parhaimmillaan 7 vuotta. En siis tosiaankaan ole mikään baarien yleinen nainen, vaikka yhden yön seuraa varmasti löytyisikin (varsinkin itseä 5-10 vuotta nuoremmista)
Haluaisin tosiaankin aidon suhteen, ja perhe-elämänkin. Ja suututtaa kuunnella kun minua pidetään suur-rikollisena kun en perhettä perusta. No piru vie, mites perustat kun ei sitä isäkandidaattia löydy. Ja kun vielä itse olen avioero-perheestä, en ole oikein valmis mihinkään pika-avioliittoon pelkän lasten siittämisen toivossa. Mielestäni avioliitto/ihmissuhde pitäisi olla muutakin kuin lisääntymistä.
Ja muuten, en ole ainoa. Vastaavassa tilanteessa olevia kavereita (fiksuja, hyvän näköisiä noin 30-vuotiaita) on pilvin pimein. Yksi ystäväni on jo päättänyt, että haluaa hankkia lapsen - vaikka yksin, jos ei miestä koskaan saa. Minä en siihen olisi valmis, mutta toisaalta, tätä ystävääni tietysti haukutaan itsekkääksi nartuksi, kun hän haluaa tehdä lapsen yksin...
Vaikket varmasti haluu kuulla tätä niiin oot kyllä nirso ! Jos sulla noin monet ominaisuudet noin hyvin, niin varmasti moni mies haluaisi seurustella sun kanssa.
Semmonen vinkki tohon sun ongelmaan siis, että yritä malttaa myös tutustua sellasiin miehiin, jotka eivät heti saa sukkia pyörimään jaloissa hirveetä vauhtia tai jotka eivät ole niitä tosi komeita ja hyvinkoulutettuja.
Rakkaus ei ole tosielämässä samaa mitä kirjoissa tai elokuvissa tai lauluissa.
Kunnon seurustelusuhde alkaa tasaisesti ja vakaasti ja toiseen rakastutaan ja kiinnytään ajan kanssa päivä päivältä enempi.
Ne suhteet jotka alkaa mielettömällä "ihastumisella ensisilmäyksellä" niin kestävätäki sitten sen silmäyksen vaan eli muutaman seksikerran.
Tavallista mukavaa seurustelusuhdetta jos haluu niin pitää ottaa tavallinen mies.