Miten rumat ihmiset

Linkkiäsi en katsonut, mutta... En ensinnäkään ihan oikeasti usko ajatukseen, että kukaan ihminen olisi ruma (etkä sinäkään uskoisi, jos joku sulle joskus keskeisellä hetkellä vain tarpeeksi vahvasti olisi sanonut, tai sitten vaan kehityt vielä...). On ainoastaan yksilöitä, jotka vetoavat laajaan määrään ihmisiä ulkonäöllään enemmän ja sitten niitä, jotka vähemmän. En ihan oikeasti tahdo loukata, mutta miksi mulle tuli tunne, että lukisin 15-kesäisen juttua? *anteeksi* Oletko hyvin nuori, sinä aloittaja? Olisiko mun pitänyt lukea linkkisi käsittääkseni ajatuksesi oikein? Well, keskustelupalstat eivät kuitenkaan toimi siten. Ruma ei koskaan ole ihminen, joka huolehtii olemuksensa siisteydestä ja käyttäytyy muita kohtaan kunnioituksella: kampaa ja pesee tukkansa, käyttää tilanteeseen sopivia vaatteita ja muistaa vähintäänkin kiittää muita kauniista osakseen saamistaan eleistä. Ruma ei ole ihminen, joka tiedostaa olevansa samanarvoinen muiden kanssa ja joka arvostaa muita siksi. Rumaa ja surullista voisi kenties ja korkeintaan olla se, että jos joku kuvittelee ihmistä voitavan ulkopuolelta käsin ensisijaisesti määritellä muusta kuin siitä, mikä on ihmisen anti ympäristölleen verrannnon kestävää hyvyyttä tuottaneessa mielessä. Minusta asia, ehkä ja kenties(?), voisi olla sitenkin. Käsitteitäni tässä laajemmin määrittelemättä. Ulkomuodostaan todella kärsimään joutuvia ihmisiä on loppujen lopuksi verraten vähän. Ajattelisin, että suurikin osa ulkonäöstään valittajista on ainoastaan uikuttajia, joiden päivän pilaa huvittava ylimääräinen uimarengas keskivartalolla tai liian ohut, mutta olemassaoleva tavistukka - sellainen, joka kammataan samaan naurettavaan muotoon aina ajan kanssa, kuin pilkkua iin päälle viilattaisiin, jotta voitaisiin hymyillä ja kokea itsensä "hyvännäköiseksi". Eri asia on sitten esimerkiksi liikuntarajoitteiset tms. oikeita vaikeita ulkonäköongelmia elämässään joutumaan kokeneet vaikkapa: tiedän yhden pojan, joka hymyilee aina valoisasti, vaikka istuu koko elämänsä ja joka ikinen päivänsä siitä pyörätuolissa. Samaten muistelkaas kaikki tietävät esim. taitelija Frida Kahloa: oliko hänellä muka helppoa? Sellaisten em. kokemuksia kokeneiden rinnalla ja sellaisten kokemuksia ajatellen ärsyttäviä ovat tyhmät ja narsistiset ihmiset, jotka valittavat, vaikka se ainoa todellinen ulkonäködilemma olisi minäsubstanssi-ajattelussa. Toki tietysti: jos joku oikeasti on mielestään ns. vähemmän viehättävä ulkomuodoltaan ja jos sellaiseksi sitten itsensä ihan varmuudella ja kertakaikkisesti haluaa määritellä, ei sellaisen tietysti kannata tavoitella kumppanikseen ulkomuodoltaan laajan määrän ihmisiä suosiota nauttivaa ja ulkomuodostaan saamastaan erityishuomiosta usein nauttivaa ihmistä. Rumuutta mielestäni on sekin, jos omasta itsekäsityksen tavasta syyllistetään muita.

kaikki ihmiset on kauniita, mutta ei kaikkien silmissä. Kauneus kun on katsojasta kiinni.