Avioliitto alkaa olla sellaisessa umpikujassa, että jo ihan lastenkin vuoksi kokisin, että olisi järkevintä erota.
En kuitenkaan halua tehdä mitään radikaaleja muutoksia ilman tietoa, joten ehkä teistä joku osaa vastata mieltäni askarruttaviin kysymyksiin:
- Kun erotaan, tulee tämä omaisuuden jako. Miehelläni on omaisuutta, minulla ei. En halua mitään hänen omaansa, korkeintaan avioliiton aikana hankittua irtaimistoa haluan jakaa. Voiko tämän tehdä ihan keskenään sopimalla, ilman mitään ulkopuolisia tahoja?
- Entä jos erotaan ja minä jään lasteni kanssa asumaan vuoralaisena mieheni omistamaan taloon (nyk. kotimme). Onko se ihan ok, jos asiasta päästään keskenään yhteisymmärrykseen?
- Yleensäkin, voiko asioista sopia ihan reilusti vaan kahdestaan ilman, että tarvitsee mitään kolmansia osapuolia sotkea juttuun mukaan?
Avioerosta kysymyksiä
lupugga
91267
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
oikeusapu toimistoon ja kysy sieltä apuu , saat ihan fakta tietoo. Ja vielä anna niitten pitee puoles , siun puolesta ... ennekaikkea lapsiesi puolesta... omaisuus vaan puoliksi jos ei oo ollut avioehtoo... Elät vain kerran ;) Onnelisempaa ja paljon parempaa tulevaisuutta sinulle "siskosein" toivotellen :)
miulle kaik.
Jos koet, että eroatte niin hyvissä väleissä, että pystytte kaikesta keskenänne sopimaan, niin totta kai sen voitte myös tehdä. Ei sen takia tarvitse maksaa kenellekään mitään ylimääräistä eli omaisuudesta tappelemisen voi jättää kokonaan väliin. Mieti kuitenkin etukäteen, oletko varmasti tyytyväinen ratkaisuihin, joita kaavailet. Ja tehkää kaikesta selkeät paperit (ositus, vuokra jne.), jotta on sitten mustaa valkoisella, jos toista alkaa kaduttamaan. Niiden tekemiseen voi olla fiksua hakea apua vaikka lakimieheltä, mutta jos kaikki menee molempien mieleisellä tavalla, niin se ei paljon kustanna, että juristi katsoo papereiden sanamuodot sellaisiksi, että niistä ei myöhemmin tule nokankoputusta.
niin mikäs siinä sitten. Muussa tapauksessa pitäisin tekoasi vastuuttomana lasten kannalta. Lasten elintaso laskisi ehkä kohtuuttomasti jos sinä heidät tyhjänpäälle ohjastaisit. Anna omaisuus, ja lapset miehelle niin asia on ok. Teette viralliset paperit asiasta ettet katumapäälle tullessasi keksi venkuloida. Ulkopuolisen tahon tehtävä on pitää lastesi puolta, kun sinä et näytä olevan siihen kykeneväinen.
Eikö molemmat vanhemmat pidä lastensa puolta. En oikein ymmärtänyt pointtiasi. Lapsilla on kaksi vanhempaa ja nämä tässä nyt eroavat toisistaan. Eihän etävanhempi millään lailla lapsistaan eroa eikä lapsistaan lakkaa huolehtimasta.
Kannattaa selvittää oikeusaputoimistosta tai muusta lähteestä oikeudet ja velvollisuudet. Tietysti helpompi kaikkien osapuolten kannalta jos pääsette rauhanomaiseen eroon. Hätiköityä päätöstä ei kannata tehdä, vaan selvitä ensin vastaukset mieltäsi askarruttaviin kysymyksiin ja toimi vasta sitten. Lapsia ei kannata erotilanteessa jättää, vaan sovitte heitä koskevat järjestelyt aivan aluksi, niin ettei sinulle voida sanoa, että olet jo jättänyt lapsesi. Eli ole erityisen tarkkana lapsia koskevissa asioissa. Jos miehesi tarjoaa sinulle yksihuoltajuutta se kannattaa ottaa, sillä silloin pysyt tekemään lapsia koskevat päätökset itsenäisesti ilman, että tarvitset joka lappuun myös miehesi nimen. Korostan tässä vielä että huoltajuus ja tapaamisoikeudet eivät ole missään kohtaan sidonnaisia toisiinsa eli ovat kaksi aivan erillistä asiaa. Omaisuudenjaossa voidaan käyttää kohtuullistamisperiaatetta ja esimerkiksi talosta, joka on ollut perheen koti vaikka mies olisikin sen ostanut/lainaa lyhentänyt, kuuluu myös sinulle osa. Luonnollisesti myös irtaimistosta kuuluu sinulle osa. Jos teillä on yhteinen molempien nimissä oleva tili, kuulunee siitäkin puolet sinulle. Omissa nimissä olevien tilien sisältö kuulunee sitten ko henkilölle.
Tarkennan hiukan edellisen vastausta omaisuuden osalta. Ap. ei maininnut, että heillä olisi avioehtoa, tai että osa miehen omaisuudesta olisi perintönä/lahjana saatua ja siitä olisi avio-oikeus poissuljettu. Jos näitä ei ole, kaikki omaisuus otetaan huomioon erottaessa. Eli lasketaan kummankin nettovarallisuus (varat-velat) ja varakkaampi pulittaa tasinkoa, kunnes kummallekin jää 50%. Tähän siis ap:lla on oikeus avio-oikeuden nojalla, ja laskentaan otetaan mukaan myös omissa nimissä olevat tilit, eli ihan kaikki varallisuus. Pakkoa omaisuuden jakamiseen tällä tavalla ei ole, eli ap. voi jättää ottamatta tasinkoa mieheltä, ja siitä voi sopia ihan ilman kolmansia osapuolia. Kuten edellä nimimerkki "asiaa erosta" sanoi, omaisuuden ositusta voidaan sovitella, vaikka se ei automaattisesti tapahdukaan. Ap:n tilanteessa, jossa miehellä on varallisuutta ja ap:lla ei, sovittelua voisi todennäköisesti hakea ensisijassa mies eikä ap (joka ei siitä mitään hyötyisi). Mutta miehelläkään ei siihen liene tarvetta, jos ap. joka tapauksessa aikoo jättää tasinko-oikeuttaan käyttämättä.
Kiitos vastauksistanne. Tillanne on se, että olen avioliittomme ajan hoitanut lapsiamme kotona, joitain satunnaisia projektiluontoisia (matalapalkkaisia) työsuhteita lukuunottamatta. Koska mieheni on ehtinyt jo ennen suhdettamme/liittoamme luoda uraa ja kerätä omaisuutta, niin jotenkin tuntuisi älyttömältä "vaurastua" avioerolla... Tokihan lasten elintasosta huolehtisi osaltaan sitten isä elatusmaksujen muodossa, mutta en minä nyt ala lapsia etäiseksi jääneelle isälleen jättää siksi, etten haluasti ottaa hänen omaisuutta itselleni. Vai onko niin, että minun moraalinen vastuuni olisi periaatteessa ottaa itselleni jotain, mitä en koe itselleni kuuluvan? Avioehtoahan meillä ei siis ole. Mieheni vuositulot ovat n. 55 000/vuosi, velkaa hänellä on reilu 100 000 euroa. Itselläni verotettavat tulot ovat viimeiset pari vuotta olleet alle 5000/vuosi, säästöjä, omaisuutta tai velkaa minulla ei ole muutamia pieniä käyttöluottoja lukuunottamatta.
Et ole ollut palkkatyössä, mutta hoitanut lapset ja kodin, että miehesi on voinut panostaa uraansa ja työhönsä. Oletteko yhdessä sopineet, että lapsenne hoidetaan kotona ja sinä äitinä teet sen. Jos näin on, olet osallistunut perheenne elatukseen ja toimeentuloon omalla työpanoksellasi kotona ja lasten hoidossa ja kasvatuksessa. Olet siis luopunut omasta palkkatyöstäsi ja uraan panostamisesta yhteisen perheen hyväksi. On sinun asiasi kuinka kotityön miellät ja arvostat, mutta millä aiot omalta osaltasi elättää lapsesi ja viedä heitä elämässä eteenpäin, jos olet heidän lähihuoltajansa.