Olen seurustellut mies ystäväni kanssa nyt vasta kuukauden.. Mieheni on melkein koko tuon ajan asunut minun luonani vaikka hänellä on omakin vuokra-asunto!! Nyt lähi päivinä mies on puhunut yhteen muutosta..
Hän on suunnitellut oman asunnon ostamista mutta yhteistä meidän on vielä ihan turha hankkia!!
Onko jollain tietoa miten asumis järjestelyt tapahtuu jos mieheni ostaa oman asunnon ja minä muutan sinne hänen luokseen?
Olenko silloin hänen "alivuokralaisensa"?
Olisi lohduttavaa kuulla kokemuksia ja neuvoja tästä tilanteesta :)
Yhteen muutto
miehen kanssa
51360
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
yhteenmuutto lähipäivinä asumisjärjestelyt Ja nyt asiaan: Olette aika nopeita käänteissänne. Tunnetteko jo niin hyvin, että kannattaa harkita yhteenmuuttoa? Jos mies ostaa oman asunnon ja sinä muutat sinne, niin ei kait kyseessä ole alivuokralaissuhde. Teidän tulee keskenänne sopia korvaatko sinä jotain asumiskustannuksista ja miten. Mahdollista on myös, että mies huolehtii niistä kokonaisuudessa ja sinä maksat vaikka jotain muuta esim. sähköt, netti, lehdet tms. On lukuisa tapoja sopia, mutta pitää ehdottomasti sopia jotain.
ensin vuokralle, sillä olet siten tasa-arvoisessa asemassa mieskaverisi kanssa, jos kävisikin niin ettei yhteiselonne ottaisikaan tulta alleen. Ja mikä hoppu miehellä on muuttaa yhteen? Itselleni tulee tuosta jutustasi mieleen ihan sellainen, että toinen tahtoo hetkessä sitoa sinut kiinni ja olla se hallitseva osapuoli suhteessa. Katselkaa ensin ihan rauhassa, miten suhde kehittyy, en millään usko, että tunnet ihmisen yhden kuukauden perusteella.
Mieti tarkkaan tota hommaa. Miksi muuttaa noin pian? Itselläni kävi joskus niin, että kohtasin "unelmieni miehen" joka manasi usein että "rakastan sinua niin paljon etten tiedä mitä tekisin". Hän tarjosi minulle kotinsa avainta heti ja pyysi useasti että muuttaisin hänen luokseen. Lapsia piti tehdä ja iltaharrastuksetkin oli suunniteltu vuosiksi eteenpäin. Olin aina kuvitellut olevani järki-ihminen. Tämän tarinan aikana kuitenkin päätin että tarvitseeko sitä nyt aina niin tarkka olla, "antaa mennä vaan"! Kuulostaa melkein keksityltä, mutta kun olin irtisanonut vuokrasopimukseni ja aikaa muuttaa asunnostani oli enää viikko, unelmieni mies ryhtyi etäiseksi. Lopulta hän vetosi olevansa masentunut ja sanoi että ei tunne minua kohtaan enää mitään. Aivan näin. Yritin vielä saada vuokrasopimusta takaisin mutta olivat kerinneet vuokrata asunnon eteenpäin. Siinä sitten ensiavuksi äitee yhtenäkin iltana hieroskeli jäseniäni kun kaikki lämpö katosi niistä maatessani äitin ja isin sängyssä. Äitee sanoi että mahdollinen syy on shokki, jolloin lämpö pakenee lämmittämään ensisijaisesti tärkeimpiä sisäelimiä. No shokki ainakin oli varma asia. Siinä sitten meni muutamana iltana unilääkkeenä pari askia tupakkia (olin ollut jo pitkään tupakoimaton...siihen asti) ja yksi sikspäkki omalla terassilla syysroudassa istuskellessa, muuttolaatikot keskeneräisinä sisätiloissa odotellessa. Tämä oli tarpeen jotta sai semmosen "whatever..." pöhnän aikaiseksi jotta pystyi sitten sohvalle kellahtamisen jälkeen nukkumaan. Minulla on jokin kumma suhde luojaan, koska asiaa puhelimitse pelkästään manaamismielessä ystävälle kertoessa, hän totesi että vanhemmiltaan on vuokralainen lähdössä juurikin viikon päästä. Sitten vaan töistä paku lainaksi, ystävät talkoisiin ja kun vuokralainen muutti ulos, me muutettiin samaa tahtia sisään. Olimme tässä vaiheessa tunteneet unelmieni miehen kanssa toisemme noin kolme kuukautta. Opin läksyni joka siis on että tietynlainen järki kannattaa kuitenkin pitää AINA mukana. En halua pelotella tai väittää että näin siinä aina käy, mutta minulle kävi näin. Unelmieni miehestä ei ole sen jälkeen paljoa kuulunut. Mitä nyt jossain vaiheesa tuli kännipäissään näppäiltyä numeroni. No sit mää tapasin jossain vaiheessa semmosen oikean miehen. Ei kovinkaan helposti suostu rakkautta tunnustamaan verbaalisesti. Suhteen alkupuolella kertoi vilpittömästi olevansa hankala ja itsekäs ihminen joka ei tunteista puhu ja uhkasi polttaa ne tavarat jotka unohdan hänen asuntoonsa. Testasi minut Lapin aroilla vaellusreissulla jonka aikana myöntyi kehumaan että pysyn mukana paremmin kun moni muu mies pysyisi ja sain yhteistyöstäkin kiitettävän. Sittemmin on käynyt niin että tämä mielestänsä parisuhdekelvoton erakko, yksinäinen soturi on jo kolmatta vuotta toteamassa että hyvä tästä tulee. Huomioi minua kaikessa mitä tekee, osoittaa tunteensa enemmän teoilla kun sanoilla liikuttavuuteen asti. Pitää minusta huolta kaikin tavoin. Luottamus välillämme on ehdoton ja kumppanuutemme näyttää olevan sitä ajan mittaan yhä enemmän lujittuvaa.
Saitkin jo hyviä vastauksia. Jos on tunnettu vasta kuukausi, niin ei missään tapauksessa kannata irtisanoa omaa vuokrakämppää. Seurustelkaa nyt rauhassa ainakin puoli vuotta, mielellään vuosi, harjoitelkaa yhdessäasumista vuoroin vaikka kummankin luona. Sitten jos vielä tuntuu siltä että haluatte muuttaa yhteen ja toinen omistaa asunnon yksin, niin selvintä on tosiaan että maksat vuokraa, ja muutenkin kannattaa sopia asumiskustannusten jakamisesta, niin ei tule sanomista siivelläelämisestä yms.
Itse asun avoliitossa avomieheni yksin omistamassa asunnossa. Emme ole tehneet mitään alivuokralaissopimusta, minä maksan ruuat ja ollaan sovittu että näin kustannukset ovat tasan. Emme ole riidelleet asiasta tai muutenkaan rahasta. Tietenkin teidän kannattaa keskustella asiasta, ja sopia mikä teille olisi paras ratkaisu.
Itse muutimme avoliittoon 5kk seurustelun jälkeen, emmekä ole riidelleet vieläkään 1,5v avoliiton aikana juuri mistään. Kannataa silti miettiä asiaa huolella, 1kk tuntuu todella lyhyeltä ajalta, vaikka alussa olisi miten rakastunut. Ja mahdollinen ero (toivottavasti sitä ei tule!) on hankalampi jos tavarat ovat saman katon alla, ja varsinkin jos asutte miehen omistamassa asunnossa, sinulla ei ole siihen mitään oikeutta ja hän voi heitään sinut ja tavarasi ulos kämpästään ilman varoitusaikaa.