Taas on tullut todistettua se, ettei miehet tee aina hyvää tyttöjen/naisten väliselle ystävydelle! Tai no senhän ei todella tarvitsis olla niin, mutta mun kohdalla näyttää pitävän paikkaansa. Ja vielä melkeinpä kahden parhaan ystäväni kanssa...
Toinen tarina menee niin, että hyvä ystäväni tapasi muutama kuukausi sitten nykyisen poikaystävänsä, eikä siltä sen jälkeen oo paljoakaan aikaa muille ystäville riittänyt. Tai no eipä se taida olla ajasta kiinni vaan jostain ihan muusta. Alussa koitin pitää häneen yhteyttä entiseen malliin, mutta nykyään alkaa olla melkein fiilis, että "no ei sitten!" Tässä on vaan miettiny, että mitä meidän ystävyys on hänelle todellisuudessa merkinny, jos ystävän voi tosta noin vaan unohtaa jätkäkaverin mukaantulon takia...???
No tää toinen tapaus sitten. Eräs hyvä sinkkuystäväni ei tunnu kestävän sitä, että olen ihastunut, tapailen jotain miestä tai että seurustelen. Hänen käytös muuttuu tällöin aina TODELLA oudoksi ja tylyksi minua kohtaan! :( Ja voin ihan rehellisesti sanoa, että en ainakaan itse ole syyllistynyt siihen, että yhteydenpitoni tai haluni viettää aikaa hänen kanssaan jotenkin olisi vähentynyt. Tuntuu, että tämä ystäväni ei ollenkaan ole iloinen puolestani vaan suorastaan toivoo, että suhteeni menisi poikki ja että olisin ikuinen sinkku. Tai ainakin niin kauan kuin hänkin! Onko tämä jotain ihmeellistä menettämisen pelkoa???
Että tällaista käytöstä ystäviltäni... Onko muilla vastaavia kokemuksia? Vai ovatko omat ystäväni todella outoja tämän suhteen...
Toinen tarina menee niin, että hyvä ystäväni tapasi muutama kuukausi sitten nykyisen poikaystävänsä, eikä siltä sen jälkeen oo paljoakaan aikaa muille ystäville riittänyt. Tai no eipä se taida olla ajasta kiinni vaan jostain ihan muusta. Alussa koitin pitää häneen yhteyttä entiseen malliin, mutta nykyään alkaa olla melkein fiilis, että "no ei sitten!" Tässä on vaan miettiny, että mitä meidän ystävyys on hänelle todellisuudessa merkinny, jos ystävän voi tosta noin vaan unohtaa jätkäkaverin mukaantulon takia...???
No tää toinen tapaus sitten. Eräs hyvä sinkkuystäväni ei tunnu kestävän sitä, että olen ihastunut, tapailen jotain miestä tai että seurustelen. Hänen käytös muuttuu tällöin aina TODELLA oudoksi ja tylyksi minua kohtaan! :( Ja voin ihan rehellisesti sanoa, että en ainakaan itse ole syyllistynyt siihen, että yhteydenpitoni tai haluni viettää aikaa hänen kanssaan jotenkin olisi vähentynyt. Tuntuu, että tämä ystäväni ei ollenkaan ole iloinen puolestani vaan suorastaan toivoo, että suhteeni menisi poikki ja että olisin ikuinen sinkku. Tai ainakin niin kauan kuin hänkin! Onko tämä jotain ihmeellistä menettämisen pelkoa???
Että tällaista käytöstä ystäviltäni... Onko muilla vastaavia kokemuksia? Vai ovatko omat ystäväni todella outoja tämän suhteen...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Musta tuntuu aivan samanlaiselta. Seurustelin aikaisemmin, kun tuli ero niin sain kuulla, että entinen oli mulle väärä mies. Ehkä olikin, mutta sanoivat sen vasta jälkeenpäin. Hyvä niin, ei saa toisen onnea pilata ja hienotunteisuutta kunnioittaen. Heti eron jälkeen tapailin yhtä miespuolista ystävää jonka kanssa olen joskus seurustellut. Siitä sain kuulla nuhteita naispuoliselta ystävältäni. Jos se satuttaa sua taas ja ystävät eivät mene sänkyyn jne. Hän auttoi mua kun olin henkisesti aivan rikki. Tarvitsin ystävän tukea ja sitä sain. Viime viikonloppuna okein repäisin. Tapasin uuden miehen, jonka kanssa menin sänkyyn. Siitä vasta tuli moraalinen saarna. Mä olen sinkku ja haluan todella löytää sen oikean. En viitsi nyhjöttää kotona ja surkutella exäni perään. Ystäväni on itse sinkku ja ei pyöri baareissa. Ehkä hän pelkää, että alan taas seurustelemaan. Sitä ei tiedä vielä, mutta ensi keskiviikkona meillä on treffit.