Olen ollut neljä vuotta avoliitossa miesystäväni kanssa, ja ongelmia tuottaa hänen hitaasti lämpiävä kaveripiirinsä (kaikki miehiä). Olen näille kavereille kuin ilmaa, vaikka olen luonteeltani sosiaalinen ja yritän olla töykeilystä huolimatta ystävällinen.. arvostan silti tosi paljon sitä, että tuo kaveriporukka on pysynyt niin tiiviinä jo kouluajoilta lähtien.
Minua nämä kaverit eivät jostain syystä ota edes tuttavakseen, ja jään ulkopuolelle mikä tuntuu luonnollisesti pahalta. En ole mielestäni antanut siihen minkäänlaista aihetta, enkä myöskään tunne näitä ihmisiä entuudestaan. Hämmentävää on myös se, että olen aina tullut hyvin juttuun uusien ihmisten kanssa, eikä miehenikään ole kavereitaan unohtanut suhteemme aikana, eli tuskin se mitään mustisteluakaan on.
Mikähän neuvoksi, on hankalaa olla yhteisissä illanvietoissa omassa kodissakin kun tunnen olevani täysin ulkopuolinen ja jotenkin ei-toivottu. Kavereita en kuitenkaan halua mieheltäni pois ottaa, varmaan ovat kumminkin hyviä tyyppejä.. Paha on keneltäkään kysyäkään että mikä on vialla :)
mieheni kaveriporukka..
lonely.
5924567
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 59
Vanhimmat
Ei meihen kaverien kans ole tarkotuskaan tulla juttuun, kas kun niillä keskenään on paljon eri jutut kun ei ole kenenkään muija kuuntelemassa, suo se heille.
Ehkä on omat jutut, mutta ei se silti oikeuta käyttäytymään töykeästi, kyllä sitä nyt alkeellisimmat käytöstavat pitäisi hallita. Tervehtiä, jutella vaikka niitä ja näitä ja jos kaveriporukka kokoontuu aloittajan ja hänen miehensä luona, ei pitäisi suhtautua aloittajaan vihamielisesti, tämä on kuitenkin _omassa kodissaan_ ja hänellä on täysi oikeus olla siellä.
...vaan oo kotosin turun seudulta? kuulopuheitten mukaan ovat hitaasti lämpeneviä ihmisiä sielläpäin.... mene ja tiedä..
sinun pitäisikään päästä "jätkäksi" äijäporukkaan..? Miehillä on omat juttunsa, ja kun kerran koko porukka on miehiä, mitäpä siihen sitten tunkemaan..? Itselläni on omat kaverit ja miehelläni samoin. Pääsääntöisesti meillä on omat juttumme kavereiden kanssa - tasan yhden ainoan kerran olen ollut mukana illanvietossa, jossa oli mukana miehen kaveriporukka: silloin, kun olimme alkaneet seurustella ja mies halusi esitellä minut yhdellä kertaa kaikille kavereilleen. Tuskinpa vaan miehesi kavereilla on erityisesti mitään sinua vastaan - sinä vain et ole yksi porukasta, yritä hyväksyä se.
mielestäni kenenkään ei tarvitse kestää tuommoista idiottimaista käytöstä, lopeta ystävällisyys heitä kohtaan jos eivät sinua "hyväksy" ! olen joskus itsekin kokenut että poikakaverin kaverit arvostelee minua, välillä tuntui että he ovat se, joka päättää olenko oikea valinta poikakaverilleni. Emme nähneet kuin kerran viikossa välimatkan vuoksi, aina kun tulin vloppuna kylään, tuli hänen kaverinsa samalla ovenavauksella... ikinä ei saatu olla kahdestaan. No se suhdehan päättyikin sitten..
Jotkut vastaajista ovat kirjoittaneet, että "miehillä on omat juttunsa, joihin naisen ei tarvitsekaan päästä mukaan". Omassa tapauksessani näin ei onneksi ole. Olemme seurustelleet muutamia kuukausia (vajaa puoli vuotta) ja heti ensitapaamisestamme lähtien olen ollut miehen ystävien kanssa lähes päivittäisissä tekemisissä (luonnollisesti miehen kautta). Heillä on tapana istuskella illat aina jonkun kaveriporukkaan kuuluvan luona, usein myös poikaystäväni kämpässä. Alusta lähtien olen ollut tervetullut heidän juttuihinsa mukaan, tietysti ajan kanssa olen päässyt "mukaan" yhä enemmän ja enemmän. Alussa poikaystäväni kaverit saattoivat hiukan arastella seurassani mutta ovat huomanneet, että se on turhaa, läppä lentää nykyisin samoin, kuin uskoisin sen lentävän ihan pelkässä äijäporukassa. Myös poikaystäväni on tutustunut ja halunnut tutustua ystäviini, oma ystäväporukkanikin kun on hyvin tiivis. Mies tulee toimeen ystävieni kanssa ja myös haluaa, että hänkin välillä lähtee viettämään iltaa kanssamme tutustuakseen heihin vielä paremmin. Tasapaino on avainsana. Olen siinä mielessä onnekas, että poikaystäväni kaverit ovat suhtautuneet minuun avoimesti ja ottaneet osaksi porukkaa, kun ovat huomanneet, ettei mitään "pelättävää" ole ja en "rajoita" heidän hengailuaan mitenkään. Olen muutamia kertoja lähtenyt poikaporukan mukaan baariinkin, kun poikaystäväni on mennyt nukkumaan. Suhteessamme luonnollisesti pelaa luottamus täysin, poikaystäväni tietää, että suhtaudun hänen kavereihinsa ihan pelkästään kaveripohjalta ja seksuaalista jännitettä ei ole. Tulen toimeen myös hänen naispuolisten ystäviensä kanssa. Yksi näistä naisista jopa oli poikaystävälleni kommentoinut olevansa "rakastunut" muhun ihmisenä ja pitävänsä minusta enemmän kuin poikaystävästäni, vaikka he ovat ystäviä vuosien takaa :) Oli onnitellut loistavasta "löydöstä" ja uhannut leikkimielellä katkaista välit poikaystävääni, jos hän joskus erehtyy minut jättämään :D Molemmilla on omat kaveri-/ystäväpiirinsä, joihin olemme molemmat "päässeet sisälle". Luonnollisesti molemmat myös viettävät aikaa "oman" kaveripiirinsä kanssa ilman toisen läsnäoloa, kumpikaan ei siis "tuppaudu" mukaan. Meille on täysin luonnollista lähteä ilman "toista osapuolta" esim. juhlimaan, useimmiten vain satumme tekemään sen yhdessä, koska nautimme toistemme seurasta. "Kyttäämistä" ei kuitenkaan ilmene, kun luottamus toimii. Emmekä myöskään aina vietä aikaa kavereiden kesken, pidämme huolen myös siitä, että kaksinkeskeistä aikaa on... Poikaystäväni on muutaman kerran "heittänyt frendinsä pellolle" kämpästään, kun on halunnut viettää aikaa kanssani kaahden ;) Ja frendit ovat ymmärtäneet asian täysin :) Alkuperäisen kirjoittajan tilanne on siinä mielessä v*ttumainen, että yrityksistään huolimatta häntä ei ole hyväksytty porukkaan, vaan häntä pidetään "ylimääräisenä". Harvoin tilanne onkaan sellainen, että toinen osapuoli hyväksyttäisiin sataprosenttisesti mutta peruskohteliaat käytöstavat pitäisi kavereidenkin hallita. Itse keskustelisin asiasta miehen kanssa ja kertoisin, miltä hylkiminen minusta tuntuu. On luonnollisesti osin poikaystäväni ansiota, että olen hänen ystäviinsä näin hyvin tutustunut, sillä hän aina porukassakin on huomioinut minut ja esim. johdatellut keskustelun alueelle, josta tietää minun tietävän ja pystyvän keskustelemaan hänen kavereidensa kanssa (esim. formulat, musiikki). Miehen rooli tilanteen rakentamisessa/ muuttamisessa on siis suuri, tiedostaa hän sitä itse tai ei. Parisuhde on mielestäni samalla myös yksi tärkeimpiä ystävyyssuhteita elämässä. Molemmilla pitää myös olla omat elämänsä ja omat ystävänsä mutta suhteen tilaa ja omaa elämää helpottaa, jos ystävystyminen myös toisen osapuolen kavereiden/ystävien kanssa on mahdollista. Omalla asenteellakin voi vaikuttaa paljon, avoin suhtautuminen ja tieto siitä, ettei kaikkia sisäpiirin vitsejä voikaan ymmärtää, helpottaa omaa oloa sosiaalisessa tilanteessa. Liika tuppautuminenkin on huono asia: Jos teeskentelet ymmärtäväsi kaikki vitsit ja tietäväsi kaikki yhteiset tarinat, annat itsestäsi vain kuvan teennäisestä ihmisestä, jonka on pakko kuulua joukkoon. Avoimuus ja omana itsenään oleminen ovat siis avainasioita. Tsemppiä aloittajalle, tilanteesi ei ole helppo.
Kiitos paljon asiallisista vastauksista, oli ihan yllätys että sellaisia sain :) Niin, en tosiaankaan yritä tunkea itseäni väkisin porukkaan, miekkoseni vaan mielellään minua kuljettaisi mukana kavereidensa luona. Kerran kun erehdyin mainitsemaan varovasti että ei ole kovin kotoisa olo porukassa josta en tunne ketään ja joista kukaan ei ole kiinnostunutkaan tutustumaan, niin riitahan siitä syttyi (tietysti kun kyse on omista kavereistaan). En oleta että olen automaattisesti osa jotain laumaa, haluaisin vaan reippaan tervehdyksen.. Ja tämä on ihan jatkuva oravanpyörä kun mies haluaisi minut mukaan, jos lähden niin todennäköisesti istun koko illan yksin kun en pääse juttuihin mukaan ja muut vaihtavat puheenaihetta jos yritän jututtaa heitä, jos en lähde niin miehen kaverit kuulemma vinoilevat hänelle että "no mihinkäs Annin jätit". Tuntuu aika harmilliselta kun minut yritetään kipata ulos kaikesta :D Olisin tietysti toivonut miehen kavereista edes jonkinlaisia uusia tuttavuuksia, he kun ovat miehelle tärkeitä ja ajattelin että varmaan ovat hyviä tyyppejä jos kerta avonikin on. En tiedä vieläkään että miten päin tämän asian kanssa olisi mutta kai tässä on palloiltava :)
AP:lle: Asenteesi kuulostaa hienolta, toivottavasti jaksat jatkaa :) Ensimmäisestä viestistäsi tulkitsinkin, ettet ole "yrittänyt olla osa porukkaa" vaan pelkästään normaalin kohtelias ja sosiaalinen. Oma vastaukseni koskikin siis lähinnä yleisiä tilanteita, joissa parisuhteen osapuolet tutustuvat toistensa kavereihin :) Tilanteestasi on vaikea sanoa mitään, ku itse olen tosiaan niin onnellisessa asemassa, että minut on hyväksytty osaksi "äijäporukkaa", vaikka nainen olenkin. Eniten ehkä arvostan vielä sitä, että kaveriporukka kohtelee minua kuin "naista" vaikka olemme täysin tasa-arvoisia. Tämä ilmenee pienissä asioissa, kuten oven aukaisemisessa, otan ruokaa aina ensin, en "saa" kantaa kauppakasseja ymsyms. Poikaystäväni kaverit (ja tietysti myös hän itse) ovat kohteliaita ja naisia kunnioittavia. Näillä palstoilla on puhuttu paljon koulutuksesta ja työpaikoista, joten tässä yhteydessä on pakko mainita, että sekä poikaystäväni että hänen kaverinsa ovat suurimmaksi osaksi ns. "tavallisia raksaduunareita", kun itse olen laudaturin ylioppilas. Sivistys, käytöstavat ja kyky keskustella eivät siis todellakaan ole "sosiaalisesta luokasta" kiinni, itse olen huomannut idiootteja löytyvän enemmän akateemisesti koulutettujen joukosta ;) Alkuperäisen kirjoittajan tilanteeseen palatakseni... Kerroit yrittäneesi varovasti mainita tilanteestasi poikaystävällesi ja seurauksena oli riita. Ymmärrän kyllä, että poikaystäväsi puolustaa kavereitaan (niin minäkin tietyissä tapauksissa tekisin) mutta hänen siitä huolimatta hänen tulisi nähdä tilanne myös sinun kannaltasi. Sinut hän kuitenkin on valinnut elämänkumppanikseen. Seurustelu ja etenkin yhdessä asuminen ovat rakkauden lisäksi myös toisen huomioimista ja kompromisseja. Uskoisin, ettei poikaystäväsi ole ymmärtänyt, kuinka tärkeä asia on sinulle. Onko sinulla mahdollisuutta näyttää tätä viestiketjua hänelle ja keskustella asiasta sen pohjalta? Jos ei, niin ota asia muuten uudelleen puheeksi. Riidat voivat olla myös rakentavia (puhun kokemuksesta!) ja tärkeintä on saada miehesi ymmärtämään, kuinka paljon asia sinua vaivaa. Viestiesi perusteella toivot miehesi ystäviltä kuitenkin vain normaalia ystävällisyyttä/ käytöstapoja, etkä sydänystävyyttä. Se ei mielestäni ole liikaa pyydetty aikuisilta ihmistä. Positiivisena asiana voit kuitenkin ottaa sen, että poikaystäväsi kaverit vinoilevat hänelle, jos et ole mukana. Tämä on mielestäni osoitus siitä, että teitä pidetään vakavana suhteena ja oletusarvo on se, että olette yhdessä. Ehkä tässä on syy siihen, etteivät kaverit ole sinulle ystävällisiä? Miehistä mustasukkaisuutta kaverista? Muistaakseni mainitsit ensimmäisessä viestissäsi, ettet ole mitenkään rajoittanut miehesi menoja, joten mustasukkaisuudesta ei ole kyse? Onko miehesi kuitenkaan ilmaissut tätä tarpeeksi selvästi kavereilleen? Ettet ole este tai hidaste heidän yhteydenpidolleen? Poikaystäväsi voisi esim. ohimennen kehua kavereilleen, kuinka hienon naisen on löytänyt, kun nainen ei mitenkään rajoita hänen elämäänsä tai ystävyyssuhteitaan? Kuulin poikaystäväni kaverilta, että hän on tehnyt juuri näin ja muutenkin kehunut minua kavereilleen "selkäni takana" :D Toivon todella, että yhdessä löydätte ratkaisun sinua (ja suhdettanne) vaivaavaan ongelmaan. Kuten sanoin, arvostan asennettasi ja avoimuuttasi sekä tahtoasi yrittää, monet olisivat jo tilanteessasi luovuttaneet! Toivottavasti miehesi osaa myös asiaa arvostaa. Itse vasta nyt tajusin, kuinka onnellinen olen tuon kaveriasian suhteen (ja muutenkin), on mahtavaa, kun poikaystävällä on ystävinä mahtavia tyyppejä, se kertoo hänestä itsestäänkin jo jotain :)
sähköposti on [email protected] jos haluut mailata asiasta.
Olen mies. Exvaimoni ei hyväksynyt ketään kavereistani. He olivat muka rupusakkia vaikka olivat koulutettuja työssäkäyviä perheenisiä. Kavereita oli ympäri maata ja tapasimme joskus harvakseltaan. Silloin jutut hersyivät, otimme napantereitakin mutta jokainen meistä osaa olla kuitenkin ihmisiksi, kukaan ei örvellä eikä riehu. Kaverini eivät saaneet käydä meillä kylässä. Eukon sukulaiset kävivät vähä väliä. Ne olivat 'parempia' ihmisiä. Minun piti tehdä niille ruokaa kun eukko ei osannut kokata. Niitä piti kuljetella paikasta paikkaan ja passata kuin paskaa tikun nenään. Mitään kiitosta ei tullut. No ehkä en kiitokseksi älynnyt että sain passata itseäni fiksumpia ihmisiä ja toivoa että fiksuus tarttuisi, vaikka edes vaatteisiin.
vie ukkos martta kerhoo ja kysy sen jälkee minkätakii et haluu mukaa kokemusta on eukkoni saa mennä ihan mihinlystää ja meitsi sama juttu äijillä on omat jutut eukoilomat
Että pääsit tuollaisesta vosusta eroon.
kaveri on mielipuuta. kokeile tuosta. itse jätin aika herkästi semmoiset ihmiset, jotka olivat vähemmän outoja ja joskus kuuli myöhemmin, mitä he olivat toilailleet. Kaverilla on masennusta, jos alkaa riitelemään tai jokin käsittelemätön ongelma omasta kotikasvatuksestansa. En jaksa enempää pohtia. Voimia
Taitavat olla hompsahtavia miehesi ja hänen kaverinsa
mulla sama juttu. kaikki ne ollu ala-asteelta asti kavereita. muutama tyttö porukassa, mut harvemmin mukana tms. puhuuvat päälle, eivät vastaa jos sanon jotain, en mene tupakalle mukaan kun en polta, en juo kirkkaita. ei ole paljoa yhteistä. pienet piirit, eikä niin sosiaalista porukkaa loppujen lopuksi. itsellä ammattikorkeakoulutus, heillä amis. vähän vaikee selittää... mut kuitenkii ulkopuolinen olo.
Näin jätkänä mun on pakko sanoa, että nauroin noille teksteille missä puhuttiin siitä kuinka hyvin ootte päässy mukaan äijäporukkaan. Voin sanoa, että vaikka äijäporukka antaiskin jonkun naispuolisen hengata mukana ja kehtaa käyttäytyä melko vapaasti tämän seurassa, niin voin luvata, että meno on varmasti härskimpää ja äijämäisempää kun ette ole mukana. Pitää olla todella erikoinen nainen, että voi päästä oikeasti mukaan äijäporukkaan. Ja aloittajalle vielä. Ymmärrän sun tilantees ja olen sitä mieltä, että kyllä jos olet mukana, niin kyllä sunkin viihtyvyydestäs pitäis huolehtia, mutta silti en itsekkään tiedä miten minun pitäisi käyttäytyä kun joku kavereista tuo muijansa mukanaan kaveriporukkaan. Ja tuo "mihinkäs annin jätit" kuulostaa siltä, että he vinoilisivat miehellesi siitä, että miksi se aina raahaa sua kaikkialle, kerrankin jätti sut kotiin.
Olin pitkän aikaa sinkkuna ja kavereilla oli jo omat pitkäaikaiset poikaystävänsä. Joidenkin kanssa tulen juttuun vallan mainiosti, toiset ovat vain peruskohteliaita, toiset taas eivät välitä tutustuvan tippaakaan. Esim. läheisimmän ystäväni mies on viimeisen parin vuoden aikana tavallaan "tullut lähemmäksi". Jostain kumman syystä taivaalta on tipahtanut muutamia sellaisia juttuja, joissa tarvitsen tämän miehen erikoisosaamista. Hän on todella avulias neuvomaan ja kyselee aina että toimiiko taas se ja se vekotin. Aivan loistava ihminen, johon voin jopa luottaa. Toisen kaverini mies taas on peruskohtelias. Kyselee miten menee ja mitä kuuluu ja sitä rataa. Mutta hirveän läheinen hän ei ole. "Kuuluu kalustoon", kun kaverini kanssa kerran seurustelee, niin pakko yrittää tulla toimeen. Kolmannen kaverini mies taas ei ole ikinä edes tervehtinyt minua. Tämä menee mielestäni jo jotenkin junttiuden puolelle. Olen jopa testannut pari kertaa, että vastaako mies tervehdykseeni. Ei vastaa. Voipi olla ettei hän pidä minusta (millä perusteella olisi tehnyt sellaisen johtopäätöksen, että olisin jotenkin kamala ihminen, kun ei ole koskaan edes yrittänyt keskustella/jatkaa keskustelunavausta).
Minusta äijä on sellainen poninhäntäinen tai klanipää joka yrittää esittää miestä vaikka todellisuudessa onkin kaappihomo. Tosimies ei ole äijä.
Minä taas naisena sanon, että minulle tuli täysin sama asia mieleen kuin sinulle tuosta "mihinkäs annin jätit" -lauseesta; eli tosiaan se, että heitä kyllästyttää ainainen muijan mukaan raahaaminen ja sen vuoksi heittelevät tommosta juttua, kun joskus harvoin et ole mukana. Kyllä minullakin naispuolisten ystävieni kanssa on aivan eri maalta olevat jutut kun istutaa porukalla ilman kenenkään ukkoja. Silti ukkojen mukana ollessa jutut on rentoja ja hauskoja, mutta ei sellaisia (=yhtä härskejä) kuin ns. "omalla porukallamme". Jos joku ystävistäni toisi aina oman puoliskonsa mukana, alkaisi minua kyllä se asia ärsyttämään. Ja pahimmillaan se ärsytys kohdistuisi siihen ns. syyttömään osapuoleen eli tähän puoliskoon.
Kokeilepa olla hetken aikaa vähän äijä. Ei nyt ihan miesmäiseksi tarvitse muuttua, mutta älä ainakaan pelkkiä akkojen juttuja pälätä. Varmasti tehoaa!
Ei miehiä kiinnosta kuin naida ja olet jo varattu, joten se siitä.
minulla samanlainen ongelma. mutta minun mieheni myös naispuoliset ystävät varsinkin yksi, joka on mieheni ystävän vaimo. ei voi sietää minua eikä pyydä ikinä meitä yhdessä kylään vaan kohdistaa pyynnön aina miehelleni. mutta myös jotkut miespuoliset ystävät eivät halua ottaa kontaktia. ärsyttää sitten kun kuulen selän takana puhuttavan minusta kaikkea paskaa mikä ei todellakaan pidä paikkansa. tiedän että mieheni ystäviä ottaa päähän ja kadehdittaa että minun mihelläni on minut, nuori, kaunis vaimo. koska ikä eromme on varsin suuri. kun taas hänen kaverinsa vaimot olkavat olla rumsahtamis iässä. jopa olen kuullut tämän mieheni kaverin vaimon sanoneen että olen itserakas, rahastan vain miestäni ja käytän hyväksi vaikka valitettavasti olen meidän taloudessa se paremmin hankkiva ja yleensä suurimmasta osasta menoja maksava tyyppi.. sen lisäksi tiedän heidän puhuvan pahaa vain kateuttaan koska me saimme lapsen jota he olivat yrittäneet vuosia. kunnoitan mieheni kavereita ja heidän elämäntilanteitaan mutta toivon että minua kohdeltaisiin myös kunnioittavasti. sillä olen ollut joustava mieheni menojen suhteen ja kaveri-iltojen suhteen mutta jossain mullakin raja menee. mieheni yrittää välillä väkisin puolustella kavereitaan mutta lopulta keskustelun edetessä tajuaa itsekin että hänen kaverinsa todella välillä kohtelevat minua törkeästi.
Se nyt vaan on sellainen juttu,sinä vain et pääse siihen porukkaan mukaan.Ethän vain ole yrittänyt "liikaakin".Jos olisit vähemmän sosiaalinen heitäkohtaan voisit päästäkin.Luin noita muita variaatioita ystävyydestä.
Tässä lyhyesti tarinaa kaveriporukalta, jossa on sekä miehiä että naisia. Ensimmäisessä tapauksessa nainen esiintyi koko ajan ylimielisesti, ei sulkenut koskaan suutaan ja saarnasi yleisluontoisista asioista. Puhumme paljon niitä näitä, mutta nainen ei koskaan voinut kuitata mitään aihetta olankohautuksella, vaan viilasi pilkkua jatkuvalla syötöllä. Kun puhuttiin kevyesti vaikka jostain uutisesta, nainen alkoi analysoimaan asioita eikä sulkenut suutaan. Pyysimme kaveriamme jättämään naisensa vastedes kotiin, mutta kaverimme valitsi naisensa ja päätti jäädä piirimme ulkopuolelle. Toisessa tapauksessa nainen oli ihan uskomaton kontrollifriikki. Kaverimme ei saanut lähteä kanssamme edes pelaamaan jalkapalloa, ellei sopinut kahta päivää ennemmin. Baari-illat olivat mennyttä, vaikka yleensä istumme irkkubaarissa parin oluen verran. Nainen ahtautui mukaan jopa pyöräilymatkalle Norjaan (jonne muut naiset eivät edes lähteneet) ja valitti sitten koko ajan, että hänellä on tylsää. Sama laskettelureissulla, jossa ei ollut muita naisia. Onneksi kaveri tuli järkiinsä ja pisti emännän pellolle. En voi tarjota muuta neuvoa kuin että kysy suoraan, vaikka mieheltäsi. Älä kuitenkaan kitise. Voihan myös olla, että miehesi on moittinut sinua kavereilleen ja he ovat muodostaneet käsityksen hänen sanojensa mukaan. Vaimoni myös luki kirjoituksesi ja hänen mielestään kyseessä voisi olla ujous. Jos olet oikeasti avoin, iloinen ja kaverit taas vähän ujohkoja, vastaanotto voi vaikuttaa jyrkältä. Ja nyt kun tarkemmin miettii, mitä jos olet yksinkertaisesti niin upea pakkaus, että miehesi kaverit ovat kateellisia. Ainakin minä olisin.
Onko miehelläsi ollut aikaisemmin pitkää parisuhdetta? Mainitsit että kaveripiiri on ollut lapsuudesta asti tiivis, joten syy tuohon voi olla niinkin yksinkertainen kuin joku miehen existä. Nuorenahan on useasti tiiviitä kaveriporukoita, joissa sekä miehet että naiset ovat hyviä kavereita keskenään. Silloin se kaverin tyttöystäväkin on hyvä kaveri ja "kuuluu jengiin". Sitten kun tämä pariskunta eroaakin, kaverit joutuvat tavallaan hankalaan välikäteen. Ollaan molenpien ystävä, mutta he eivät enää olekaan yhdessä. Sitten kun siihen kuvioon tuleekin se uusi naisystävä, niin hänet jätetään helposti ulkopuolelle, eikä edes haluta tutustua, kun ajatellaan että kaveri kuuluu yhteen sen exän, eikä tuon uuden kanssa. Yleensä nämä tapaukset kyllä menevät ohi ajan kanssa, eivätkä kestä vuosikausia. Sitten on tietysti niitäkin kavereita, jotka ovat mustasukkaisia kavereidensa ajasta. Kun se Ville tai Pekka on aina ollut se jolle voi soittaa kun haluaa oluelle tai futista peleemaan, niin kaveri voi kuvitella että se tyttöystävä "varastaa" hänen aikaansa, kun se Ville ei aina enää lähdekään, vaan on sen avovaimonsa kanssa. Tuollainen käytöshän on todella itsekästä kavereilta, koska ajatellaan vain omaa napaa, eikä sitä että kaverilla on omakin elämä. Loppujen lopuksi meidän ulkopuolisten on ihan mahdotonta sanoa mikä touhussa mättää. Koostuuko tämä kaveriporukka siis pelkistä miehistä? Kohtelevatko he muita naisystäviä (muiden kaverien) yhtä tylysti?
Lainaus tekstistäsi "Kavereita en kuitenkaan halua mieheltäni pois ottaa" olet varmaan aika omistushaluinen, johtuiskos koko juttu siitä. Mene peilin eteen ja katso josko siellä näkyis syy.
"olet varmaan aika omistushaluinen, johtuiskos koko juttu siitä." Tuota noin, minun mielestäni taas lause "kavereita en kuitenkaan halua mieheltäni pois ottaa" ei millään tavalla viittaa omistushaluisuuteen, vaan ihan päinvastoin. Ja ei kai tosiaan ole omistushaluisuutta se, että haluaa toisilta ihmisiltä edes sitä peruskohteliaisuutta? Kyllä täytyy aika juntti olla, jos ei toista edes tervehdi. Ja samalla nuo aloittajan miehen kaverit loukkaavat myös tätä miestä - aloittaja on kuitenkin hänen tyttöystävänsä ja yksi elämän tärkeimmistä ihmisistä ja häntä sitten kuitenkin pitää keljusti kohdella.
Teillä kumminkin suhteellisen nuori suhde. Voi olla että välttelevät kontaktia sinun kanssa pelkästään "kohteliaisuuttaan". Onko miehesi miten mustasukkanen. Voihan olla että kaverit eivät oikein tiedä miten käyttäytyä sinun läheisyydessäsi. Arvuuttelua ja kuullostaa ehkä lapselliselta mutta ei sitä koskaan tiedä. Törkeää jättää ihminen huomioimatta edes jollain tavalla.
Mieheni kaverit käyttäytyivät aluksi ok, mutta suhteen alkumetreillä muuttuivat oudoiksi. Jos menin (samassa koulussa) lounaalla samaan pöytään, ne olivat asiallisia, mutta etäisiä. eivät katsoneet päin ja kyselivät kuka tuo on, jos moikkasin jotain koulukaveria. Jälkeenpäin selvisi että kultani oli mustasukkainen ja aiemmin hänellä oli ollut epäluotettava tyttöystävä. Itse kun olen kiltti tyttö en heti tajunnut miksi kaverit ovat tuollaisia. En ole koskaan tyrkyttänyt seuraani mutta vähäkin tuntui olevat liikaa. Nykyään tilanne muuttunut siten että he ovat lämpimän ystävällisiä minua kohtaan katsein ja elein mutta eivät koskaan tule juttelemaan jos mies ei ole paikalla. Nyt olemme kihloissa. Miehen läsnäollessakaan eivät koskaan katso minua mutta muuten minua arvostetaan. Mies sanoo että kaverit hyväksyneet minut täysin koska minun vaikutus mieheen on ollut niin positiivinen. Hän on seurassani onnellinen ja on sitä myös omien kavereidensa seurassa.
Eipä käy kateeksi. Kirjoituksestasi ei käy ilmi, seurusteleeko kukaan muu tästä kaveripiiristä. Jos ei, niin ihan selvä ilmiö; näiden typerien poikosten mielestä olet vienyt heiltä "hyvän jätkän" ja särkenyt pyhän yhtenäisyyden. Mitenhän miesi sietää tuollaisia kavereita jotka ovat niin typeriä ja lapsellisia, etteivät suo kaverilleen onnea. Ei muuta kuin jaksamista.
Tännehän melkonen tulva tuli, ei siinä, mukava oli kuulla toisten kokemuksia vähä vastaavasta ja myöskin arveluja että mikähän ois kyseessä.. Pari näistä miehekkeen kavereista seurustelee kyllä, ja tyttöystävistä vain yksi kulkee porukoissa mukana ja vaikuttaa enemmän "samanhenkiseltä" kuin nämä pojat. En tiedä onko se jotain semmoista sitten kun en ole kovin innokas ryyppäri ja monet noista kavereista tykkää välillä ottaa (vaikka en kyllä tiedä tietääkö ne edes minusta tämmöstä kun en ole kertonutkaan, eikä siinä minusta mitään hävettävä olekaan). Aika ujoja tapauksia kyllä taitavat olla, minäkin olen tämän miehen toinen tyttöystävä vasta eli mikään pelailija ei ole kyseessä :P Mutta pitänee katsella, josko sieltä joskus jonkun moikkauksen saisi kun tässä vielä pidempään kimpassa ollaan, ei kai kukaan jaksa mahottomuuksiin asti turottaa kun näkee että ei olla eroamassa :D Iloista vappua!
Itse en päässyt porukkaan sisään 10 vuoden aikana, siis nimenomaan miehen kaverien "suosioon". Totesin että eipä hätää, omat kaverit ja ystäväthän on niitä ykkösiä ja riittää että miehen kavereita sietää. Eli viileän kohteliaat välit pysy loppuun asti näiden miesten kavereiden kanssa. Nyt kun ollaan erottu, niin huomaan että ainoat jotka seurusteluaikana oli ystävällisiä noista miehen kavereista, oli ne jotka on tänä päivänä kiinnostuneita vähän muussakin mielessä... Eli mitäs noista, miehen mukana tulee kaveripiiri ja riittää kun heidän kanssa tulee jotenkuten toimeen.
Hei!Nuoremmalla siskolla sama propleema melkein.Sanoisin et sun mieheski vika...älä katso häntä enään ruusunpunaisten lasien läpi..Kunnon mies joka huomioi naisensa ei tee naiselle sitä oloa,että nainen jää vaille huomiota..ei tosiaan..hän mieluumin tekee asialle jotain tai jos ei auta haistattaa kavereille,jotka eivät selvästi tykkää että hän on vakisuhteessa...Halloo!!En huolis miestä tuollaista,enkä toivo sinun tai siskonikaan huolivan,vaan aina riiputaan miehessä vaik itekään ei tykkää..Sun miehes kaverit kohtelis sua hyvin jos mies mainitsis ja näyttäis niille et arvostaa sua...tosin poikien pitää joskus aina olla keskenään,niinkuin meidän naistenkin ja huumori peliin,tai kukaan ei tykkää..Kaikkea hyvää sulle ja koeta puhua miehes kans miltä tuntuu..jooko!
huolehtia täysi-ikäisen tyttöystävänsä viihtymisestä 24/7. Jos ei osaa jonkun aikaa olla ilman huomiota, ei taida olla kovinkaan kypsä ihminen. Aina ihmisten kemiat eivät kohtaa ja jos kaveriporukan ja naisen jutut eivät oikein mätsää, sille ei mies mitään mahda.
olet täysin oikeassa
enemmän, niin eiköhän mielenkiinto jossain vaiheessa herää ;)
Älä välitä heidän käytöksestään ja pidä omat kaverisi. Ehkä he eivät vaan tunne sinua ja vierastavat sinua, varsinkin jos olet päällekäypä yltiösosiaalinen.
tuttu tunne,ei kuunnella,ei huomata.on kuules vain kysyttävä suoraan.turha jäädä arvailemaan.luulevatko ne sun miehen kaverit olevansa jotenkin parempia vai?kysy!
sama juttu täälläkin.. kaverit esittää hyvää ystävää mulle ja sit ku hieman saa viinaa ni saan kuulla totuuksia et kuinka määräilevä olen.. olenko? voi olla mutta toivoisin silti hieman parempaa käytöstä minua kohtaan..
..miesystävä sinusta kavereilleen kertoo :). Monellakohan on menossa muita juttuja vakkarin jutun ohella ihan samaan aikaan.. ;) toisille ollaan muka sinkkuja ja kaverielle nauretaan vakkaria :) Elämä on ihanaa. Miehet on mitä on.
Ne sun heebos frendit tietää kato mikä sä todella olet...wanna be-pissis ! Ei ne kato haluu että frendinsä kato joutus ihan kusetetuks, se o vaan ny vähän ulapalla ja frendit jeesaa sen kurjuudesta veks (eli susta !). Kato hei pissis, teitä pula-ajan prinsessoja on joka paikassa...ei kannata turhasta maksaa ja päätänsä myydä tyhjän takia, kato hei, bonjaatsä ?
Anna niitten olla keskenään, vai oletko kaunotar joka on tottunut saamaan kaiken huomion ja palvonnan, ja kun sitä ei automaattisesti tulekaan,niin hämmennyt etkä tiedä mitä tehdä.Olin muutaman vuoden miesvoittoisessa työpaikassa, välillä minut huomioitiin ja välillä ei. Onko ne kaverit joka ilta siellä teillä, jos ovat harvoin, niin onko tuo mikään ongelma? Onko teillä pieni asunto, jos ei, niin ole eri huoneessa ja tee omia juttujasi,mene ulos tapaamaan tyttökavereitas jne.
Arvoisa Lonely? Keskustelun avaus oli hieno. mielestäni tilanteessa ei ole mitää outoa. Kaveripiiri on pitkältä matkalta mukana ja Te olette yhden näistä "naisystävä", joten se suhtautuminen saattaa olla vain kohteliaisuutta. Hieno nimimerkki hesarista "fiksusti hiljainen ei välttämättä ole hölmö". Joten luonteva käyttäytyminen on paras
low-lewel tyyppi. Sitä kiinnostaa enemmän lippalakit ja verkkarit ja jonkun jäkisjoukkueen menestys. Kannattaisi ruveta sinunkin katselemaan vähän ympärillesi....
Eipä ollakaa samalla aaltopituudella. Kiinostaa mitä lippalakin alla on, mutta sitähän ei muut näe.
Järjestely joka vaimoni kanssa on toimii hyvin, molemmilla on omat ystävät. Yhteisiä ystäviä ei ole lainkaan, toki vaimon ystävien kanssa tulee joskus(hyvin harvoin) vaihdettua terveiset mutta ei sen enempää. Ainakin meillä tämä järjestely toimii, ei ole tarvetta miellyttää toisen ystäväpiiriä(kaveripiirimme tuskin eroavat kovinkaan paljoa toisistaan joten edellytykset kanssakäymiselle ovat olemassa muttei kumpikaan halua). Voi kuulostaa hassulta mutta totesimme aikanaan järjestelun johdosta vietämme keskimäärin enemmän aikaa yhdessä kuin jos vertaa kaveripiiriin ja lopulta se on tärkeintä. Ensimmäisenä tulee oma perhe, vasta tämän jälkeen ystävät.
Hulluko sää oot? Ei keltään saa edes miettiä ottavansa kavereita pois. Ja miks sä haluut väkisin päästä mukaan tohon kaveriporukkaan? Minun mielestäni tämä juttu menee näin, että miehet haluaa pysyäkin miesporukassa, ei ne haluu naisia mukaan niiden juttuihin. Anna sun miehen pitää ihan yksin kaverinsa koska vaikka olettekin yhdessä niin teillä pitää olla omatkin elämät. Ei kaiken tarvitse olla yhteistä, ainakaan kavereiden! Vai oletko niin mustasukkainen ettet kestä ajatusta että miehesi on ihan yksinään jossain kavereidensa kanssa??
Heh, ongelma on siis se että MIEHENI haluaisi minut mukaan kaveriporukan menoihin, ja kaveritkin kuulemma puhuvat siihen malliin että tyttöystävät tervetulleita, mutta kun olen paikalla niin olen täysin pihalla eikä kukaan edes tervehdi/puhu minulle. On vaikeaa olla ystävällinen ja esittää viihtyvänsä porukassa, joista ketään ei tunne ja jotka eivät osoitakaan että haluaisivat tutustua tai olla peruskohteliaita. Ja sitten kun en lähde mukaan niin ihmetellään että onpa ääliö kun ei lähde matkaan (tuota siis ei ole kukaan sanonut mutta sellainen kuva minulle on tullut..). Olen jo pari kertaa sanonut etten tietenkään ole ottamassa mieheltäni kavereita pois, miksi olisin? En myöskään ole mustasukkainen, vaan ongelma on se, että tuossa porukassa oletetaan että tyttöystävätkin retuutetaan illanviettoihin, mutta vaikka muut tyttöystävät otettaisiin joukkoon niin minua ei. Enkä ole sen kummempi kuin ne muutkaan, ihan normaali, iloinen tytteli. :) Mistähän ihmiset repii näitä käsityksiä että haluan viedä mieheni kaverit tai tutustuakseni pitäisi levitellä haaroja, ei voi ymmärtää...
Itsellä jo pitkä suhde ja kokeiltu on kaikki kommervinkit. Kumppanin kaverit on sille tärkeitä vaikka mitä tekisi, joten siihen väliin ei kannata väkisin itseään tunkea. Kun kaveri on päivähoidossa ja tyytyväinen, siitä tulee vain parempi mieli kaikille. Itse liukenen hiljaa takavasemmalle, kun minua ei selvästikkään kaivata, enkä viitsi mokomasta pahastua, olen itsekkin sen verran itsekäs omista tekemisistäni.
Kaikkia puolison ystäviä/kavereita ei tarvitsekaan sillä tavalla tuntea eikä olla mukana joka asiassa. Mun mielestä se on ihan tervettä, jotta kummallakin on myös omat ympyränsä. Itse asiaa pohtineena tuo sama kaveriporukka, joka on ollut vuosikausia sama, on tavallaan rutinoitunut ja kaavoittunut sellaiseksi kuin mitä se on. Usko pois, siihen on uuden ihmisen todella vaikea tulla kaiken keskelle, koska näille vanhoille ystävyksille on jo muodostunut oma ryhmädynamiikkansa, kaikille omat roolinsa ja sitä rataa. Sitten jos siihen tulee yllättäen uusi tekijä niin kaikki heittää tyyliin härän pyllyä. Ehkä nämä kaverit kokevat sinut sitä kautta uhkaksi. Kun mietitään, jotta miehet noin esimerkkinä ovat aikalaisen reviiritietoista jo valmiiksi. Ja sitten siinä voi olla sitäkin, että he kuvittelevat olevansa parempia ihmisiä kuin mitä todellisuudessa ehkä ovatkaan, se ryhmädynamiikka ja heidän keskinäiset suhteensa ovat niin vahvat etteivät itse välttämättä edes tajua mitä tekevät ja antavat käytöksellään ymmärtää. Näin ollen ehkä jopa huomaamattansa asettavat itsensä automaattisesti jalustalle eivätkä näe sinua tarpeeksi "hyvänä", että voisit kuulua porukkaan. Ja ryhmän paine on kuitenkin niin suuri, ettei siinä yksi ihminen voi mitään tehdä. Joskus kun täytyy myös tietää milloin on syytä luovuttaa ja lakata yrittämästä :) Oma kantapään kautta oikeaksi todettu neuvo on, että anna ystäväpiirin olla, älä tunge väkisin. Etsi ja muovaa omasi jostain muualta, sosiaalisena ihmisenä se onnistuu aikaa myöten ihan varmasti :) Kun itsekin noudatan sitä punaista lankaa, että jos oikeasti ja ihan vilpittömästi siipan ystävät haluavat tutustua niin he silloin myös siten käyttäytyvät ja antavat niin ymmärtää. Kenenkään velvollisuus kun ei ole muuttaa itseänsä tai pokkuroida joitain ihmisiä vain sen tähden, että "kelpaisi" porukkaan. Sen pitäisi olla puolin ja toisin pyytteetöntä, jotta siitä voisi pitkällä tähtäimellä syntyä todellista ystävyyttä :) Ja myöskään sitä en sulata, jotta jonkun porukkaan kuulumattoman asioita aletaan ruotia ja tuomitsemaan häntä ilman että ihmisellä itsellään on mahdollisuus sanoa asioihin omaa kantaansa, haiskahtaa aika hemmetin pahalle. Toista ihmistä ei saisi tuosta noin vain tuomita, se on huutava vääryys. Ja sitä kautta periaatekysymys. Kuin pähkinä oravalla. Jotta kuules nainen, otat itseäsi niskasta kiinni ja lakkaat tunkemasta ynnä surkuttelemasta! Tuo käytös jo osoittaa heikäläisiltä senkin, että ovat tasan väärän sortin ihmisiä sinulle. Vaan anna siipan silti pitää ystävänsä. Ei rikota ihmisiä omien tahtomisien vuoksi :) Jääkauden oravan mukaan tungetaan sitä pähkinää sitten jonnekin ihan muualle :D :D :D
No jos ne ei lämpiä niin älä puhu niille mitään. Väkisin tunkeminen se vasta vittumaista onki. Kun miehesi kaverit tulee vaikka teille, tee sillä välin omia juttujasi, lähde lenkille tai jonnekin omien kavereittesi kanssa. Ehkeivät he tunne oloaan rennoksi miesporukassaan, jos yksi nainen siinä höösää vieressä.
Tosin en omalla kohdallani..vaan erään toisen naisen. Noh avomiehelläni on hyvin tiivis kaveriporukka, jotka on (kaikki äijät) tuntenut toisensa ylä-asteelta lähtien..osa ala-asteelta. Omalla kohdalla ei mitään ongelmaa ollut, kun aikoinani porukkaan tupsahdin..vaan mielestäni kaikki on ottanut hyvin minut vastaan enkä koskaan ole kuullut kenenkään puhuvan minusta mitään pahaa. Myös mieheni ystävän vaimo on ottanut minut hyvin vastaan ja ollaan ystävystyttykkin hänen kanssaan. Muttah nyt tuossa syksyllä eräs mies(kaveriporukasta) tapasi naisen ja ovat (ainakin minun mielestä) hyvinkin rakastuneen näköisiä yms. Mutta muut jätkät (porukasta) ei huomioi kyseistä naista mitenkään..katsovat, kun halpaa..noh jätän sanomatta, mutta ovat mielestäni hyvin töykeitä naista kohtaan. Minunkin mieheni on syyllistynyt tähän ja olen siitä hänelle huomauttanutkin. Syytä en tuolle käyttäytymiselle tiedä, koska mielestäni kyseinen nainen on hyvin kaunis ja sopii mielestäni hyvin tälle miehelle. Sitä en sitten tiedä, onko miehet kuullut jotain ikäviä huhuja naisesta (koska ainakaan mieheni ei minulle ole mistään mitään puhunut), mutta ihmettelen äijien käytöstä kyseistä naista kohtaa.
Tuollainen käytös on etenkin nuorten miesten kohdalla minusta aika tavallista, ja alkaa jo ala-asteiässä. Tehdään mitä lystätään silloin kun lystätään. Tyttöystävät ovat pelkkiä kylkiäisiä, joita sitten esitellään kavereille ja retuutetaan siksi mukana joka paikkaan. Kaverit pannaan aina etusijalle tyttöystävään nähden. Ollaan niin hemmetin "äijämäisiä". Tämä kaikki johtuu siitä, ettei olla oikeasti rakastuneita, ei tiedetä naisista mitään, eikä haluta edes ottaa selvää muusta kuin seksuaalisesta puolesta. Itse en suostuisi tuollaiseen kohteluun. Jos omaan kotiini tullaan olemaan, silloin myös kunnioitetaan kaikkia sen asukkaita - isäntää ja emäntää erityisesti. Missä on naisten kunnioitus? Mikseivät äidit ja isät kasvata poikiaan kunnioittamaan tyttöystäviään ja niitä kavereiden tyttöystäviä???
Miksi sinun pitäisi väkisin tulla toimeen miehesi ystävien kanssa? Jo sekin voi vaikeuttaa asiaa, jos oikein väenvängällä yrität olla kaikkien kaveri - se paistaa aika selkeästi läpi, ja minua ainakin sellainen ärsyttäisi.(Olen kylläkin nainen). Ei kaikkia voi aina miellyttää. Itse olen hyvin onnellisessa asemassa, koska tulen kohtalaisesti juttuun mieheni kavereiden kanssa. Ei me mitään ylimpiä ystäviä olla, mutta viihdyn heidän porukassa. En kuitenkaan aina roiku mukana, vaan annan usein mieheni olla ihan poikien seurassakin ja itse menen vaikka omia kavereita tapaamaan. Tosin miehenikin kyllä tulee minun kavereiden kanssa hyvin toimeen, joten aika paljon yhdessä käydään vierailulla molempien kavereiden luona. Samoissa porukoissa mieheni kaverit ja minun kaverini eivät kuitenkaan liiku, ovat aika erilaisia ihmisiä. Meillä tämä toimii, koskaan ei ole tarvinnut miettiä, että miellytänkö nyt tuota ja miten pitäisi olla. Olen vaan oma itseni.
Sinun ei pidä hyväksyä töykeilyä keneltäkään. Jos vastaat töykeilyyn ystävällisesti, annat heille tavallaan oikeutuksen käytökselleen. Miehesi ei huomioi sinua ja tunteitasi, koska empaattinen ihminen huomaisi asian. Miehesi kaverit käyttävät häikäilemättömästi valtaansa ja pyrkivät "omistamaan" miehesi ystävänään.
Kuulostaa niin tutulta. Kai ne miehet aina pelkää et nainen tulee siihen väliin... Mites näiden muitten miesten naisystävät? Anna miehesi mennä pippaloihinsa yksin tai tosiaan yrität vaan sopeutua... Koeta kestää!!!
Miehesi on juntti! Mikäli olet hänelle rakas miehesi varmasti kertoisi "kavereilleen" että sinä asut siellä myös ja heidän huono toiminta ei muuta sitä asiaa. Kerro miehellesi asiasta ja mikäli hän siitä ottaa herneen nenään niin silloin arvostaa "kavereitaan enemmän kuin sinua. Jos näin käy et ole miehelle se johon sitoutua vaan pelkkä joku jota ei tarvitse arvostaa! Minä olen mies ja vaimoni ja perheeni on ykköseni ja muut tulevat vasta sen jälkeen. Mikäli jollain olisi siitä valitettavaa olisi se valitettavaa sen "ystävyyden" kannalta. Tsemppiä sulle. P.S. vanha sanonta-; enempi on maailmaa kuin ikkunasta näkyy...
jos sulla on tätejä tai setiä niin kysy niiden vaimoilta et miehiltä, miten sopeutuivat. kysy omalta äidiltä ja isältä, miten toisen sukulaiset ja tuttavat kohtelivat?. mutta en tiedä ikääsi, onko sulholla jäänyt kavereitten kanssa biletys kesken? herää! jos niin.
Sano miehelles jotai että: "nuo sun kaveris vaikuttaa aika jänniltä, ihan niinkuin ne halveksisivat naisia. Tuota... ootko sä miettinyt että tuo saattais tykätä enemmän pojista kuin tytöistä? Niin että kun sinä olet tuntenut hänet niin kauan niin kai sinä osaisit sanoa että onko hän homo tai bi? No en mä tiiä, musta vaan tuntuu siltä" Sitten kun otat vielä kerran viikossa puheenaiheeks, niin johan alkaa mieskin tekemään jotain ongelman ratkaisemiseksi.