Valaiskaapa mulle nyt vähän naisen logiikkaa ja kertokaa tarkoittaako se jonkinasteista kiinnostusta jos nainen katsoo sinua joka kerta kun kävelet ohi tosi pitkään ja hartaasti silmiin mut ei silti koskaa hymyile tai moikkaa. Siis onko joillakin vain sellainen tapa toljottaa kaikkia ohikulkijoita vai onko mulla päässä vikaa. Oikeastaan aina kun satutaan esim. ruokalaan yms. yhtä aikaa niin hän vilkuilee mun suuntaan mut sekin voi toisaalta olla vain mun toiveajattelua.
Siis onko tollainen vilkuilu ja silmiinkatsominen ihan normaalia käytöstä mistä mä vaan en tiedä mitään?
Siis onko tollainen vilkuilu ja silmiinkatsominen ihan normaalia käytöstä mistä mä vaan en tiedä mitään?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Toi on kyl ongelma mikä mietityttää monia meitä kundeja. Toivottavasti tähän antais monet tytöt vastauksii. Ite mietin ihan samaa ku tuntuu et tyttö yhtenä päivänä kattoo sua pitkään ja jopa hymyilee ja sit joku päivä ei ees basically vilkaise. Sen verran kokemusta on et jos tyttö ees kattoo sua ni se haluis tod.näk, et sä pyytäisit sitä esim ulos koska monet eukot ei kyl ees vilkase suhun päin jos et kiinnosta.. Valitettavasti siihen on tosi vaikee vastata eli ainoo keino on mennä kysymään suoraan et lähtiskö se kahville. Ei tuu mikään ilmaseks täs maailmas ku tytöt kieltämättä on aika monimutkasii..
Mulla ainakin on sellainen hassu pinttynyt tapa et katson lähes kaikkia miespuolisia vastaantulijoita syvälle silmiin ja toisinaan pitkäänkin. Useimmiten kuitenkin näky miellyttää, eli kundissa on jotakin kivaa. Se on vaan tapa joka on jäänyt sinkkuvuosista ja mä en ainakaan tarkoita sillä mitään sen enempiä. Tosin olisi omastakin puolesta kiva kun pääsis siitä eroon, sillä väärinkäsityksiä syntyy sometimes ja on miehet tullu helposti juttelee sen takia jne. Pahinta on jos on kundikaverin seurassa ja vahingossa katsoo vastaantulijaa samaan malliin ihan tottumuksesta. Ei oo reilua omalle kullalle ja helposti ymmärtää sen väärin ja ottaa liian vakavissaan moiset eleet.
Mutta teille miehille sanoisin et rohkeutta peliin, menkää tilaisuuden tullen suoraan juttelee jotain small talkia niille tipuille mistä ootte kiinnostuneita jne. Jos ei yritä, ei mitään saakkaan ja life is short.
Ehkä ne tytöt on teistä kiinnostuneita tai sitten niillä on vaan samat tavat kuin mulla.
Ollaan me naiset tosi monimutkaisia, myönnän ja lisään vielä et kyllä mäkin saan monesti miettiä pääni puhki et mitähän se kulta fundeeraa, kun tekee jotain asioita niin kuin tekee tai et tykkääkö se musta niin paljon kuin sanoo.
aattelinkin että ei se syvälle silmiin katsominen välttämättä mitään merkkaa. Se vaan tuntuu niin hassulta ihmisestä joka itse pyrkii välttämään katsekontaktia viimeiseen asti.
No mutta, entäs sitten, kun alkaa ne katseet jatkuvalla syötöllä aina vaan palaamaan "noihin silmiin" jotka leikin aloittivat..
kiinostaako kyseinen henkilö sua? eiks o hassua, kun toinen on kerran saattanut katsoa pitkään ja hartaasti, ni sen jälkeen kun näkee seuraavan kerran kyseisen henkilön, on pakko katsoa, että mahtaako se katsoa taas... ja toinen ajattelee samoin ja näin ollen katseen ansiosta juttu saattaa muuttua molemminpuoleiseksi kiinnostukseksi. tai sitten ei.
itse oon just samanlaisessa tilanteessa tällä hetkellä, tosin naisena ja "katsovana osapuolena". ja kyl tää johtuu mahdollisesta ihastumisesta tai ainakin siitä, että katseen kohde on myös kiinnostuksen kohde... toisaalta mulla on yleensäkin tapana katsoa ihmisiä silmiin, mut oon pikku hiljaa oppinu siihen, et en katso enää "liian pitkään" vastakkaisen sukupuolen edustajia, ellei ne tosiaan o kiinnostuksen kohteena. ottaa meist naisist ny sit selvää...!?
mut jos sua todella kiinnostaa tää henkilö, ni mee ihmees juttelee tai alot vaik siit moikkailust, mitään ei voi saada, jos ei yritä. turhan suuri osa naisista kuitenkin odottaa, et se mies tekee aloitteen...
Kiinnostaa ja on kiinnostanut jo 4kk. Kaikki lähti just sun kuvailemallasi tavalla eli kun firma missä työskentelen muutti uuteen paikkaan ja nähtiin eka kertaa niin mä olin myyty samantien ja tottakai aina kun nähtiin yritin katsella että katselisko hän mua ja sit kun ainakin mulle tuli sellanen kuva että katseli niin seuraavalla kerralla mun piti taas katsella häntä ja tästä lähti jo 4kk kestänyt katseiden kierre. Tämä kuullostaa varmaan vitun lapselliselta teinien jutulta mut itseasiassa mä oon 25v jätkä eli en ihan mikään teini enää mut kun en oo selvinpäin tottunut oikein lähestyy naisia niin en tiiä mitä oikein pitäis tehdä. No ens viikolla mulla loppuu duunit täs nykyisessa firmassa ja en todellakaan haluais jäädä jossittelemaan että mitäs jos kiinnostus ois sittenkin ollut molemminpuolista, eli jotain pitäis keksiä. Jotenkin mä kuitenkin arvaan että tässä käy lopulta niinkuin aina ennenkin eli ujous vie lopulta voiton ja surkuttelen kohtaloani muutaman viikon ja se siitä. Poissa silmistä=poissa mielestä
Jos työsi kerran on kyseisessä firmassa loppusuoralla, niin on oiva aika toimia ja tehdä aloite. Jos tulee turpaan (tuskin kuvailemastasi päätellen), niin eipä sinun ainakaan tarvitse enää töissä törmätä naiseen.
Anna palaa! Tsemppiä! ;)
olisikin niin helppoa. Kun on ehtinyt kulua jo 4kk ilman sen kummallisempaa juttelua, kommunikointia tai edes tervehtimistä niin nyt jos menen yhtäkkiä jutteleen niitä näitä niin sen arvaa heti jonkin sortin iskuyritykseksi. Ja toisaalta kun ajattelee niin että jos kiinnostus ois todella molemmin puolista niin kait hän ois antanut jotain parempaa vinkkiä et tee jotain, tullut itse jutteleen tai edes moikannut.
Tuskin minusta siihen aloitteeseen on tälläkään kertaa. Jotenkin mä oon jo niin tottunut siihen että aina kun ihastun johonkin naiseen niin homma ei etene mun omia pikku haaveliluja pidemmälle ja oikeastaa melkein hyvä niin. Parempi että on joku kenestä haaveilla edes vähän aikaa kun kuulla samantien että ei ole saumoja.
"Ja toisaalta kun ajattelee niin että jos kiinnostus ois todella molemmin puolista niin kait hän ois antanut jotain parempaa vinkkiä et tee jotain, tullut itse jutteleen tai edes moikannut."
No, oletko itse muka antanut "parempaa vinkkiä"? ;) Tyttö todennäköisesti ajattelee sinusta samoin. Anna palaa mies hyvä! Enemmän kadut sitä, ettet toiminut (kokemusta on, ei siihen kuole).
Mä olen kyllä kundi, mutta voin sanoa, että mulla oli ennen uusien lasien hankintaa varmaan vuoden ajan tapana tuijotella tosi tarkkaan ihmisiä. Ihan vaan sen takia, etten nähnyt hyvin =). Varsinkin kadulla piti tuijottaa pitkään, että ehtis nopeesti reagoida jos vastaantulija oliskin joku tuttu...
Ainakin tämä ujo tyttö on juuri tuollainen kun mies kiinnostaa.
sitä pirua!! HÄ?
Itseasiassa mulla on tällanen tilanne meneilään... Söpö poika tuijottaa mua aina ruokalassa. Ja minä sitä. Mut jos menee ohi, tai jotain, oon kuin en näkiskään. Miksi?
No, ensinnäkin en tiedä kumman puolelta tää on alkanut. Ehkä se katsoo et miks mä katson ja sama toisinpäin?!
Aluksi seurustelin, enkä halunnut mitään sählinkiä. Nyt se juttu on karilla ja olisinkin ehkä kiinnostunut tästä ruokalan pojasta... on vaan jotenkin niin kiusallista kun ollaan vahdattu toisiamme niin kauan, et on tullut kynnys aloitteen tekemiseen.
Lisäksi luulen et se poika on mua jonkin verran nuorempi. Mua luullaan aina n. 5-7 vuotta nuoremmaksi kuin olen ja pelkään et poikaparka pyörtyis jos tietäis minkä ikäinen olen... :)
Mutta tsemppiä, älä ole tollo vaan tee jotakin! Sanon tämän siis itsellenikin... Kumpi harmittaa enemmän, se jos saat pakit vaiko se ettet koskaan tehnyt mitään asian eteen? Ei siihen kuole jos tuleekin torjutuksi.
sama ongelma et koska tuota ainakin mun kuvittelemaa kyttäilyä on ehtinyt tapahtua jo niin kauon ja kumpikaan ei oo tehnyt asialle mitään niin kynnys mennä edes jutteleen on vainvihkaa noussut aivan käsittämättömäksi.
Pieni vinkki sulle: seuraavan kerran kun huomaat että hän tuijottaa niin tuijota takas ja pistä kaupappäällisiksi kunnon hymy. Sekin voi olla se viimeinen tarvittava rohkaisu hänelle tulla vaikka jutteleen.
Saanko muuten udella et minkä ikäinen olet?
Mä olen kuvitellut että muilla aikuisilla ihmisillä ei tallaista ujostelua kovin useasti ole, eikä varsinkaan naisilla, mut väärässä näköjään olin.
Oon jo 29 vee ja sama meininki ku teininä...
Tää harmittaa mua lähinnä sen takia et tajusin yks päivä että kaikki mun seurustelusuhteet on alkanut niin et mies on tehnyt aloitteen. Eli olenko välttämättä valinnut itse, vai valinnut vain niistä jotka mua lähestyy?
Annan tahtomattani jotenkin leuhkan kuvan ja aika harva mua uskaltaa lähestyä. Seuraus on se et olen sitten seurustellut niiden röyhkeimpien kanssa.
En ymmärrä miks on muka niin vaikee sanoo vaikka MOI, ei kai siitä kukaan voi vetää mitään negatiivisia johtopäätöksiä?!
Hyvää päivänjatkoa ihmiset! :)