Miten yksi pieni asia

Ihmisillä on paljon asioita, joita he eivät voi hyväksyä edes kertaa ja minusta se on aivan luonnollista ja normaalia. Yksi nyrkinisku, yksi pettäminen, yksi huumepiikki...

helppoa. Ihmisellä on kuitenkin toisesta aina joitakin odotuksia. Jos ne petetään, niin se voi olla siinä.

Voi olla että hyvä käsityksesi ei perustunut mihinkään oikeaan ja järkevään. Silloin on hyvä kun näet nyt asiat oikeammassa valossa. Voi olla myös että teet kärpäsestä härkäsen tai olet oikeasti vähän peloissasi/epävarma ja siksi käytät pikkuasiaa syynä puihin menemiseen. Eli riippuupi asian laadusta. Hyvä työnantaja ei ole niin hyvä kuin äkkiä luulisi jos se sattuukin olemaan konkassa. Upea mies on huonompi heterosettiin jos sillä onkin tyttöjen värkit. Paraskin sisäfile saattaa olla kehno eväs jos on parasta ennen kohdassa 2008 eikä 2009 ja ollunna siinä jääkaapin hyllyllä. Mutta jos se on oikeasti lillukanvarsi niin ei kun täysillä jatkat vaan.

merkityksellinen se voi tosiaan pilata kaiken ...

Niin analysoidaan..

Kyllä voin käsittää tuntojasi, tai ainakin luulen käsittäväni. Usein ei itselleni ole sitä tapahtunut, mutta parin ihmisen kohdalla on omassakin elämässäni käynyt sillä tavalla, että ihmisestä josta alunperin pidin, on ilmennyt joku niin kerrassaan vastenmielinen yksittäinen piirre, että siitä ihmisestä ei sen jälkeen ole kyennyt ajattelemaan mitään hyvää, vaikka olisi yrittänytkin. Tunteena ihmiseen pettyminen on tietysti yksi kamalimmista maailmassa, ainakin omasta mielestäni. Kun sitä kuitenkin haluaisi aina ajatella kaikista hyvää ( ainakin itse haluaisin) ja sitten jos ei pysty, vaikka yrittäisikin...Se se vasta ihmistä kalvaa, jos joku tunne. Epärehellisyys tai täydellisen epäoikeudenmukainen väärinkohdelluksi tuleminen ovat omalla kohdallani ts. omassa elämässäni joskus olleet niitä syitä, minkä vuoksi olen laittanut jonkun ihmisen mielenpohjaani myöten ja pysyvästi ns. ö-mappiin. En ole kaunaa kantava ihminen sinänsä ja pyrin aina antamaan anteeksi, jos se vain suinkin on mahdollista, mutta varmaan olen aika hirveä, jos joku todella on luottamukseni pettänyt. Tulen yksinkertaisesti välinpitämättömäksi ja koko luottamukseni pettäneen ihmisen ajatteleminenkin saa mut ainoastaan joko laimean vahingoniloiseksi kyseisen ihmisen olemustakin ajatellessa tai kertakaikkisen välinpitämättömäksi. Yksi sellainen samaa sukupuolta ollut ja epärehellisesti/ epäluotettavasti mua kohtaan käyttäytynyt naispuolinen ystävä mulla (esimerkiksi) aikoinaan vuosia, vuosia sitten oli, jonka yhteydenpidosta systemaattisesti kieltäydyin ( ja kieltäytyisin tänä päivänäkin, jos yrittäisi ottaa yhteyttä), vaikka hän olisi halunnut selvittää asioita. Olen aika ylpeä ihminen ja jos mun luottamukseni pahasti petetään, ei sellaisella ihmisellä ole enää mitään asiaa mun lähipiiriini ja elämääni. Kaiketi onneksenikin ja suurimmaksi osaksi olen osannut valita ystäväni ja kumppanini sikäli hyvin, että suhteetkin, jos ovat päättyneet, ovat päättyneet muista syistä kuin katkeruudesta tai ihmiseen pettymisestä. Tänä päivänä mulla on ainoastaan sellaisia ystäviä esimerkiksi, joiden taholta mun ei tarvitse pelätä huonosti kohdelluksi tulemista. Tsemppiä sulle. Jos kyse tuossa aloituksessa mainitsemassasi on ihmisestä, josta oikeasti välität ja jos näet toivoa vielä korjata asiat ennalleen, älä luovuta. Jos taas kyse on ihmisestä, joka on tuottanut elämääsi ainoastaan huonoa oloa, unohda koko tyyppi ja ihan suosiolla.