Hyväksytty

ja suosittu. kirjoitti:

Mietin paljon ja usein asioita,laidasta laitaan... YSTÄVYYS? Vasta nyt ollessani nelikymppinen luulen tietäväni mitä on ystävyys. Parhaat ystäväni ovat yli kolmenkymmenenvuoden takaa,siis ihan sellaiset kenen kanssa olen lähes viikottain tekemisissä. Olemme ristiinrastiin toisten lastemme kummeja,sillä niin jo n.kahdeksanvuotiaina päätimme... Vaikka olemme tänä päivänä parhaan ystäväni kanssa kuin yö ja päivä,silti olemme ne parhaat lapsuudenystävät. Ystävälläni on hyvä ammatti ja työ,moderni upea koti,hieno auto,maineikkaita uusio-kavereita(ne kauniit ja rohkeat),tietysti silikonit,rahaa,hyvä kroppa jne.... Ja loistava itsetunto. Itse olen tehdastyöläinen,en ole saanut koulutusta mihinkään,olen erittäin ylipainoinen,minulta puuttuu edestä yksi hammas ja asun vaatimattomasti ja kuljen ladalla. Ja huono itsetunto.. Siitä huolimatta hänelle kerron huoleni ja murheeni luottaen siihen,ettei hän todellakaan kerro muille niitä ja hän kertoo pintaelämän hauskoja juoruja aina minulle,on aina huvittavaa kuunnella mitä kukakin "pikkusuurijulkkis"on milloinkin ollut missä ja tehnyt mitä. Toki meillä on hyvin erilainen arvomaailma,mutta siitä huolimatta kumpikaan ei väheksy tai häpeä toista tai toisen valintoja ja niistä voidaan hyvinkin suoraan puhua,kuten ylipainostani(ystäväni on himourheilija) Tätä jos mitä pidän ystävyytenä! Kirjoitan vielä tähän samaan toisenkin jutun joka koskee työyhteisöä ja kaveruutta siellä... Jossain kirjoitettiin,että lihavat ihmiset ovat ällöttäviä tai vastenmielisiä tai ei suosittuja. Olen täysin eri mieltä! Nimittäin itse koen olevani suosittu työympyröissä,saan usein palautetta siitä miten ystävällinen ja kiltti olen kaikille,olen huumorintajuinen ja otan muut huomioon.Olen myös itseironinen painoni suhteen joten luulen sen olevan yksi syy,kun muut saavat nauraa läskeilleni!!!!!Eikä ne itseasiassa minua sen enempää haittaakkaan,pääasia on,että pysyn terveenä. Olen vaan huomannut sen,että mitä kauniimpi tai laitetumpi ihminen on,niin se herättää kateutta muissa kun taas tälläinen tavallinen taatelin tallaaja,lyllerö sellainen,on ehkä tuttu ja turvallisempi. Kerrankin olin ollut kesälomilla ja palatessani työpaikkaamme oli tullut uusi työntekijä ja kun kävin esittelemässä itseni,hän tokaisi,että "ai,sinä olet siis se xxxxx,tunnut olevan valtavan suosittu täällä,kun olen kuullut niin paljon hyvää sinusta" Se jos joku lämmitti mieltä.. Kehoitankin jokaisen hyväksymään itsensä sellaisena kuin on.Eläkää täysillä,olette sitten pitkiä,pätkiä,laihoja taikka lihavia.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä