Vihaan vauvoja

itsekäs, viattomia vauvoja vihaat. Pysy niistä kaukana. En minäkään saa koskaan lasta, mutta ei se vauvojen syytä ole.

x x x

Minulla oli sama tilanne (ja osittain on vieläkin). Se on raskasta ja vaatii paljon varsinkaan jos kukaan ei auta ja tue sinua. Luin kirjoja, katsoin dokkareita ja kävin luennoilla jotta oppisin selvittämään omat probleemani. Tilanne on vielä hankalampi silloin jos lapsi esim. itkee sinut nähdessään =( siinä ei kuitenkaan ole mitään henkilökohtaista. Kävin myös luennoilla joissa kerrottiin vauvan kehityksestä jotta oppisin tulkitsemaan vauvaa oikein. Kun olen lapsen kanssa, se ottaa kontaktia ja leikkii, leikin mukana. En kuitenkaan halua että lapsi kärsii sen vuoksi mitä minulle ei ole suotu, ja muistissa on omat traumani jota katkeroituneet ihmiset ovat minulle aiheuttaneet. Tsemppiä!

Tietääkö siskosi että sinä et saanut vauvaa vaikka olisit halunnut? Jos hän ei sitä tiedä, ei hänellä ole mitään mahdollisuuksia ymmärtää sinun tunteitasi tuossa tilanteessa. Eli kerro siskollesi, miltä sinusta tuntuu ja miksi. Hän jättää varmasti sinut rauhaan, joko siksi että ymmärtää tunteesi tai sitten siksi, ettei ymmärrä.

Meille tuli maailman ihanin vauva 14 vuoden yhdessäolon jälkeen...

Just. Sehän oli fiksua. Toivottavasti vauvafobiasi ei mene pidemmälle, pääset äkkiä maijalla suljetulle jos rupeat vanhemmiten ärhenteleen lapsille.

Minäkään en tullut raskaaksi, enkä myöskään kärsinyt siitä. Kälyni taas kärsi ja hänen reaktionsa oli kuin sinunkin arvaamaton, itkuinen, vihainen, lapsiaiheet olivat tabu jne. Hän myös halusi välttämättä saada minutkin samoille tunnetaajuuksille mukaan yhteiseen kärsimysnäytelmään, mutta olemme ihmisinä niin erilaisia ja hän katsoi myöhemmin oikeudekseen vihata minua siksi, etten suhtautunut lapsettomuuteen riittävällä vakavuudella. Ajan kanssa käly miehineen pääsi lapsettomuushoitoon ja synnytti reippaat koeputkikaksoset, joista on yhä tavattoman ylpeä ja onnellinen. Hänen tasapainonsa löytyi niin, mutta olen kuitenkin huomaavinani ettei elämä edelleenkään ole hänen mielestään oikeudenmukainen ja uutta nurinaa on nyt sitten siitä, ettei ole omaa aikaa ja pitää joutua hoitamaan sitäsuntätä. Siksi ehdotan, että voita vihasi ja pettymyksesi vaikka väkisin. Keksi mikä tahansa keino, kikka tai oppi, jolla voit muokata asennettasi.Se auttaa sinua myös muilla elämän alueilla tulevaisuudessasi. RAivokas tahtominen tappaa sinulta monta muuta kykyäsi ja se aika, mikä sinulla nyt kuluu uuden kumppanin löytämiseen ja lapsettomuushoitoon pääsemiseen sujuisi taatusti leppoisammin, jos vaikkapa kehittäisit yleissivistystäsi mistä taas on äitinä paljon hyötyä voidessasi kertoa lapsillesi mitä kaikkea olet elämässä nähnyt, kokenut ja oppinut. Tai jokin huima harrastus, josta lapsesi ovat sinusta ylpeitä. Meidän äitipä lentelee riippuliitäjällä.... Siskollesi väännät rautalangalla, ettei hän ole oraakkelisi ja pyydät jatkossa jättämään moiset kommentit sanomatta. Yhtä lailla hänen lapsensa voi kuolla ja silloinko sinun pitäisi sanoa, että niiiiinpä, ei sustakaan ole äidiksi.

en voi olla missään tekemisissä onnellisten ihmisten kanssa, siis sellaisten jotka seukkaavat ja esim ovat yhdessä koko ajan ja sitten pussailevat ym näkyvästi. Itseäni niin vituttaa sinkkuus(kestänyt 10v) että en vaan enää jaksa mitään hää ym hömpötyksiä... joten joo, tajuan sinua erittäin hyvin :-/

Monet vihaavat vihaamalla ihmisiä, jotka ovat aivan viattomia vihaajan elämään ja kohtaloon. Eipä ole vauvojen vika sinun paha mielesi. Anoppipalstalla miniät vihaavat anoppejaan. Tai päinvastoin, anopit miniöitään. Pitäisi istua miettimään, mikä on todellinen ongelma. Toisen henkilön vihaaminen ei muuta mitään, mutta aiheuttaa vain itselle huonot fiilikset. Jos elämässä on iso huoli ja murhe, sen kanssa on opittava elämään ja ehkäpä otettava siitä voimavarat ja muutettava elämän suunta positiivisemmaksi. Suuntauduttava siihen mikä on hyvää ja tulevaisuutta. Vihasta ei saa itselle mitään.

Kävin tänään katsomassa siskoani ja ei tuntunut pahalta. Ei hänkään raskauden ihanuudesta huutele, joten suhtauduin häneen ihan normaalisti. Kyllä tämä tästä.

Jos olette siskonne kanssa läheisiä, niin voisitko kysyä luovuttaisiko hän sinulle munasoluja, jotta voisit saada lapsen? Siis jos vika on vain siinä ettei sinulla ole niitä omasta takaa... Ja keltarauhasen toiminnan saa suht helposti korvattua lääkkeillä. Tavallaan lapsihan ei olisi sinun biologinen lapsesi, mutta ei verisukulainen kuitenkin. Ja siskosi lapsi saisi serkun.

Sinä olet kohdannut elämäsi pahimman asian joka on oman lapsen kuolema. Se on sama asia vaikka et ole synnyttänyt ja saanut lasta. Sinä olet menettänyt lapsesi jo ilman hedelmöitystä ja syntymää. Kumpa jaksaisit päästä asiassa eteenpäin? Hanki vaikka terapiaa itsellesi, sillä sinä todellisuudessa rakastat vauvoja ja vihaat heitä juuri siksi kun olet ilman vauvaa. Toinen asia on se että vauvan/lapsen voi saada adoptoimalla tai hankkiutumalla sijaisvanhemmaksi. Kuitenkin ennen tällaista ratkaisua sinun on "päästävä sinuiksi" menetyksesi kanssa. Anna aikaa itsellesi ja jos omistat TOSI ystäviä, kerro ja keskustele heidän kanssaan. Elämäsi voi vielä muuttua, tiedän sen omasta kokemuksestani. Toivon sydämestäni sinulle voimia ja kaikkea hyvää!!

Ota yhteyttä vaikka johonkin psykologiin, tai hae asiallisia ammatillisia tietolähteitä avuksesi. Tällä kanavalla tuskin on tuskallesi kovinkaan suurta helpotusta. Etsi jokin tukiryhmä, sellaisista saat tietoa vaikkapa perheneuvoloista ja voit löytää vaikka hakusanallaGooglestakin. Tämä palsta ei ole paras, vain jokunen hyvä vastaus on sinulle annettu. Älä lannistu ja muista että täysipainoista elämää voi elää myös lapsettomana.

Minä päätin 30-vuotiaana että en hanki lapsia. Ajattelin aina nuorempana että kyllä sitä ehtii myöhemminkin. Kun täytín 30 v aloin mietiskellä että ei sitä voi lopun ikäänsä ajatella että kyllä sitä ehtii. Aloin todella ajattelemaan haluanko lapsia vai en. Minulla ei ollut mitään lapsia vastaan mutta kun punnitsin asioita puolin toisin huomasin että en minä voi lapsia vain sen takia hankkia että se on tapana. Olin saanut olla liian kauan rauhassa enkä halunnut enään siiihen touhuun mukaan. Olen silti elänyt tasapainoista ja hyvää elämää ja nautin elämästä toisella tavalla kuin naiset joilla on lapsia. Minulla on vain huoli itsestäni ja puolisostani joka ei muöskään onneksi halunnut lapsia koska hänellä oli jo aikuinen poika edellellisestä liitosta. Ei se elämän onni ja autuus ole lapsista kiinni, se on ihmisestä itsestä kiinni. Minä en ole koskaan kokeillut saanko vai en koska en ole ikinä halunnut ja olen aina ehkäissyt sen vuoksi. Toisille naisille tulee päähänpinttymä lapsiasiasta, miettikää ensin haluatteko te niitä todella itse vaiden muiden takia. Ja jos ette onnistu, antakaa olla, jos ette selviä traumasta hakekaa apua. Ei maailma siihen kaadu että ei saa lapsia, niitä on jo tarpeeksi tässä maailmassa. Itseluottamusta ennenkaikkea, ei tarvi aina olla samanlainen ja tehdä niinkuin muutkin, elämästä selviää muutenkin hengissä.

ja lähetetään Venäjälle lastenkotiin!

Vauvat on sinappitehtaita.

Ole ystävällinen ja pysy kaukana vauvoista niin kauan kunnes saat apua vinksahtaneeseen mielenmaisemaasi.

No pidäppä sinä vaikka turun puukottajaa sylissä

Mulkussa on munasoluja

Mikko känsälä on omituinen mies kun se pitää mieluummin vauvaa sylissä kun stripparia.

Onneksi et olekaan saanut vauvaa,jos kerran vihaat siskosi vauvaa. Mee hoitoon. Äläkä mene siskosi lapsen lähelle.