Aikalisä

Sellainen asia on mahdollista, että erotaan suhteesta muttei puolisosta. Tarkoittaa sitä, että puretaan nykyinen suhde ja valetaan uudet perustukset uudelle suhteelle. Se ei ole helppo tie, mutta taitaa olla ainoa mahdollisuus jatkaa saman puolison kanssa tilanteessa, jossa ollaan ajauduttu eron partaalle. Molemmilla pitäisi olla vahva tahto, vakaat aikeet ja yhteinen näkemys siitä, että tulevaisuuteen tähdätään yhdessä. Käytännössä erilleen muutto ennalta määrätyksi ajaksi (esi. 6 kk) olisi välttämätöntä, että molemmat pääsevät kasvamaan ja miettimään itseään ja suhdettaan omassa rauhassa. Kannatan myös asiantuntijan apuun turvautumista tässä tilanteessa. Asioista pitäisi sopia yhteisesti, mm. siitä ettei kumpikaan ala tämän vaiheen aikana uusiin romanttisiin suhteisiin ja tietysti käytännön asioista kuten työnjaot, lasten asiat ja taloudelliset jutut. Tällaisessa tilanteessa moni asia selkiytyy, jos lähtee tosissaan henkilökohtaisen kasvun ja itsensä kehittämisen tielle. Lopputuloksena voi olla yhteen palaaminen (15-20 %) tai sen ajatuksen kirkastuminen, että ero on oikea vaihtoehto. Ajatuksena on, että jos palataan yhteen, ei palata siihen vanhaan suhteeseen, vaan aloitetaan ikään kuin uusina ihmisinä uudessa suhteessa.

ElämäntaitoNainen kirjoitti:

Sellainen asia on mahdollista, että erotaan suhteesta muttei puolisosta. Tarkoittaa sitä, että puretaan nykyinen suhde ja valetaan uudet perustukset uudelle suhteelle. Se ei ole helppo tie, mutta taitaa olla ainoa mahdollisuus jatkaa saman puolison kanssa tilanteessa, jossa ollaan ajauduttu eron partaalle. Molemmilla pitäisi olla vahva tahto, vakaat aikeet ja yhteinen näkemys siitä, että tulevaisuuteen tähdätään yhdessä. Käytännössä erilleen muutto ennalta määrätyksi ajaksi (esi. 6 kk) olisi välttämätöntä, että molemmat pääsevät kasvamaan ja miettimään itseään ja suhdettaan omassa rauhassa. Kannatan myös asiantuntijan apuun turvautumista tässä tilanteessa. Asioista pitäisi sopia yhteisesti, mm. siitä ettei kumpikaan ala tämän vaiheen aikana uusiin romanttisiin suhteisiin ja tietysti käytännön asioista kuten työnjaot, lasten asiat ja taloudelliset jutut. Tällaisessa tilanteessa moni asia selkiytyy, jos lähtee tosissaan henkilökohtaisen kasvun ja itsensä kehittämisen tielle. Lopputuloksena voi olla yhteen palaaminen (15-20 %) tai sen ajatuksen kirkastuminen, että ero on oikea vaihtoehto. Ajatuksena on, että jos palataan yhteen, ei palata siihen vanhaan suhteeseen, vaan aloitetaan ikään kuin uusina ihmisinä uudessa suhteessa.

Harkinnan ja erillään asumisen idea on juuri siinä, että molemmilla on mahdollisuus miettiä rauhassa itseään ja elämäntilannettaan. Selkeä sopimus olisi tehtävä siitä, että kumpikaan ei tänä aikana (3-6 kk tai joku muu sovittu aika) ryhdy romanttiseen suhteeseen kenenkään muun kanssa. Jos näin käy, että löytää jonkun uuden ja tunteet alkaa leiskua, voi sille vanhalle liitolle jättää hyvästit. Asetelma on silloin niin epäreilu, kun pitkän avioliittonsa nykyvaihetta alkaa verrata tuoreeseen suhteeseen. Ihminen on vuosien myötä usein unohtanut minkälaista tunnetta ja ihanuutta puolison kanssa oli silloin joskus alkuaikoina. Tosiasia on kumminkin se, että ihastumisen ja rakastumisen tunnetta kestää 1,5 - 2 vuotta ja sen jälkeen suhde muuttuu toisenlaiseksi - sanotaanko rakastamiseksi, jos hyvin käy.

ElämäntaitoNainen kirjoitti:

Harkinnan ja erillään asumisen idea on juuri siinä, että molemmilla on mahdollisuus miettiä rauhassa itseään ja elämäntilannettaan. Selkeä sopimus olisi tehtävä siitä, että kumpikaan ei tänä aikana (3-6 kk tai joku muu sovittu aika) ryhdy romanttiseen suhteeseen kenenkään muun kanssa. Jos näin käy, että löytää jonkun uuden ja tunteet alkaa leiskua, voi sille vanhalle liitolle jättää hyvästit. Asetelma on silloin niin epäreilu, kun pitkän avioliittonsa nykyvaihetta alkaa verrata tuoreeseen suhteeseen. Ihminen on vuosien myötä usein unohtanut minkälaista tunnetta ja ihanuutta puolison kanssa oli silloin joskus alkuaikoina. Tosiasia on kumminkin se, että ihastumisen ja rakastumisen tunnetta kestää 1,5 - 2 vuotta ja sen jälkeen suhde muuttuu toisenlaiseksi - sanotaanko rakastamiseksi, jos hyvin käy.

..temppu seisoo ja häntäänsä heiluttaakin! Mulla kotona vähän sama tilanne ja asunnon hausta on jo vähän puhuttukin. Tosin mun elämässä on eräs mies, jota en haluaisi kokonaan menettää.. Eroharkinta kotona tosin ei ole käynnissä siks, että oltaisiin menossa yksiin hänen kanssaan. Hän asuu kaukana ja tilanne on kaikinpuolin muutenkin hankala, joten virallista paria meistä ei oo ihan heti tulossa. Jos koskaan. Hänestä on kuitenkin viimeisen 2vuoden aikana tullut minulle hyvin tärkeä.. olen yrittänyt ottaa häneen viime kuukausina välimatkaa miettiäkseni asioita, tätä asumiskuviota muun muassa. Jos omilleni muutan, vaikea on häntä kokonaan sulkea elämästä pois. Toisaalta jos meinataan tätä liittoa vielä paikata, kai se olisi välttämätöntä.. ihan hirveä tilanne!! En haluaisi kummankaan minulle tärkeän miehen "kohtaloa" päättää ennen aikalisän ottamista.. toisaalta kumpi vaan voi kääntää minulle lopullisesti selkänsä, jos tilanne jatkuu näin. Pelottaa, että menetän lopulta juuri sen, jonka kanssa haluaisin loppuelämäni jakaa...

Eikö yhtä suuri riski ole jäädä tähän nykyiseen epätyydyttävään tilanteeseen, koska yhtä hyvin silloinkin toinen tai molemmat kohtaavat uuden ihmisen, jonka kanssa kaikki tuntuu paremmalta. Joskus on vain pakko myöntää, että suhde on tullut tiensä päähän, tehdä välitinpäätös ja miettiä rauhassa tykönään jatketaanko yhdessä vai mennäänkö erilleen.

teit niin taikka näin kirjoitti:

Eikö yhtä suuri riski ole jäädä tähän nykyiseen epätyydyttävään tilanteeseen, koska yhtä hyvin silloinkin toinen tai molemmat kohtaavat uuden ihmisen, jonka kanssa kaikki tuntuu paremmalta. Joskus on vain pakko myöntää, että suhde on tullut tiensä päähän, tehdä välitinpäätös ja miettiä rauhassa tykönään jatketaanko yhdessä vai mennäänkö erilleen.

Oletteko vanhuudenhöperöitä?Mielessäni näen 2elä- keläistä samassa huushollissa toistensa tapoja kyttäämässä 24h/vrk:ssa.Vuosikaudet yhdessä,nyt huomataan että liitto jonka muodostatte te kaksi, on ollut kauan epätyydyttävä.Te tyytymättömät ih- miset,kummatkin jo eroajatuksesta sekaisin olevat ette tarvitse kuin tervettä järkeä ja harkintaa. Olette itse se huono liitto.Miksi ette keskustele toiveistanne!Ei vanha koira opi istumaan ulkona!!

teit niin taikka näin kirjoitti:

Eikö yhtä suuri riski ole jäädä tähän nykyiseen epätyydyttävään tilanteeseen, koska yhtä hyvin silloinkin toinen tai molemmat kohtaavat uuden ihmisen, jonka kanssa kaikki tuntuu paremmalta. Joskus on vain pakko myöntää, että suhde on tullut tiensä päähän, tehdä välitinpäätös ja miettiä rauhassa tykönään jatketaanko yhdessä vai mennäänkö erilleen.

..ja tuo riskihän koko ajan vain kasvaa mitä kauemmin purette hammasta yhteen. Nimittäin riski, että jompikumpi löytää vihreämpää ruohoa aidan toiselta puolen ja vielä pitää siitä enemmän. Totuushan on, että onnelliseen ja täysipainoiseen suhteeseen ei sivusuhteet mahdu ja päinvastoin, pitkään epätyydyttävässä suhteessa "tilaus" uudelle ihmissuhteelle kasvaa mitä huonommaksi tilanne etenee. On sitten aivan yksilöstä kiinni, miten tuota asiaa käsittelee.. Tuon väliaikaisen muuton edellytyksenä on kaiketi selkeät pelisäännöt. Tarkoittaako oma asunto 100% vapautta molemmille, vai pätevätkö perinteiset liiton säännöt yhä edelleen (pitääkö toiselle tehdä tiliä menemisistä ja tulemisista ja selitellä edelleen kenen kanssa olit ja missä, koska tulit kotiin). Jos jälkimmäinen vaihtoehto, niin lujaa luottamusta, avoimuutta ja keskustelutaitoja järjestely kyllä kysyy.. Jos näitä kaikkia löytyy, niin silloin vain asuntopaperit vetämään! Ellei, niin silloin kannattaisi ehkä vielä harkita.. jos luottamusta ei ole, saattaa tilanne tehdä molempien elämän entistä hankalammaksi (kun kumpikaan ei voikaan kontrolloida toisen tekemisiä ja tämä aiheuttaa ylimääräistä hankausta). Lisäksi näkisin, että järjestelyn pitäisi olla kestoltaan riittävä, esim. minimi ½ vuotta, jotta etäisyyttä tulee riittävästi. Turha niitä laatikoita on kuukauden välein edestakaisin kantaa, tai ensimmäisen huonon päivän tullen juosta puolison helmoihin itkemään.. Kyllähän siinä ainakin molemmat osapuolet saisivat ennen lopullista päätöstä vähän realismia siitä, mitä on elää erillään. Summasummarum, järjestely varmaan joko lähentää tai erottaa lopullisesti.

alkup. kirjoitti:

..ja tuo riskihän koko ajan vain kasvaa mitä kauemmin purette hammasta yhteen. Nimittäin riski, että jompikumpi löytää vihreämpää ruohoa aidan toiselta puolen ja vielä pitää siitä enemmän. Totuushan on, että onnelliseen ja täysipainoiseen suhteeseen ei sivusuhteet mahdu ja päinvastoin, pitkään epätyydyttävässä suhteessa "tilaus" uudelle ihmissuhteelle kasvaa mitä huonommaksi tilanne etenee. On sitten aivan yksilöstä kiinni, miten tuota asiaa käsittelee.. Tuon väliaikaisen muuton edellytyksenä on kaiketi selkeät pelisäännöt. Tarkoittaako oma asunto 100% vapautta molemmille, vai pätevätkö perinteiset liiton säännöt yhä edelleen (pitääkö toiselle tehdä tiliä menemisistä ja tulemisista ja selitellä edelleen kenen kanssa olit ja missä, koska tulit kotiin). Jos jälkimmäinen vaihtoehto, niin lujaa luottamusta, avoimuutta ja keskustelutaitoja järjestely kyllä kysyy.. Jos näitä kaikkia löytyy, niin silloin vain asuntopaperit vetämään! Ellei, niin silloin kannattaisi ehkä vielä harkita.. jos luottamusta ei ole, saattaa tilanne tehdä molempien elämän entistä hankalammaksi (kun kumpikaan ei voikaan kontrolloida toisen tekemisiä ja tämä aiheuttaa ylimääräistä hankausta). Lisäksi näkisin, että järjestelyn pitäisi olla kestoltaan riittävä, esim. minimi ½ vuotta, jotta etäisyyttä tulee riittävästi. Turha niitä laatikoita on kuukauden välein edestakaisin kantaa, tai ensimmäisen huonon päivän tullen juosta puolison helmoihin itkemään.. Kyllähän siinä ainakin molemmat osapuolet saisivat ennen lopullista päätöstä vähän realismia siitä, mitä on elää erillään. Summasummarum, järjestely varmaan joko lähentää tai erottaa lopullisesti.

Sori, vastasin epähuomiossa omaan viestiini tuolla ylempänä, vaikka tarkoitus oli kirjoittaa erillään asumisen ja harkinnan ideasta tähän :)