Sanotaan, että Suomessa kateus voittaa kiimankin.
Kuinka joku voi olla kateellinen jostain ihme mööpeleistä?
Aika hurjaa...
Suomalaisten uskomaton kateus
herra johtajan sihteeri
8195
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
he eivät ymmärrä, että kateus on turhaa ja rumaa.
enemmänkin ollaan kiukkuisia julkisten varojen tuhlaamisesta. Siis minun rahojeni vastuuttomasta käytöstä pikkupomon egon pönkittämiseen.
nih.
Vaivaa sanojaa jos se kuvittelee, että jokaisen vääryyden kritisoijan pontimena on kateus.
mistä tahansa sanoo oman mielipiteensä niin täytyy olla kateellinen.
Se on kyllä kumma juttu että muka aina ollaan vaan kateellisia vaikka mikä olisi kyseessä. Yhdysvalloissa kun se yksi kaatuva mikälie vakuutusyhtiö sai yhteiskunnalta n. 720 milj dollaria tukea jotta ei kaatuisi, ja ihmisille tulisi lisää vaikeuksia ja lama syvenisi. Niin nämä pönttöpäät jakoikin heti johtajilleen jotain tulospalkkiota n.720milj dollaria. Kyllä siitäkin joku taatusti sanoi (ainakin suomessa) että kritisoijat oli vaan kateellisia vaikka kuka tahansa normaalilla oikeudentajulla varustettu tajuaa mikä tuossa mätti. Sama juttu 72 000 euron törsäyksestä turhiin huonekaluihin virastossa joka käyttää verovaroja. Niin ja joka juuri selittelee kuinka pitäisi taas supistaa. Kansalaiset saa taas olla niitä supistajia ja säästäjiä. Kukaan pikkupomoista eduskunnan kutta suurten laitosten johtoon ei tarvi. Ja en todellakaan ole kateellinen. Vääryys ketuttaa.
kateudesta. Kuka vittu nyt huonekaluille kateellinen on? Kyse on siitä, että annetaan melko ristiriitainen käsitys valtaeliitin puuhasteluista. Annetaan ymmärtää, ettei rahaa ole mihinkään todella tärkeisiin asioihin, mutta kuitenkin sitä löytyy pilvin pimein johonkin facking huonekaluihin. Samalla rahalla voisi palkata vaikka kaksi osa-aikaista lastenhoitajaa päiväkotiin yhtenä esimerkkinä mm.
itsekkyydestä. Haluan elää mahdollisimman toimivassa yhteiskunnassa, jonka mahdollistaa se, että kaikilla yhteiskunnan jäsenillä on mahdollisimman hyvä olla. Kun puhutaan kaupungin (tai vaikka valtion) rahoista, on järkyttävää, että esim. lasten hyvinvoinnista tingitään, jotta johtaja saa kalliit italialaiset design-huonekalut. Minulla ei ole omia lapsia, mutta en minäkään niin sokea ole, ettenkö tietäisi yhteiskunnan riippuvan kaikista sen jäsenistä tai että lapset ovat tulevaisuutemme. Sitäpaitsi on minun moraalitajuni vastaista, että design ajaa vähäosaisten hyvinvoinnin edelle.