Kaipaisin kommentteja varsinkin pettäjiltä...
Eli, miesystäväni petti minua viime kesänä, meille tuli katko suhteeseen, palasimme yhteen talvella. Syksyn aikana molemmat tapasivat muita, mutta hän vaikutti todella riutuneelta.
Nyt hän on suhteessamme kuin eri ihminen. Todella huomaavainen ja rakastava, eikä ole kyllä tehnyt mitään mistä pitäisi epäillä. Hän näyttää rakkauttaan päivittäin, hymyilee minulle hellästi ja on kovin huolehtivainen. Aina jaksaa silitellä ja helliä. Sanoo usein, miten paljon rakastaa ja sanoo ettei ikinä voisi minua satuttaa uudestaan, kun näki miten pahalta minusta tuntui. Nyt hän lähtee viikonlopuksi pois kotoaan kaupungin keskustasta käymään vanhempiensa luona, saan jäädä asunnolle ystävättäreni kanssa jotta meidän on helpompi mennä viihteelle kuin omasta kodistani mikä on kauempana.
Hän haluaa viettää nykyään todella paljon aikaa kanssani. Vaikka menneisyys on jättänyt jäljen luottamukseen, niin voiko hän todella olla muuttunut kuten hän sanoo? Eli on kuulemma tajunnut mitä haluaa elämältä tulevaisuudessakin, se olen minä.
Mielipiteitä...
Eli, miesystäväni petti minua viime kesänä, meille tuli katko suhteeseen, palasimme yhteen talvella. Syksyn aikana molemmat tapasivat muita, mutta hän vaikutti todella riutuneelta.
Nyt hän on suhteessamme kuin eri ihminen. Todella huomaavainen ja rakastava, eikä ole kyllä tehnyt mitään mistä pitäisi epäillä. Hän näyttää rakkauttaan päivittäin, hymyilee minulle hellästi ja on kovin huolehtivainen. Aina jaksaa silitellä ja helliä. Sanoo usein, miten paljon rakastaa ja sanoo ettei ikinä voisi minua satuttaa uudestaan, kun näki miten pahalta minusta tuntui. Nyt hän lähtee viikonlopuksi pois kotoaan kaupungin keskustasta käymään vanhempiensa luona, saan jäädä asunnolle ystävättäreni kanssa jotta meidän on helpompi mennä viihteelle kuin omasta kodistani mikä on kauempana.
Hän haluaa viettää nykyään todella paljon aikaa kanssani. Vaikka menneisyys on jättänyt jäljen luottamukseen, niin voiko hän todella olla muuttunut kuten hän sanoo? Eli on kuulemma tajunnut mitä haluaa elämältä tulevaisuudessakin, se olen minä.
Mielipiteitä...
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kyllä voi, meitä on monia.
Mulla ei ole tuosta omakohtaista kokemusta, kun itse en ole ikinä pettänyt, mutta uskoisin, että voi. Eiköhän jokainen ihminen, joka on jollain tavalla toiminut väärin (ei välttämättä pettänyt) pysty muuttumaan ja olemaan toistamatta virheitään, jos oikeasti haluaa. Kirjoittamasi perusteella miehesi oikeasti katuu tekoaan eikä varmasti halua sitä toistaa. Jos hän on henkisesti kypsä ja vahva ihminen, niin varmasti hän pystyy muuttumaan.
Sitäpaitsi, hän ei taatusti unohda miltä pettäminen sinusta (ja hänestä) tuntui, joten tuskinpa hän haluaa teidän kummankaan kokevan sitä uudestaan.
Tottakai tuo tulee pitkään vaikuttamaan luottamukseen (ja niin pitääkin), mutta aika parantanee haavat tässäkin tapauksessa.
Luulen että pettäjä voi muuttua. Ainakin toivon tosissani niin. Mieheni petti minua vuosi sitten, ja on juuri samanlainen kuin sinun kumppanisi. Eli hellittelee minua päivittäin, ja kertoo sekä näyttää miten paljon rakastaa minua. On myös kosinut tapahtuman jälkeen. Jotenkin uskon häntä, että hän todella heräsi ja tajusi että haluaa vain minut. Hän ei ole antanut pienintäkään aihetta epäillä. Luulen että hän säikähti toden teolla tekoaan. Eikä oikein käsittänyt mitä sellainen tekee toiselle. On entisessä parisuhteessaankin pettänyt. Siinä suhteessa molemmat pettivät kilpaa, eikä kumpikaan näyttänyt tunteitaan. Luulen että mieheni ei tajunnut miten paljon se satuttaa. Nyt hän on nähnyt vuoden verran minkä tuskan minulle aiheutti. Hän on mielestään läksynsä oppinut, eikä koskaan enää halua satuttaa minua. Häntä myös hävettää käytöksensä. Jos hän olisi krooninen pettäjä, eikö hän jo olisi pettänyt uudestaan?? Ja kuinka moni krooninen pettäjä jää siivoamaan jälkiään ja tukemaan kumppaniaan tietäen sen olevan vaikeaa. Kysyin kerran mieheltäni, eikö hän pysty käsittelemään vaikeita tilanteita (olimme juuri ottaneet yhteistä lainaa jne. kun hän petti), ja lähteekö hän aina karkuun, niin hänen mielestään hänen elämänsä vaikein ja haasteellisin tilanne oli juuri se, että jäi suhteeseen selvittämään asioita. Uskon että sekin kertoo että hän rakastaa minua ja haluaa tulevaisuudessa olla luottamukseni arvoinen. Olenko hakoteillä..?
Juu, kuulostaa todella tutulta tuo kuvauksesi. Eli ilmeisesti hänkin on pettänyt edellisessä suhteessa ja tyttö sitten pettänyt kilpaa. Heillä oli sellainen on-off suhde!
Toivotaan että miehet ovat tulleet järkiinsä...;)
Ilmeisesti näin todellakin voi tapahtua, koska minunkin tarinani on edeltäjien kaltainen. Välillä tietenkin epäilys nousee silti pintaan, siksi kai täällä palstallakin olen lukemassa näitä kommentteja.
Tapauksen jälkeen menimme kihloihin ja nyt olemme suunnitelleet lasta. Lapsen suunnittelussa etenkin nousee esiin tämä kysymys, koska sillon ei todellakaan haluaisi pettyä. Kihlattuni on kuitenkin se osapuoli, jolla on kovempi vauvakuume. Kai tästäkin pitäisi päätellä sitoutumista.
Uskotaan rakkauteen ja parannukseen ja ollaan onnellisia!
Ps. olisi kiva kuulla kommentteja niiltä, joilla pettämisepisodista on jo vuosia ja selviäminen sen yli on todella tapahtunut!
jos pettää kerran se voi olla vahinko, mutta jos pettää toisenkerran on se jo tapa. Luottaa pitää ja luottamushan on suhteen tärkeä osa.
Kyllä se on tapauskohtaista. En jaksa uskoa että miehelleni se on tapa, vaikka suhteen alussa kostoksi pettikin vanhan tyttöystävänsä kanssa. Ja vuosien kuluttua petti toisen kerran. En jotenkaan laske sitä ensimmäistä kertaa, koska se oli selvä kosto. Tosin jos se olisi ollut samanlainen kerta kuin tämä viimeinen, asia olisi eri.. Tässä tapauksessa kolmas kerta toden sanoo! Se on sitten eron paikka.
Olin seurustellut nykyisen aviomieheni kanssa reilut puoli vuotta ja siitä 2 kuukautta olimme olleet kihloissa. Alkukesästä meillä meni jotenkin sukset ristiin ja mieheni soitti jostain pikkuasiasta suuttuneena minulle, että on ottanut kihlasormuksen pois ja juttu on tätä myöten finito. Otin itsekin sormuksen pois ja lähdin kaverini kanssa baarin samaisena iltana, olihan seurustelusuhteeni loppu ja vitutus oli kova. Humalluin tietty ja lähdin erään miehen matkaan ja harrastimme seksiä. Neljän maissa aamulla mieheni soitti itkien kännykkääni, että missä olen, miksen ole tullut kotiin. Sanoin, että olen vapaa, hänhän se minut jätti, en minä häntä. Mies ei kuulemma ollut tarkoittanut sanomisiaan. Otin taksin ja lähdin kotiin. Kerroin miehelle suoraan, mitä oli tapahtunut. Asiaa puitiin ja hän tuli siihen tulokseen, että olin pettänyt häntä ja pahasti. Erosimme ns. lopullisesti. Seuraavana lauantaina olimme molemmat ulkona (ei yhdessä) ja molemmat vedimme perseet olalle. Itse olin kotona nukkumassa jo klo 23 ja mieheni tuli noin yhdeltä. Siinä sitten itkimme ja kerroimme tunteistamme. Miehellä oli ollut säpinää jonkun tytön kanssa, mutta eivät kuulemma olleet menneet sen pidemmälle (minulle sama, vaikka olisivat jotain harrastaneetkin, olimmehan eronneet). Sinä sunnuntaina teimme selvät pelisäännöt ja sitouduimme toisiimme täysin. En voi kieltää, etteikö alussa olisi ollut jonkin sorttista luottamuspulaa, mutta asia korjaantui ajan kanssa. Nyt olemme aviossa ja esikoinen syntyy kuukauden sisällä. Kumpikaan meistä ei ole baareissa käynyt (ja jos käymme, menemme yhdessä) ja rakkautta riittää. Meillä tuo pettämistapaus antoi potkua suhteeseen ja kumpikaan ei pidä toista itsestäänselvyytenä. Sitä ei ymmärrä, että kuinka rakas se kumppani on, ennenkuin hänet menettää. Onneksi minä sain hänet takaisin ja suhteemme kukoistaa. Valitettavasti siihen tarvittiin paljon tuskaa, ennenkuin kumpikin sen ymmäräsi. Pettäminen ei tulisi kummallekaan enää mieleen...Niin paljon sydänsurua ja tuskaa tyhmästä tempauksesta. Riidat meillä setvitään ennen nukkumaanmenoa, etteivät jää mieltä painamaan.
sanoisin, itseni tuntien, että eipä taida pettäjä voida muuttua...ellei..sitten rakastu..mutta sepä se, rakkauden ensihuuma päättyy aikanaan ja arki alkaa muutaman vuoden yhdessäolon jälkeen. suhteen eteen pitää viimeistään silloin alkaa tekemään töitä...siinä saattaa tulla rakonen ja toiseen ihastuminen. itse en taida muuttua:( mutta yrittäkää te jutella. erityisesti myös myöhemmin, kun suhteenne on jo vakiintunut.saattaisi auttaa johonkin
Ei ihminen juurikaan muutu, mutta oppii ja kykenee paremmin ottamaan vastuun valinnoistaan.
Miehelläsi on varmasti taipumus "pettää" (joillain se voimakkaampi, toisilla lähes olematon), mutta selkeästi tahto olla kanssasi ja kunnioittaa tehtyjä sitoumuksianne.
Tosin, jos suhteessanne joskus isoja "karikoita" ja murheita mitä ette ajoissa yhdessä hoida, niin pettäminen on miehesi tapa oirehtia ja lohtua hakea.
todellakin, kyllä hänellä varmaankin se taipumus on pettää ja kun on karikkoista niin se tapahtuu herkemmin...
Mutta ei se saisi silti olla niin, että minun täytyy olla se suhteen kasassa pitäjä=(Se kuluttaa ihmisen voimavaroja aivan liikaa. Keskustelimme asiasta eilen ja sanoin hänelle, etten todellakaan vaadi häneltä enempää kuin mitä itse pystyn antamaan...
Toinen puoli minua sanoo, että nyt olisi aika lähteä, ennenkuin rikottu sieluni saa lisää haavereita, pelkään tulevaisuutta siinä mielessä hänen kanssaan todella, mutta toisaalta rakkaus taistelee vastaan. Olen melkoisessa umpikujassa, ratkaisun on osaltani tapahduttava suuntaan tai toiseen ja pian. Muuten ei oma pää enää kestä...
Itse olen pettänyt en toki nykyistä vaimoani.(7 vuotta)
Kyse pettämisessä on moraalin ja asenteiden puuttumisesta.
Eli kun on pettänyt kerran, niin kyllä kynnys petokseen hyvän tilaisuuden auetessa on hyvin pieni.(jos sitä edes on )
Sillä että miehesi on hyvä sinulle ei ole mitään tekemistä hänen käytökseensä muita naisia kohtaan.
Minä ajattelen tuon kynnyksen pienuudesta eri tavalla. Minulla on siitä omakohtaista kokemusta. Petin ja jäin kiinni. Sen jälkeen minun kynnykseni on pettämisen suhteen niin korkea, etten KOSKAAN pettäisi enää. Se ei siis todellakaan pienentynyt pettämisen jälkeen. Ja jotenkin voisin ajatella samaa miehestäni, joka on myös pettänyt minua kerran. Ja jäänyt siitä kiinni. Jotenkin tuntuu että hänenkin kynnyksensä on noussut, eikä hän toistaisi sitä virhettä enää. Hän myös tietää etten missään nimessä antaisi toista kertaa enää anteeksi. Hän myös on jotenkin alkanut halveksua sellaista käytöstä enemmän. Eli luulen että jos on jäänyt kiinni, tuo kynnys nousee. Toki jos ei koskaan ole jäänyt kiinni, se varmaan madaltuu..?
vai voisiko olla, ettei teillä "kynnys" noussut -- vaan tapahtui oppimista ja taitoa ottaa vastuu valinnoista kun tietää niiden seuraukset (niin hyvät kuin pahat).
Vähän sama kuin alkoholistilla kynnys ryyppäämiseen on aina matala, ja silti hän voi hyvin elää raittiina ja onnellisena elämänsä kun tietää mihin se toinen valinta raittiudesta johtaa.
Mielestäni se on aika lailla sama asia. Eli kynnys nousi siinä samassa, kun oppiminen virheistä tapahtui. Ainakin niin voin omasta puolestani sanoa. Kynnykseni nousi, koska tiedän mitä tapahtuu jos virheeni toistan. Ja todella toivon, että myös mieheni ymmärtää sen. En oikein ymmärrä miten se kynnys voi laskea pettämisen jälkeen. Onko se sitten niin vain niissä tapauksissa, joissa ei jäädä kiinnì?
Vastaukseni tuohon : EI. Ihmiset eivät muutu.