Hei!
Olen törmännyt vihdoinkin ehkä mieheen, josta olen aina unelmoinut. Mulla on ollut tosi vaikeaa luottaa ihmisiin, mutta tähän tunnun pystyväni nyt luottamaan.
Nyt me ollaan nähty jotain päälle kolme kuukautta. Itse en ole seukannut juuri olleskaan, mutta miehellä on takana monien vuosien suhde. Eli hänellä on paljon enemmän kokemusta kuin minulla. Oon hoikka ja nätti tyttö, mutta silti en oo ihan sujut kehoni kanssa. Urheilen paljon ja vartalo on myös todella urheilullinen. Kehuttukin on.
Hän haluaa luonnollisesti edetä aika nopeaa. En ole vielä uskaltautunut kertomaan, mikä on oma historiani, vaikka olen siitä osaltani ylpeä. On kynnyksiä, joiden ylittäminen ei olekaan niin helppoa kuin äkkiseltään ajattelisi. Tämä on alkanut ahdistamaan minua, vaikka olenkin sen pyrkinyt unohtamaan ja elämään hetkestä nauttien.
Sitten kaikki median höpötys pameloista ja muista saa mut ahdistumaan. Mitä mies odottaa naiselta? Ainakin itselleni se sisäinen kauneus on aina tärkeintä, suhteessa kuin suhteessa.
Tiedän, että mun pitäis vaan yksinkertaisesti avautua sille miehelle ja kertoa että oon eläny aika kiltisti tämän astisen elämäni. Niin ja jos se oikeasti välittää, niin kyllähän se ymmärtää. Meillä on kuitenkin muuten menny tähän asti tosi hyvin ja luonteetkin natsaa erinomaisesti!!
Nyt mietin vaan sitä, miksi mun on niin vaikea avautua näistä luonnollisista asioista? Toisaalta eihän tää ahdistus lakkaa ennenkuin pysyn niistä puhumaan. Ehkä takana on vain joku pelko, joka pitäis uskaltaa voittaa.
uuutta
-neito24-
4454
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
kun on liian kivaa. Älä murehdi. Jos kerran toistenne kanssa viihdytte, niin ei silloin tarvi avautua. Menette milloin minnekin ja vaan olette. Kerkiätte suunnittelemaan elämäänne vielä ihan riittämiin joten nauti nyt vaan keväästä ja avaudu mieluummin vappuna koko sydämestäsi..
Kiitos vinkistäsi. Niin oon tähän asti tehnytkin, siis ollu ajattelematta asiaa ja antanu tunteen viedä. Tuntuu vain että se on tosiasia, joka tulee jossain vaiheessa vastaan. Oon itsekki ajatellu että mun ei tarvi sen kummemmin avautua mistään, mutta... Nautin kyllä hänen seurastaan tosi paljon. Hän on tosi huumorintajuinen ja ei juuri keskustele vakavista asioista. Ehkä sekin on yks syy miksi en oo lähteny puhumaan...
Tuo asia on kaikkiaan ainoastaan positiivinen, joten sun kandeis olla ylpeä itsestäsi. Tuollaisia helmiä(ikä huomioiden) on nykyään todella harvassa. Luulen että pisteet vaan kasvaa miehesi silmissä, kun et ole mikään kierrätystavara. Kyllä varmasti ymmärtää, jos sinusta oikeasti välittää. Niin ja millään ulkoisilla seikoilla, pienillä tai suurilla ei tuntuis olevan siihen mitään merkitystä, jos puhutaan oikeasta suhteesta. Sellaiset tyypit on sitte erikseen, jotka pelaavat ulkomuodon kanssa. Eli kun sen saat aikanaan tietää niin voit tehdä omat arviosi. Mutta totta sekin, että asioista pitää puhua. Toisen ajatuksia ei voi lukea, ja puhuminen helpottaa aina.
asiaan. Totta kai et halua missata tätä. En haluaisi minäkään ja silloin rupeaa just varmistamaan ettei mikään mene pieleen. Mutta se on normaalia. Kiva, kun sulla on ihana kevätmieli ja ulkona alkaa mitä upeimmat säät....(oon siis tosi kade!!)