Minulla on vakavaa sairautta sairastava tuttava.
Aluksi olin tosi järkyttynyt hänen tilanteestaan ja tunsin suurta myötätuntoa ja empatiaa häntä kohtaan. Oli jotenkin niin hauras ja hento sekä elämän koettelema. Mutta valitettavasti hänestä on paljastunut myös ihan toisenlaisia piirteitä: hän on välillä todella ilkeä ja häijy luonteeltaan. Semmoinen pahansuopa jolla ilkeitä ja pahoja ajatuksia muista. Sanoo mm. haluavansa tappaa jonkun tai joitain tiettyjä ihmisiä. Käyttäytyy todella töykeästi useita ihmisiä kohtaan. Oikein kihisee kiukussaan ja latelee välillä törkeyksiään. Asian ei tarvii olla kovin kummonen, kun kantaa vihaa jotain henkilöä kohtaan pitkiä aikoja.
Nyt on sitten mennyt huonompaan kuntoon fyysisestikin viime aikoina. En voi ajatuksilleni mitään, mutta monesti ajattelen että "siitäs saat" ja "ihan oikein sinulle". Että mitäs ilkeilet tuolla tavalla, siinäpähän vedät onnettomuutta yllesi.. Oonko ihan kamala ihminen, kun ajattelen näin? Eilenkin ku kysyin että mikä on olo, niin tuli ylimielinen vastaus että "mitäs sillä on väliä..". Normaali keskustelu on välillä mahdotonta mutta kuitenkin valittaa yksinäisyyttä.
Ja mistään perhetapahtumista kuten häistä, synnytyksistä, ristiäisistä yms ei saisi mainita mitään, samoin kuin ei opiskelu-tai työjutuista, kun ei kestä kuulla asioista mitkä itseltä pois.
Mun myötätunto vaan alkaa olla monesti lopuillaan.
Mikään valtakunnan sairaus ei mielestäni oikeuta nimittelemään ja käyttäytymään ilkeästi muita kohtaan. Olenko kauhea ihminen, jos en koe mielipahaa pahentuneesta sairaudentilasta?
Vakavasti sairas tuttava
Miten paljon ymmärrystä?
2565
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
vakavasti sairas ja on ollut hyvin vaikeaa sopeutua siihen ajatukseen että muilla ihmisillä elämä kulkee normaalisti eteenpäin ja he saavuttavat asioita, joita minä en pysty saavuttamaan. Aikoinaan olenkin kokenut voimakasta katkeruutta. Mutta oppinut kuitenkin iloitsemaan toisten onnesta. Eihän se minulta ole pois. Vaikuttaa siltä että tuttavasi ei ole saanut käsiteltyä sairastumistaan ja hän purkaa omaa pahaa oloaan sinuunkin. Onko tuttavasi saanut apua sairautensa hyväksymiseen? Sinun ei tarvitse kestää ikävää kohtelua tuttavaltasi. Onhan se ymmärrettävää, että hän on kiukkuinen. Mutta eihän hänen sairautensa sinun vika ole. Ja huolimatta hänen sairaudestaan, myös sinun tuntemuksesi ovat tärkeitä. Oletko yrittänyt puhua tuttavallesi siitä miltä sinusta tuntuu? Älä ainakaan hylkää tuttavaasi, pysy hänen rinnallaan ja tue häntä, mutta omien voimavarojesi mukaan.
Itse olen noin kaksi kuukautta sairastanut kroonista päänsärkyä ja olen huomannut itsessäni noita kiukkuisuuden piirteitä, ajattelen joistakin ihmisistä pahaa, lapseni sanoi että olen ennen ollut kivempi..eli siis voin jotenkin ymmärtää tuota vakavasti sairasta ystävääsi. Hänen on paha olla , koko ajan on kipuja ym. ensimmäinen vastaaja kertoikin mitä katkeruus tuo tullessaan, eli juuri tuonlaisen käyttäytymisen. Jos jaksat, ole kuitenkin hänen vierellään koska hän varmasti arvostaa kaikesta huolimatta sitä. Toinen vaihtoehto on jättää hänet kokonaan, mutta kerro siinä tapauksessa syy hänelle. Ihminen ei ole aina kovin vahva sairauden kanssa, pitäisi olla kiva kaveri ja iloita muiden onnesta vaikka omassa olossakin on sietämistä.