Ärsyttävä pentu

Kuule, voitko kertoa sen verran, että minkä alan yritys on kyseessä ja millä etukirjaimella se alkaa, etten vahingossakaan hakisi teille töihin? (Itsellä nimittäin loppui hiljattain työt ja on nyt työn haku päällä.) Tuskinpa tuo pentu tuosta miksikään muuttuu (säälittävää, raivostuttavaa ja äärettömän lapsellista kyllä), joten mielestäni olet tehnyt oikean ratkaisun alkaessasi hakemaan uutta työtä. Toivottavasti sinne aikanaan löytyy toimariksi joku jolla on riittävästi järkeä päässä pistämään akka ruotuun. Riippuen siitä, miten vaikeaksi haluatte oman elämänne tehdä ja kuinka monta teitä on, jotka olette yhtä kypsiä tilanteeseen, voittehan harkita joukkotoimenpiteitä, esim. henkilöstön järjestämää palaveria tai kirjallista noottia jossa sanotte suorat sanat ko. eukon lapsellisesta touhusta. (Sanoessani "vaikeaksi" tarkoitan, että varmaan hän alkaa sitten tehtailemaan niitä varoituksia, mutta toisaalta, jos teitä on paljon niin siinähän tehtailee... ei yritysten toiminta edelleenkään ilman ihmisiä pyöri, sen tämäkin rusina-aivo toivottavasti ymmärtää.) Tsemppiä siihen asti, kunnes löydät uuden työn!

Toivotan jaksamista koettelemukseesi. Työnsaanti todella on vaikeaa näinä aikoina, mutta mikset kääntäisi tilannetta tyystin eduksesi? Ai mitenkö? Mummohan sopotti siis jotakin, että "kenelle antaisi varoituksia". jos olisin tilanteessasi, eikä minulla olisi suuria sitoumuksia (asuntolaina tms.), ensinnäkin tarkistaisin että kuulun johonkin liittoon. seuraavaksi alkaisin provosoida tätiä, että hän "auktoriteettinsa" avulla todella antaisi niitä varoituksia, provosoisin "riitoja", tekisin niinkuin täti, että järkkäisin tilanteita joissa hänen tietämys tulisi kyseenalaiseksi, ynnä kaikenlaista muuta (mielikuvitus rajana), joka johtaisi irtisanomiseen. Kun firman toimesta on tullut irtisanotuksi, sehän tarkoittaa että seuraavat 500 päivää lokoisasti ansiosidonnaisella, lokoillen erossa ärsyttävästä henkilöstä.

Ilmiselvä jonkunlainen persoonallisuushäiriö tuota muijaa kyllä vaivaa. Kysehän ei ole mistään erityisen harvinaisesta "mielen sairaudesta", koska näitä näyttää riittävän loputtomiin. Hänellä lienee omat syynsä käytökseensä. Tyhjät tynnyrit kumisevat eniten!

...hyvin kirjotettu että olla ja voi. Jotenki tuli yks kauppa mieleen tosta, ku vanhemmat laitto tyttönsä pyörittää heidän kauppaa ja se oli just tollasta. No meni puolvuotta niin se pomo "siirrettiin" jotain pikku kiskaa hoitamaan... =) Varmaa oli vaan yhen hengen kioski. ett uskon ett tossakin tapauksessa tulee vielä muutos. Koska tollanen heijastuu yhteistyökummppaneihin ja henkilökuntaan ja joka paikkaan. yritä jaksaa ja yritä ottaa myös rennosti työpäivät. Ja pilke silmäkulmassa voit kehua sitä pomoo, ett ootpa sä hyvä ja mä en tiedä noista jutuista yhtää mitää, ett mistä sä oot oppinu noin hyvin hoitaa näitä juttuja.... onpahan helpompaa töissä =) *nauraa perään*

mull kans samanlaine mut tavallinen duunari..todella ärsyttävä pikkukakara..joka ei ole tajunna että kaikkea ei saa elämäs kiukuttelemal..HAHHAH mikä pentu..

Voin sanoa kokemuksesta, että liemessä olette :)). Pitemmän päälle teillä on tasan kaksi vaihtoehtoa. Joko heitätte gimman pihalle tai sitten lähdette itse kävelemään.

niin kun alkoi muori työnjohta yrittämään pätemään, meiltä sitten kilahti, haukuimme työnjohtajan kun ei tiedä asioista mitään ja yrittää pädetä. No se auttoi. Nyt ei kysele tyhmiä ja antaa tehdä ihan rauhassa hommia. ei hyppyyttele työstä toiseen. Kyllä aika opettaa.

Enää kaksi viikoa jäljellä tätä uskomatonta vitutusta. Sitten alkaa kesän mittainen työttömyys (ai mikä harmi!). Uusi työ syksyllä. Työhaastattelija ihmetteli kun kyselin niin tarkkaan minkälaisten ihmisten kanssa tulen olemaan tekemisissä. Kokemus on ollut niin perseestä että toista kertaa en halua astua vastaavaan paskakasaan. Mutta minkäs teet, oli pakko kysellä. Mielellään henkisesti aikuisikään ehtinyt pomo seuraavassa työpaikassa.
Joku tiedusteli nykyisen firmani tuntomerkkejä että ei eksy samaan paikkaan...jätetään nyt kertomatta. Tälle osastolle ei varmasti rekrytoida ketään kun on koko lafka menossa alaspäin kovassa syöksykierteessä. Toivon tietysti parasta täällä kaikille muille paitsi tuolle vieressä istuvalle vittumaiselle naamanvääntäjälle. Kyseessä onkin niin iso laitos että kyllä tästä lamasta varmasti selviää. Tämän kokoinen konserni tällä alalla ei mene selvitystilaan ihan helpolla.
Ilmoitin jo joillekin työntekijöille lähteväni täältä ja syyksi sanoin henkilökemiat. Riemukseni kaikki joiden kanssa puhuin ymmärsivät yskän ja sanoivat että olenkin ollut vaikeassa paikassa. Olen ainoa täällä joka joutuu olemaan tekemisissä pomoni kanssa tiiviissä yhteistyössä joka päivä. Häntä pidetään (muutkin kuin minä pitävät) hiukan häiriintyneenä ja hänen tapaansa kiukutella naama laikukkaana pienistäkin asioista pidetään omituisena. Ei oikein osaa sanoa olisiko tuolle muijalle tarpeen kuuri rauhoittavia, vai paranisiko hänen päivänsä jos hän saisi joltain manololta 30 cm pitkää paksua meisseliä niin että höyry nousee.
Käyttäytyyköhän hän samalla tavalla töiden jälkeen kotona kuin mitä täällä töissä?!? Ihmettelen miestä joka elää tuollaisen kuvotuksen kanssa. Ruma hän ei ole, mutta uskomattoman vittumainen ja selkeästi avoimen neuroottinen ja monellakin tapaa lapsellinen.
Minun seuraajani tässä tehtävässä onkin jo muuttunut hiukan epäröivämmäksi oman tulevaisuutensa suhteen, kun on joutunut tällä viikolla olemaan yhteistyössä tulevan mentorinsa kanssa. Tieto uusista tehtävistä ja paremmasta palkasta nosti hymyn hänen naamalleen, mutta ikäväkseni huomaan että se hymy on alkanut hyytymään vähän turhan nopeasti. Pidän hänestä paljon ja toivon hänelle menestystä ja jaksamista.
Ei muuta.

oman sontalapion?

Kannattaa tehdä sille salaa ikäviä kepposia.

Mutta älä jää kiinni... varo ettei ole kameroita tms.

Itse mm. myrkytin huonekasvit, laitoin liimaa kenkiin, koiranpaska kikkareen keskelle huoneen lattiaa, ym. ym.

Olin tietysti kauhistunut muka kun kuulin näistä.

Koska jos suoraan uhmaat kakaraa, se tie ei onnistu. Siksi salakavalat kepposet ovat hyvä rangaistus.