Yh-isät miksi tai miten saitte lasten huoltajuuden itsellenne ? Mitkä asiat vaikuttivat
oikeudessa teidän puolesta ? Tai miksi lasten äiti luopui huoltajuudestaan ?
oikeudessa teidän puolesta ? Tai miksi lasten äiti luopui huoltajuudestaan ?
Kertokaa
Toivoton
161861
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
tästä sulle tuskin on hyötyä mut kerronpahan nyt kuitenkin.. oon 13 vuotta ja mun vanhemmat eros pari vuotta sitten. äiti masentu eikä me enää tultu toimeen ja päätin muuttaa faijalleni asumaan.äiti ja isä kävi allekirjoittamassa huoltajuuden muutoksen kun kerran niin halusin. nyt kaikki on kyvin ja molemmilla vahemmilla on uudet heilat ja oon edelleen tyytyväinen päätökseeni vaihtaa osoitetta, vaikka nyt tullaan äitin kanssa hyvin toimeen. ei koko juttu asiaan liittyny mut antaa lapsen itse päättää miten haluaa asua niin ei hänellä ainakaan mene seuraavia vuosia onnettomasti niinkuin minulla.. muista oikeutesi tavata lastasi usein!
En tuohon osaa vastata, mutta kommentoin kuitenkin. Kysymyksen asettelun pitää lähteä lapsen edusta, ei sinun tai exäsi (eikä ainakaan yhtään "kostopohjalta") -- ei oikeastaan muiden esimerkeistä. Vaikka myönnänkin että niistä saa näkemystä omaan elämäntilanteeseen.
Arvaan että sinä tahdot yksinhuoltajuutta yhteishuoltajuuden asemesta. Tai/ja ainakin lähivanhemmuutta. Miksi näet sen lastenne eduksi, koska siitä lopulta oikeudessa kyse, ellei exäsi näe asiaa kuten sinä lapsen edun osalta.
M i t ä pitäisi kostaa miehelle ? Ja miksei muka saisi pitää puoliaan ? Naiseltahan menee helposti henki, kun se tekee samat temput miehelle, noin vastavuoroisesti. Ja kyllä miehet osaa olla katkeria, voi voi. Mutta nainen ei saa olla, kostosta puhumattakaan. Voi pyhät perseet !
Vaimolle tehdyt rötöksethän täytyy aina antaa anteeksi, peitellä, unohtaa. Juttuhan on niin, että tehtiin, mitä ikinä, siitä ei saa edes kertoa kellekään, kaikkein vähiten lapselle, jonka elämä on sotkettu, mm.
Äidin pitää siis valehdella, teeskennellä ja pettää lastaan. Kyllä tulee psykiatreille töitä, kun lapsi kasvaa ja alkaa itse miettiä!
Keneenkään ei voinut luottaa!
Järjissään pysyvä normaali äiti riittää lapsen kasvattajaksi. Tulee ihan tasapainoisia ihmisiä. Perheensä pettänyttä miestä ei tarvita siihen pomoilemaan. Vai tehdäänkö vanhimmasta vaimosta haaremin ilmainen lastenhoitaja ? Ilmaiseksihan se tekee nytkin ja on aina tehnyt. Mihin kaikkeen naisen pitää suostua ? (%&&##"??/&) Jos isistä on isiksi, hoitoapu kyllä kelpaa, niin tiukoilla äidit on.
Yhteishuolto toimii parhaiten sopuisassa avioliitossa, sitä vartenhan se on alunperin luotukin.
Ylessä äänestetään merkittävimmästä suomalaisesta,
Ihan turhaan, se on ilman muuta yksinhuoltaja-äiti
, 90-luvun todellinen arjen sankari !
En nyt aivan joka kohtaa vuodatuksessasi sisäistänyt, mutta näillä saatesanoilla ohessa vastineesi herättämiä mietteitä (anteeksi jo nyt väärinkäsitykseni).
Yhteishuoltajuus / lähihuoltajuus on minusta hyvä
ratkaisu.En hae kostoa vaikka vaimoni haluaakin eron.Lasten etu on päälimmäisenä mielesä.Minulla on enemmän aikaa antaa lapsille kuin äidillä.Mielestäni lapset tarvitsevat muutakin kuin ruokaa ja puhtaatvaatteet.Äitiä en ole nähnyt leikkämässä lasten kanssa mies muistiin.Video pyörimään niin lapset eivät riehu ja huuda. Onko se lasten kanssa olemista ja virekkeiden antamista ?
Vedäppäs syvään henkeä ja mieti: OVATKO KAIKKI AVIOEROT JA PERHEIDEN HAJOAMISET AINA AVIOMIESTEN SYYTÄ???
Tiedät itsekin, että ei tietenkään. Kysypäs sitä, miksi asiaa ei edes tutkita. Miksi todellisuutta ei edes haluta tietää ja julkistaa. Avioero on niin vakava juttu, että yhtään eroa ei saisi päästää tapahtumaan, jo lastenkin kannalta , ilman kunnollista selvitystä. Tutkimuksesta saataisiin TODELLISTA TIETOA, mitä voitaisiin käyttää lainsäädännön pohjana. Jokaiselle erotyypille tarvittaisiin ihan omaa räätälöityä apua. Väitän ilman tutkimustakin, että suurin erojen päätyyppi on pettäminen ja se menee, ainakin vanhemmassa ikäluokassa, miesten piikkiin.
Valitan.
Sä olet nuori mies vielä, ja ilmeisesti hyvää tarkoittava ja vilpitönkin.
Tässä vaan on taustalla isojen poikien edut. Kansa ajattelee, kuten sen halutaan ajattelevan.
Jos on jonkun kanssa lapsi, todellista eroa ei ole olemassakaan. Lapsen isää ei voi vaihtaa.
Vuosia ei saa takaisin. Eikä kiintymys muutu vihaksi tai välinpitämättömyydeksi. Pitäisikö kieltää koko entinen elämänsä, joka oli pääosin oikein hyvää? Kun katsoo, mitä seurauksia meidänkin erosta on kaikille tullut, kukaan ole voittanut, ainoastaan hävinnyt. Hirvittävästi.
Muuttaisin lakeja ja panisin pettäjät kuriin. Bisneslike sopimukset ja korvaukset. Panisi vähän edes miettimään. Siinähän mitattaisiin se TODELLINEN rakkauskin. Eihän se materiasta piittaa, -- ja yksinhuoltajillakin lapsineen olisi helpompaa.
Tämä menee nyt hieman kauas alkuperäisestä aiheesta, mutta...
Viestissäsi mainitsit, että olisi kamala isku itsetunnolle jos miehesi olisi kanssasi vaan koska ei ole varaa erota. Omasta perhehelvetistäni totean, että näin on. Mikään ei vie itsetuntoa niin kuin se ajatus, että toinen on kanssasi samassa huushollissa vain pakosta ja siksi, ettei juuri sillähetkellä ole muuta vaihtoehtoa. Minä yritin ja yritin heittää ilmaan eri vaihtoehtoja ja skenaarioita siitä, miten voisimme järjestää asiat niin ettei olisi pakko vaan, että pääsisimme eroon jos yhdessäolo on kertakaikkisesti niin mahdotonta kuin se on (miehelleni siis, minä rakastin häntä). Mikään ei käynyt, ei kelvannut, kaikki täysin rationaalisetkin vaihtoehdot tyrmättiin ja hän jatkoi elämäänsä täällä "kotona". Minun itsetuntoni meni päivä päivältä alemmaksi ja kärsimys siitä, että joutuu elämään ihmisen kanssa jota rakastaa ja joka ei rakasta Sinua enää lainkaan oli ihan tavattoman suuri. Lopulta kävi niin onnellisesti, että kuin lahjana taivaasta eteemme tuli ratkaisu joka tullessaan mahdollisti sen ajatuksen, että hän voisi kuitenkin lähteä pois - ratkaisu jossa taloudellisesti tämä olisi mahdollista ja mikään ei voisi sitä enää estää. Tämän vaihtoehdon auettua eteemme ei hänellä enää ollut muuta vaihtoehtoa kuin kertoa jäämisensä todellisen syyn - hän kertoi yhä rakastavansa minua.
Ensinnäkin, jos itselleni kuvittelisin tilanteen jossa vaimoni näkisi kuvaamani (ja kuvaamasi) syyt yhdessäolon ainoaksi syyksi, niin ei hyvin menisi.
Se tuossa nyt jäi epäselväksi että kuinka tarinassanne lopulta kävi -- paraniko tilanne ja perhehelvetti korjaantui. Aika erikoinen tapa sillä miehelläsi oli rakkauttaan osoittaa -- eli, mikä muuttui, astuiko onni taloon ja itsetuntosi korjautui (tai alkoi korjaantumaan)?
Paha mennä sanomaan...vielä. Katsellaan...
No, enpäs taidakkaan kommentoida mitään. Selvästi näkee, että sinulla on todellisuudentaju keskiverto ajokoiran luokkaa!
Tai ehkä hieman alle...
Valitan
minulla on 2 poikaa, molemmat yksinhuoltajia.toiselle kehoitti lastenvalvoja hakemaan huoltajuutta toiselta lähti kaveri hakemaan onnea ja iloa helsingistä, lieneekö löytynyt.on luonnoton äiti joka voi jättää 2v lapsen, huolimatta siitä että lapsi oli isin tyttö syntymästä saakka. toinen äiti halusi kaljakaverin ja sai kanssa ja mustat silmät aina kun kaveri pääsi linnasta.kaikesta huolimatta säälin häntä.kokemusta on siitäkin.
miten olet omat poikasi kasvattanut, kun parin valinnassa ovat noin hyvin onnistuneet