Nyt miehet autatte meitä!

pandora x 2 kirjoitti:

Olemme kaksi naista joilla on tasan sama ongelma: Mitä teemme, jotta saamme unelmiemme miehet itsellemme? Olemme pihalla miesten ajatusmaailman kanssa, emmekä tiedä mitä tehdä. Ohessa viestiketjumme. Ja nyt kaipaamme apuja teiltä miehet! Nyt on tosi kyseessä!!! - Pandorat Pää sekaisin Kirjoittanut: ja kaikki nyt 28.4.2009 klo 19.43    ihan sekaisin. Tapasin exäni vuosia sitten. Aloimem seurustelemaan. Suhde kaatui siihen että minä en ollut tyytyväinen suhteeseemme ja useaan otteeseen siitä sanoin: "tämä ei toimi tai tästä ei tule mitään." Mies halusi erota. Kertoi ettei kestä kuulla minulta tälläistä. Kuitenkin useasti jatkoimme tapailua ja olimme paljon yhdessä.Hän erään kerran kysyi,voisimmeko koettaa yhdessä uudestaan. Suostuin. Jolloin hän hävisi kuin tuhka tuuleen. Kävi kuitenkin niin että minä löysin uuden ja niin myös hän. Kuitenkin hän piti yhteyttä ja olisi jatkuvasti halunnut nähdä. Minä kieltäydyin,koska en halunnut pahoittaa toistemme toisten mieltä. Tämä exäni nainen sai tietää meidän viestittelystä. Exäni ei ollut tätä kertonut hänelle. Naiselta tuli vihainen viesti minulle,missä kysyi mitä meillä on meneillään. Kerroin että olemme ystäviä jonka jälkeen pyysin exääni jättämään minut rauhaan. Koska elämästä ei muuten mitään tule. Tämän tapahtuneen jälkeen he erosivat. Ja exä otti taas yhteyttä. Kertoi miten on kaivannut minua ja on miettinyt paljon asioita. Kysyi taas voisimmeko yrittää. Halusin yrittää. Mutta taas.... mies häipyi. Ei vastannut puheluihin ei viesteihin. Vihdoin ja viimein otti yhteyttä jolloin napautin että nyt saa riittää. En halua olla missään tekemisissä enää hänen kanssaan. Meni tovi ja mies otti taas yhteyttä. Halusi minun tietävän mitä tuntee minua kohtaan. Olen hänelle tärkeä.Mutta ei pysty seurustelemaan. Sovimme että ystäviä voimme olla. Ei muuta. Nyt on käynyt niin että hän haluaa olla koko ajan yhteydessä ja nähdä. Kertoo kuinka rakas olen ja maailman tärkein. En ymmärrä. Tälläistä säätöä näin monen vuoden aikana,jotta olisimme vain ystäviä? Vai onko niin että exä ei uskalla alkaa suhdetta kanssani,ensimmäinen kokemuksen perusteella? Pelkää ettei pysty antamaan sellaista suhdetta,johon olisin tyytyväinen? Kun tästä syystä juuri erosimme ekalla kerralla. En tiedä. Pää hajoaa ja tunteet sekaisin. Mietin että jospa haluaa vain seksiä. Mutta aika vääntämistä seksin takia monta vuotta. Auttakaa nyt joku,mikä tässä voisi olla kyseessä! joo apuja kaivataan Kirjoittanut: samassaveneessä 28.4.2009 klo 21.19    Joo toivon, että joku osaisi vastata sulle. Koska saisin itsekin vastauksia, sillä tarinasi voisi olla omani. Mies halusi lopulta erota, koska ei kestänyt ns. jahkaustani ja sitä, että sanoin ettei suhde toimi. Mies myös on hävinnyt uusien yritysten myötä tuhka tuuleen. Ja minä riuduttanut sydäntäni. Koko ajan olemme yhteydessä, enemmän hänen aloitteestaan kuitenkin ja minusta sekin kertoo jotain. Vai onko vain seksin perässä? Taas oli yhteydessä. Haluaa olla ystäväni ja on joskus sanonut, että pelkää että jos se menisi siihen samaan. Minäkin olen miehelle erityisen tärkeä mutta hän ei pysty seurustelemaan. Ja hän, hän oli unelmieni mies. Mäkin olen kahvilla. Miksi tuollaista vain sen takia että voi olla ystäviä? Osaisiko joku mies valaista asiaa? Voiko kyse olla siitä, että mies pelkää ettei osaisi olla minulle hyvä mies? Sitä hän tosiaan voisi olla!! Mä olin tyytymätön häneen suhteemme aikana siksi, että olin ollut vaikeassa suhteessa ennen sitä ja minun piti saada pääni selväksi itseni suhteen. Siinä elämän tilanteessa en ollut tyytyväinen mihinkään, olin masentunutkin. Tyytymättömyys omaan tilanteeseen heijastui suhteeseen. Mutta nyt näen, että olisimme voineet olla pienellä säädöllä oikein onnellisia. Puhe, seksi ja huumori toimi, se on mielestäni paljon. Mitä hemmettiä pitäisi tehdä? Jutella miehen kanssa oikein kunnolla? Miten häntä voisi edes lähestyä? Viimeksi kun näimme, se oli kuin haastattelu että onko elämässäni kaikki hyvin, jotta... Mä en kestä enää! Jos hän pelkää noin paljon, niin auttaako siinä enää vaikka mitä tekisi? ...     Kuulostaa kyllä niin Kirjoittanut: samalta kuin 28.4.2009 klo 21.51    oma tarinani. Itsekin riudun,sillä mies on unelmani. En tiedä mitä tehdä. Olen uhkaillut että antaisi minun olla. Mutta ei... Ja tätä on jatkunut jo monta vuotta. En jaksa uskoa että kyseessä olisi vaan pelkkää seksin hakua. Sitä nyt saisi helpoimminkin. Olen haukkunut miehen,olen uhkaillut..kaikkea että jättäisi rauhaan jollei mitään musta halua. Mutta ei...aina ottaa yhteyttä. Mutta joka kerta kun sovitaan että yritetään,hän katoaa... En ymmärrä. Kuitenkaan hän ei halua lähteä elämästäni. On sanonut että haluaisi perheen kanssani. Ei kai tuollaista sanota pelkästään seksin takia?? Erosimme tosiaan sen johdosta että en ollut tyytyväinen. Kerran ennen kuin taas hävisi,sanoi että hän haluaa todella olla kanssani. Mutta...miksi hän pakenee aina? En jaksa vaan uskoa että tälläistä vääntöä mies jaksaisi pelkän seksin takia? Vai onko niin että olen todella hänelle juuri SE,mutta pelkää että olen taas tyytymätön suhteeseen? Lähettelee kuitenkin viestejä kuinka rakas olen. Onko kyseessä pelkoa vai mitä? Mun teksti on varmaan ihan sekavaa. Mutta ajatus on ihan sekaisin. Moi! Kirjoittanut: samassaveneessä 29.4.2009 klo 09.33    Tuntuu, että ollaan kohtalotovereita. Tulisipa nyt joku tänne antamaan meille neuvoja, onko joku mahdollisesti selvinnyt tilanteesta.. Miten tuollainen on päättynyt jne. Mulla oli puolitoista vuotta ajatus aivan sekaisin. Nyt tuntuu, että olen selkeämmillä vesillä. Olen hyväksynyt sen, että mies ei minua halua vaikka siis ns. on haluavinaan. Siinä ei voi toinen kaiketi mitenkään auttaa, vai voiko? Miten saada mies rohkaistumaan? Onko ainut tie olla ystävä? Ja sitä kautta?? Niin että ystävyys lievittää sen pelon tieltä? Onko mies selittänyt sulle pelkojaan lainkaan? Ja sitä miksi pakenee? Se on kuitenkin minusta aika vastuutoonta ja raukkamaista toimintaa toista kohtaan jos pelaa ns. kissahiiri-leikkiä. Vähempikin sekoittaa toisen. Mutta aika vaikea on ymmärtää jos niin sun kuin mun mies ei kerro mitä ajattelee. Vai eivätkö edes oikein tiedä itse?? Soiteltiin eilen mun miehen kanssa. Se nauroi siellä ja oli iloisen kuuloinen. Sanoi puhelun loppuun että soitellaan huomenna. Mä olen nyt päättänyt että alan ystäväksi jos se hänelle niin merkitsee. Mutta samalla elän omaa elämääni eteenpäin ja hyväksyn sen että me ollaan vain ystäviä. Koska suhdesekoiluun minusta ei ole enää. Siinä hajoitan vain itseni.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä