Minulla on ollut jo noin vuoden verran hyvin toimiva avosuhde itseäni vanhemman miehen kanssa. Tottakai niitä mustasukkaisuusriitoja tuli alkuvaiheessa, mutta niistä on päästy yli. Koen siltikin tämän suhteen niin oudoksi, koska olen alkanut tuntea että voisin haluta tästä suhteesta enemmänkin kuin vain tämän.
Olen huomannut sen hänenkin käytöksessään, että välillä on vaikea päättää rajoja. Hän oli joskus minusta mustasukkainen - ja minä hänestä. Suhde on kuitenkin jatkunut koska emme voi olla ilman toisiamme. Hän on myöskin minun hyvä ystäväni. Joskus toivon että olisi mahdollista, että olisimme yhdessä, vaikka tiedän että se on mahdotonta kun on niin paljon ikäeroa. Hän sanoo, etten ole hänelle ketä vaan vaikka tämä onkin avoin suhde, eikä hänkään kyllä ole minulle ihan ketä vaan kaikesta huolimatta, mutta mitä se sitten tarkoittaa? Miksi hänen täytyy piinata minua sanomalla, että ainoa asia mikä meitä erottaa, on liian suuri ikäero? Muuten hän kuulemma voisikin olla kanssani.
Kaikkein oudointa minun mielestäni tässä suhteessa on se, että tunteita on pelissä jonkun verran, ainakin minun osaltani ja olen käsittänyt että hänenkin osaltaan. Ei mustasukkaisuutta ilman tunteita ole! Kierrellen ja kaarrellen, olen käsittänyt että hänkin välittää minusta... En vain voi olla pohtimatta, että tuleeko tämä olemaan aina vain tällaista vuodesta toiseen, vaiko voiko tämä kehittyä tästä?
Kukaan ei ole kohdellut minua paremmin kuin hän. Kukaan muu ei ole ollut yhtä hyvä ystävä kuin hän, eikä yhtä hyvää seuraa. Saatamme viettää päiväkaudet yhdessä, kunnes palaamme omiin oloihimme. Hetket hänen kanssaan piristävät elämääni. Kaipa taidan vain tyytyä tähän, valittamista ei ole.
mitä tarkoittaa kun toinen sanoo että kyse on enemmästä, mutta siltikin vähemmästä?
haavekuva(n)
83680
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
..sitä ikäeroa oli? 20 vuotta? Tai niin, että toinen on alle 18-vee? Koska muuten toi ikäero on musta todellakin vain tekosyy.
Siis ikäeroa on viitisentoist vuot. Ja olen kyllä parikymppinen, eli toinen ei ole alle kahdeksantoista. Ymmärrän kyllä hänen näkökantansa ikäerostamme, mutta siltikään mielestäni ikäeromme ei ole niin paha. Nooh, jokainen ajattelee omalla tavallaan.
..ikäero vaikuttaa tekosyyltä. Ennemmin uskoisin, ettei mies vaan halua luopua avoimen suhteen meiningistä, vaikka sä "ihan kiva" tytteli ootkin.. Nykyään tuntuu vaan harvempi ja harvempi mies olevan valmis sulkemaan sen "takaportinkin" - yritetään vähän niinkuin syödä ja säästää kakku.. Ja me naiset siinä parhaamme mukaan sit autammekin.. :/
Tuo tarkoittaa että et ole hänelle "se oikea". Vika ei ole sinussa vaan siinä, että hän ei ole halukas sitoutumaan sinuun lopuelämäkseen. Osin tämä voi johtua ikäerostakin ja sen myötä elämäntilanteiden eri vaiheista, mutta varmasti osaltaan myös miehen suuresta varovaisuudesta sitoutumiseen. Nämä molemmat asiat ovat tietysti sellaisia, että ne voivat ajan myötä muuttua: sinun elämäsi kulkee eteenpäin ja luottamus välillänne voi kehittyä siihen suuntaan, että miehesi rohkaistuu voittamaan varovaisuuden. Se yleinen piirre näissä suuren ikäeron suhteissa tosin aina on, että kun sinä kasvat niin et ehkä halua olla ikuisesti suhteessanne pikkutytön roolissa. Kun kasvat niin roolisi muuttuu väistämättä ja se voi aiheutta kriisin ja jopa suhteen loppumisen riippumatta siitä oletteko naimisissa vai ei. Ehkä miehesi ymmärtää tämän, ja on siksikin varovainen.
Tuo miehen mustasukkaisuus ja lepertely siitä, että olet enemmän mutta kuitenkin vähemmän, on vain miehen tapa pitää huolta siitä, ettei hänen lypsävä lehmänsä karkaa toiselle laitumelle. Ja lehmähän lypsää hyvin ja ilmaiseksi, kun vie sitä kuin pässiä narussa. Voi hyvä tyttö, koeta nyt miettiä vähän elämääsi eteenpäin. Joskus sinäkin haluat perheen, miehen ja lapsia ja tavallisen tasaisen arjen,jota jaetaan toisen kanssa joka hetki. Nykyisen panosi kanssa se tuskin onnistuu. Yksi selitys miehen käytökselle on, että hänellä on toinenkin Mansikki jossain lypsettävänä ja hän joutuu pitämään sinut tyytyväisenä hempeillä puheillaan, ettei käry käy.
mä tiedän, et sillä on muitakin, ja mullakin on muita, se on ihan sovittu juttu. En mäkään ole pystynyt vakiintumaan kenenkään kanssa. Eli tässä ei ole kyse ainakaan siitä että olisi joku toinen toisen tietämättä. Tää on ihan sovittu juttu siltä kantilta, mutta pakko myöntää että kyllä tämä elämäntyyli kyllästyttää ja olisi kiva alkaa ihan vakituiseen suhteeseen vain yhden kanssa. Siihen varmaan menee kyllä aikaa, koska en tunne olevani lähellekään aikuinen, että voisin ottaa ketään tosissani. Toisaalta olen niin kypsä tähän touhuun, ja haluisin lopettaa tämän elämäntyylin. Yrittää hankkia ns. normaali suhde. Katsoo miten käy.
hei nuorikko,mies on vanhemoi,kokeneempi elämän suhteen kuin sinä,ja antaa epämääräisellä lausahduksella sinun ymmärtää että olet jotakin arvokasta.olet nuori ja sulla on vientiä varmaan ja ottajia,,,ja sen hän tiedostaa olemalla mustis koska pelkää miehenä että sut huomaa muutkin miehet-innokkaat nuoremmatkin miehet...mutta jos tahdot että hetken syli on ok niin ei siinämitään,mutta onhan niinkin ettävanhempi nainen on nuoren miehen kanssa,eikä siinäkään mitään ihmeellistä ole jos osapuolet tyytyvät .mutta oikea rakkaus on sellaista ettei joudu epävarmana pohtimaan niitä mitä nyt toit esille.miehelle voi olla myös egoa nuorempi pano.mutta rakkaus ei katsoa ikää,ulkonäköä vaan se on henkinen juttu kun se kolahtaa molemminpuolin,ei liity epävarmuutta!nautihan typy elämästäsi,oma tyttereni kerran sanoi ettei voisi olla huomattavasti vanhemman miehen kanssa koska sehän olisi kuin isänsä ikänsä puolesta,mutta makuasiista ei sovi kiistellä.rakkauteen kuuluu muutakin kuin seksiä vaan.vastuuta ja haku tukea toista pyyteettä!
Heips, mulla on vähän samanlainen tilanne kuin sulla. Mutta meillä on ikäeroo vuosi mutta hänellä on yksi lapsi entisestä suhteesta. Mulla ikää 26vuotta ja miehellä 25 vuotta. Hänen tyttärensä on 2,5vuotta. Hän ei pysty tällä hetkellä sitoutumaan, ja tuo mistä kerroit niin mulla on aivan samanlaista... Hän haluaisi olla yhdessä mutta ei voi, tai ei ole vielä valmis, omien sanojensa mukaan. Menee kuulemma 5-6 vuotta.. Pistin tässä välitkin poikki ja sanoin etten halua olla tekemisissä, kun hän sanoi että jos oltaisiin kavereita vaan (että muuttuisin nyt yhtäkkiä kaveriksi sitten), että säästäis mun elämän siltä. Ajattele itsees.. Ei siitä tule mitään kun olen tällainen.. Se satutti mua tosi paljon ja itkin sen jälkeen. Tämänkin hän halusi tyyliin testata miten reagoin asiaan.. Kuitenkin hän tarvitsee minua, ja näyttää sen että tarvitsee mua. Kaikki pienikin asia mitä mä teen niin hän seuraa mun eleitä ja sitä kaikkea, eli mä merkitsen paljonkin. Se vaan että mun täytyy koko ajan ajatella mitä teen. Mutta minun mielestä pitää tulla selvyys siihen ollaanko yhdessä vai ei. On/off suhde on sellainen josta kehittyy vaan mustasukkaisuutta välille. Me oltiin yhdessä puolivuotta, tavallaan..ja nyt me selvitellään näitä riitoja tällä hetkellä, että ollaanko vai eikö olla. Meillä on myöskin aitoa ihastumista välillä ja tullaan tosi hyvin juttuun ja viihdymme tosi hyvin yhdessä ja molemmat tulevat siitä iloiseksi. Mutta jotenkin hän ei pidemmälle uskalla mennä vaikka haluaisi, mutta ei ole valmis, rupee ahdistamaan. Kuulemma ei pysty tarjoamaan sitä minulle mistä haaveilen. Hän on ihan hakoteillä tällä hetkellä. Lisäksi tähän liittyy myös hänen alkoholiongelmansa, joka on vaikuttava tekijä, koska välillä mielialat vaihtelevat ja on todella masentunut. Sekin satuttaa minua. Ex-tyttöystävästään hän on päässyt eroon. Ja se on tapahtunut minun ansiostani. Siitä kun hän erosi ex-tyttöystävästään niin tämä alamäki alkoi. Hän ei pääse eteenpäin jotenkin mutta olen hänen ystäviensä kanssa jutellut ja he ovat sanoneet että olen tehnyt älyttömän vaikutuksen häneen. Ja hänestä on tullut se esille mikä oli joskus ennen. Tuntuu että hän ei tällä hetkellä uskalla ajatella enempää, koska hän käyttää myös tuota että sanoo välillä kielteisesti asioista tai meistä ja kysyy multa sitten, että no mitä mieltä olen. Ja välillä tulee positiivista että mieti sitten kun ollaan vanhoja ja istutaan tässä edelleen yhdessä. Se on tosi inhottavaa ja loukkaa mua kun mitä hetki sitten sanoi niin se peruuntuu hetken päästä. Sitten kun yritin päästä irti hänestä, eli pistin ne välit poikki ja pyysin että paras ettei olla sitten tekemisissä, kokeilin nyt itse häneen tätä tekniikkaa..niin hän soitti mulle juuri eilen, eli oltiin noin viikko sillai että ei kuulunu mitään. Juteltiin tunti puhelimessa ja sanoi että olen välillä loukannut häntä kun en ole kaikille kavereilleni esitellyt häntä jne. Se nyt kuulosti nyt aivan hullulta. Ja että on odottanut koko ajan että mun pitäisi häntä auttaa. Hmmm.. olin kyllä ihan ymmälläni. Tuo muka syy! Näin paljon hän kuitenkin haluaa minusta pitää kiinni. Mitä ihmettä tämä oikeasti on niin tässä sitä selvitellään varmaan pari kuukautta. Mutta yritän saada häntä irti tuosta alkoholista. Lisäksi kun hänellä on myös raha-asiat aivan sekaisin eli asuu siksi kotona, niin sekin häntä ahdistaa. Minun luo on myös jonkun verran matkaa eli 40km. Mutta hän on kulkenut siitä huolimatta ja jopa ajellut pitkiä työmatkoja kun on halunnut olla minun luona. No.. asiat ratkeaa puhumulla. Yritän saada hänet avautumaan että mikään muu ei varmaan oikein korjaa tilannetta kuin se että hän kertoo ihan kaiken.