Soitan pojalleni päivittäin ja valittelen vaivojani.Tekeydyn avuttomaksi enkä mukamas enää lamppuakaan pysty vaihtamaan nurmikonleikkuusta ja lumitöistä puhumattakaan.
Jollei minulla ole mitään vaivaa niin soitan kaikki pojan isän röntyilyt ja vanhuudenhöperyydet ja tietysti päivittäin nekin.
Poikani on myös velvollinen kuskaamaan minua kauppareissuille vaimonsa kiukuttelusta huolimatta..Erotkoot jollei tämä käy.
Jollei poika vastaa puhelimeen kun soitan, niin ajan pihaan ja rämpyttelen ovikelloa kiivaasti ja jollei avata niin kierrän taloa ja hakkaan ikkunoita. Jollei tämä ole kotona niin soitan myöhemmin ja vaadin selitystä moiseen uppiniskaisuuteen. Poikani syntymäpäiville menen myös, kutsuttiin tai ei. Minulla on siihen oikeus. Pullaa ja kakkua täytyy olla tarjolla ja miniä saa huolehtia siitä että näitä myös on. Jollei ole, niin istun naama kurtussa loppupäivän poikani kyljessä kiinni..Tai niinhän teen muutenkin.Mutta mukavampaahan se olisi kun palvelukin pelaisi.
Toki lainaan myös rahaa poikani perheelle, mutta se tietää sitä että minua palvellaan..Olenhan niin antelias.
Siinä joitakin, keksin kyllä muutakin mukavaa...Roikun pojassani kuin takiainen..Minuahan ei niin vaan jätetä.
Minä olen poikani kivulla synnyttänyt, hoitanut ja kasvattanut. hän on vanhuuteni turva ja velvollinen hoitamaan minua kunnes kuolema meidät erottaa..
kun minusta tulee anoppi..
miniä vielä
232230
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
päivän / illan parhaimmat naurut. Hyvää alkanutta wappuviikkoa ;))
Noilla eväillä pilaat poikasi eklämän ja lasten ei tarvitse hoitaa vanhempiaan koska me maksamme veroja ja vanhusten hoito kuukuu kunnille tai valtiolle. Poikasi voi ottaa herneen nenään ja sanoo ettei käy ja muista töistä pääsee eröön kun muuttaa kettostaloon tai ostaa palvelut ulkopuiliselta. Kenenkään syntymäpäiville ei mennä jos ei kutsuta oli äiti tai ei. Noilla vaatimuksilla saat nopeasti kaykaistua välisi poikaasi koska pojalla on oma perhe ja se mennee kaiken muun edelle. Hankit oman elämän ja jos oot eronnut niin ota uusi mies niin ei tarvitse lapsia vaivata mitätömilla toillä jotja eivät kuulu lapsille. Minäkin autan äitiäni ja pidän hänen kesämökkinsa kunnossa mutta silloin kun se minulle sopii ja onneksi on välimatkaa 160km niin ei tarvitse hirveän usein vierailuilla käydä. Sinä pääset kyll' taksilla sinne kauppaan ei siihen poikaasi tarvitse vaivata koska hän ei ole mikään autonkuljetta. Minusta edesmennyt anoppi yritti tehdä autonkuljettaja mutta huonolla menestyksellä. Älä pilaa poikasi elämää turhilla hömpötyksillä.
Täällä ei kannata suuta soittaa. Moni lukija ajattelee juuri näin, että kirjoituksesi oli vakaan päätöksen tulos. Nyt varoitellaan.
Kiltti,huumorintajuinen miniäsi täällä hei!Hyvä anoppi,kiitän sinua älykkäästä,käsistään käteväs- tä pojasta!En halua estää Sinua millään rintamal- la turvautumasta poikasi apuun,teenhän niin itse myös.Minäkin,nuori virkanainen,haluan miellyttää Sinua.Olenkin kuunnellut jo kymmeniä kertoja vai- voja mitä vanha kroppasi tuottaa Sunulle!Harmi. Sinun poikasi on suuri rakkauteni.Tule kahville!
Ihan totta, oli hyvä ajatus. Tuon sinulle pojan lapsuuden aikaisen albumin, johon olen kirjoittanut tapahtumia ja jutustelua ja liimannut valokuvia. Sitä lukemalla varmaan tutustut paremmin poikaani, jonka nyt täten juhlallisesti luovutan Sinulle. Hän on valintansa tehnyt, ja toivon teidän molempien puolesta, että valinta osui ihan oikeaan. Ei ole syytä epäilläkään!
ihan provona. Eihän kukaan edes vähän järjissään voi ajatella saati sitten suunnitella tuolla tavalla. Jollei ole provo niin tuo ajattelu on ihan sairas. Siksi lähinnä naurattaa.
Tuossahan nuori miniä vuodatti paperille eloaan ja oloon mitä itse nyt joutuu kokemaan anopiltaan. Voisi tietysti lukea myös "hieman rivien välistä" ennenkuin heti lähtee tuomitsemaan kirjoittajaa. Voimia sinulle ja uskon ettei sinusta tule koskaan samanlaista kuin anoppisi on, sillä meillä ihmisillä on tapana kääntää asiat juuri niin, ettemme itse vain tekisi tulevaisuudessa samoja virheitä lapsiamme kohtaan, mitä itse olemme saaneet kokea.
tää vois olla kirjoitettu omasta kokemuksesta ja vähän huumorilla...tosielämässä huumori on kyllä kaukana tälläisestä taakka-anopista...on itsekästä tuppautua LIIAKSI toisten elämään ja vaivata LIIAKSI toisia omilla ongelmillaan, jokainen ihminen,oli anoppi tai miniä,tietää tasan tarkkaan milloin on taakkana toiselle.....
Ei tällä palstalla kannata kirjoittaa huumoria, ironiaa tai satiiria käyttäen. Täällä huumorintajuttomat ihmiset taistelevat tosissaan ja hampaat irvessä ja jokainen sana otetaan täytenä totena. Anopin ja miniän välinen suhde on niin vakava asia, että hautajaisetkin ovat hillitöntä showta siihen verrattuna.
Vaan totista totta! Vielä anopiksi tultuani aion varmistaa että poikani saa jokapäiväiset lihapullansa. Teenhän minä maailman parhaat pyörykät. Miniä heittäkööt omansa sioille, koska pakastin tulee olemaan täynnä näitä poikani herkkuja.Minun tekemiä. Niin ja juhlapyhät sitten..Jollei poikani tule silloin luokseni niin nakkelen kaikki leipomukseni roskikseen ja miniän on tultava myös ja auta armias jos ei osoita kiitollisuuttaan ja hymyile kuin naantalin aurinko tämä saa kuulla kunniansa..Poikaani ei myöskään saa arvostella. Hän on täydellinen minun kultamussukkani. Tyttö joka hänet saa niin saa palvoa maata meidän jalkojemme alla ja paras vielä kiitellä minua kun olen niin täydellisen pojan siis kivulla synnyttänyt. Minun miniälläni on sitten vasta oikeus äitienpäivään kun hän on myös anoppi. Olkoot vaikka kymmenen lasta. Se on minun suuri päiväni kunnes kuolen. Paras vielä muistuttaa asiasta ettei unohdu..Kukkia on miniän sitten turha ostaa..olen niille allerginen. Poikani osaa aina valita oikeat kukat ja itsekkin osaan..
Minä vien laskiaisena pullia ja jouluna torttuja ja sanon "että kun ei teillä tietenkään ole" (jätän sanomatta sen mitä ajattelen eli että ei ole, koska miniä ei osaa tai viitsi leipoa.) Kun lapsi syntyy, niin alan jo synnärillä sanella mikä nimi lapselle pitää antaa. "Tästä pojasta tulee sitten Kalevi". Jos vanhemmilla on kuitenkin muuta mielessä, niin minäpä en sitä niele vaan tuputan omaa valintaani ja kummeksun suureen ääneen "miksi ei valmiiksi mietitty hyvä nimi kelpaa". Kun lapselle ostetaan jotakin muuta kuin sänky ja potta, niin taivastelen jokaista ostosta tyyliin "ei ennen vaan ollut tällaisia syöttötuoleja tai itkuhälyttimiä ja hyvin tuli lapset kasvatettua - ihan turhia vempaimia". Otan tehtäväkseni aina moittia lapsen vaatetusta ja nimenomaan vaatteiden vähyyttä. Aina on liian vähän päällä. Vetoisalla lattialla on kylmä ilman villahousuja. Ainakin oli 50 luvulla. No se siitä ajatusleikistä. Pelkäänpä kuitenkin, että vaikka me tulevat anopit emme sorru edellisen kaltaiseen, niin meidän käytöksessä tulee olemaan jotakin muuta, mikä pahoittaa nuorten mieltä. He olettavat meistä jotakin, mitä emme ole, tai he odottavat meiltä jotakin, mihin emme kykene.
Onko hauska antaa kliseitä ja valmiiksi inhoja mielikuvia nuorille naisille, joita pelotellaan muutenkin monilla asioilla, niin että avoliitot vain yleistyvät? Ei ole mitään mieltä avioitua, kun muutenkin voi elämänsä elää ilman miehen suvun nuuskimista. Kukaan ei kohta virallista liittoaan, ja aviottomia ja isättömiä lapsia on enemmän kuin "normaalin" kodin jälkikasvuja. Lapsethan tästä tulevat aikanaan kärsimään, ja varmasti jo nyt on ihmisiä, joilla ei ole selvää kuvaa omista vanhemmistaan, ne kun he ovat siksi monta kertaa vaihtuneet lapsuuden aikana. Ennen peloteltiin suurilla lapsilaumoilla ja hengen vievillä synnytyksillä. Nyt kun jokainen voi itse päättää lapsien lukumäärän, ja synnytykset hoidetaan nopeasti ja kivuttomasti ja palataan kääryleen kanssa kotiin vuorokauden kuluttua, pitää nuoria naisia pelotella anopilla. Anopit kun eivät enää olekaan ikivanhoja huivipäisiä emännyyksiä, joiden kuoloa vain odotellaan, vaan heillä voi olla elämä vasta puolivälissä. Niinpä heistä saadaankin vuosikymmenien mittainen riesa, kun usutetaan naiset vastakkain. Lapset siinä ovat helppo heittopussi, sillä uhkailu lapsien kautta tulevalla kostolla on hyvä veto! Se, että anoppi elää omaa elämäänsä, ehkä uutta avioliittoa, uusin lapsin, työelämässä vielä 15 v. ei ole mikään este niille vaatimuksille, joita suositellaan. Anopin pitää olla passissa pojan perheen lapsenhoito-ongelmissa, valmis leipomaan, siivoamaan ja huoltamaan. Se, että ei osaa sitä omassakaan taloudessa, ei estä miniän vaatimuksia. Ohje nimitäin on, että tätä tulee vaatia, ja jos ei apua saa, niin sitten anoppi saa maata yksin vaipoissaan aikanaan. Nämä ovat niitä heittoja, joita tältä palstalta saa lukea säännöllisin väliajoin. Kukaan ei koskaan ajattele, että jopa anopilla voi olla anoppi elossa yhä, vanhana ja niissä kuuluisissa vaipoissa!
nyt ihan noinkaan,ainakaan kaikkialla...eiköhän jokainen tee itse valintansa,sydämensä ääntä kuunnellen...kannattaa kyllä katsoa aina vähän ensin,mihin on päänsä pistämässä,ettei tarvitse katua myöhemmin...mutta kun silti,kuka voi tietää miten elämä menee,vaikka tekisi lapset onnelliseen avioliittoon,kuka tietää mitä tapahtuu vuosien päästä...itse voi tehdä elämästä ainakin omalta kohdalta onnellisemman yrittämällä olla mukava läheisille ja väistämällä ilkeää ihmistä ja hänen miekkojaan pitämällä välimatkaa....ilkeiltä ihmisiltä ei voi välttyä aina...
Anoppi-kulta! Kaiken tämän saat, kunhan et pyri sänkyymme. Olet voittaja-ainesta!
Mutta ettepä saa tekään sänkyrauhaa, siitä minä pidän huolen. Kuten aikaisemmin sanoin, niin auta armias jollei sitä ovea minulle avata kun tulen käymään...Siinä ikkunat helisee ja kännykkä pirisee. Ja kun onnistun touhunne keskeyttämään, niin saat taatusti tunnin esitelmän siitä miten poikani sai alkunsa, missä asennossa ja millaisessa sängyssä. Ja se synnytys. Se tulee olemaan pravuurini joka ikisillä syntymäpäivillä mihin itseni änkeän sekä sänkypuuhista päädytään myös tähän. Halusit tai et. Minusta tulee joka tytön toiveanoppi, sen olen päättänyt.
Tämä kirjoituksesi oli niin totta, minunkin elämästäni, miniänä. Olen nykyään sopinut mieheni kanssa että hänen äitinsä ei enää jalkaansa laita meidän taloon. Hän kun on oikein käynyt kertomassa minun työpaikalla hänen molempien poikiensa avioliitoista. Eli haukkui molemmat miniänsä samantien... Missähän on vika?... Me molemmat pariskunnat olemme oleet naimisissa yli 20 v. Kasvatettu lapset ja koiratkin. Anoppia ehkä harmittaakin oma epäonnistuminen; konkurssi yli 20v. sitten... Nyt sitten olenkin miniänä ollut yrittäjänä jo 21v.(eri alalla kuin appivanhempani) Anoppini aikoinaan sanoi minulle että ei kannata ostaa omaa asuntoa, jää syötäväksi sämpylä päivässä... Onneksi en kuunnellut tulevaa anoppiani silloin. Oma äitini onneksi kannusti nuorta naista tuossakin kohtaa ja sanoi että tottakai ostat oman kämpän. Tällä fiiliksellä anoppi on aina kannustanut... P.S. Sen kämpän ostin halvalla ja myin hyvään hintaan...
Minäkin teen tuon kaiken entä aloittaja sitten kun olen anoppi!! Lisäksi poikani miniä hoitaa huushollini ellen kykene itse ja tukevat tarvittaeessa rahallisesti, sehän kuuluu asiaan! Otan vastaan vain hyvät uutiset, ja jos pojastani valitat sinä -ruipelo miniä- sanallakaan niin tulet sen kuulemaan kuukausia! Minä ja poikani olemme yhtä,samaa lihaa ja verta. Sinä -tuleva miniä- olet vain vettä, vaikka poikani luulee sinua rakastavansa (mutta sehän menee kyllä ohi ,kehotan eroamaan kuitenkin, odotellaan..). Pullat ja leivät leivon pojalle vielä kun on keski-iässä ja laitan evästä mukaansa, eihän ne miniän kokkaukset kuitenkaan maita, saati että jaksaisi poika-parka töitten jälkeen ruokansa itse kokata.. Ostan vain sellaisia tavaroita heille joista pidän itse, ellei kelpaa niin huono on maku miniällä, pakko se on sanoa! Poikani myös hankkii ammatin jossa painetaan töitä puku päällä, vaikka haluaisikin tehdä jotain ihan muuta (kuten työskennellä peltiseppänä ja suunnitella koneita) se ei jumankauta käy, sanoo miniä mitä sanoo,tai poikani..! Sanani on LAKI ja lain rikkomuksesta seuraa AINA rangaistus= vinoilen/ haukun selän takana ,olen puhumatta ja kiukuttelen pahemmin kuin murros ikäinen pentu.. Minusta tulee KAMALIN anoppi ikinä! ;)))
Hyvä,komea ja kohtelias tuleva vävypoikani!Kiitos kun grillasit maukkaat pihvit,maistui todella tuomiesi oluiden kera!Sinä olet todellinen unelmien prinssi tyttärelleni!Vielä kerran,kiitokset nikkaroinnista ja kesärenkaiden vaihdosta!Kesä on alussa.Kysyit,voisitko auttaa,tottakai.Ota työkalupakki mukaan,tekemisen puutetta ei ole.Eikai äitisi vielä apua tarvi,nuori ihminen!
Minusta tulee vielä kamalampi, sillä minun äitienpäivää on pakko poikani ja miniän tulla juhlimaan. Silloin ei kyllä laihdutella ja kakkua ja kaikkia sortteja on pakko syödä. Jos miniä uskaltaa kieltäytyä herkuista niin paiskaan kakun roskikseen ja olen naama kurtussa keittiössä paiskomassa astioita. Pojalleni tietysti käyn lepertelemässä miten ihanaa kun tämä söi ja paljon.. Ja auta armias jos huomaan istuvani miniän vieressä kahvipöydässä niin sanon narisevalla äänellä että se on ahdistavaa ja siirryn poikani viereen..no siinä jotakin..
Luinpa avioliittoa käsitteleviä runoja Kantelettaresta. Mistä mahtaa johtua, että kautta aikain herttaisesta ja tavoitellusta tytöstä ja miniästä muovautuu se kauhuanoppi, josta tämäkin palsta kertoo ääntä säästämättä. Voisiko olla avioliitossa ja sen tarkoituksessa jotain vialla? Tässä lyhyt katkelma yhdestä runosta: "Survo nyt itse, suuri muori" Niin minä, miniä raukka, kuin muutki miniä raukat olin pyyhyt pyydettäessä, kana kaupiteltaessa, neito nuori naitaessa, kulta kuihuteltaessa, mesimarja maanittaissa, omena otettaessa - portto poisajettaessa, luisku luovuteltaessa. --- Survo nyt itse, suuri muori, ja jauha, jalo emäntä, kun sa pojan pois porotit, hylkäsit hyvän miniän! Millaiseksi "hyvä miniä" kasvoi aikanaan, kun raatoi talon töissä, kasvatti lapsilaumaa, ja huomasi pokiensa tuovan uudet ja nuoret naiset talon emännän paikkaa havittelemaan?
Vakavasti jos hiukka huumorilla veistellään aiheesta... Mistä mahtaa johtua on huonosta kommunikaatiosta ja siitä että on laitettu "vahinko kiertämään" kun oma anoppi on ollut kamala . Oma anoppini on tämän itse kertonut ja uskoisin että osa siitä olosta on kiertynyt kumminkin katkeruudeksi aikojen saatossa, kun asiaa ei ole työstetty eikä hänen omia tunteita/niiden muistoja pois purettu tai anteeksi annettu. Painekattilat räjähtävät joskus silmille, siis kehotan nyky miniöitä purkamaan vihaansa pois (paperille, kirjoittaen tai täällä/muualla asiasta kertoen). Parempi tämä, kuin jäädä katkeroitumaan hiljaa..
Pitkästä aikaa sai kunnon naurut :)
On ihan kuin mun nykyinen anoppi.. :))))) Ihan hirvee...