Ajattelin kokeilla sellaisa eroa, että hankin uuden asunnon, jossa alussa oon vaan esim pari yötä viikossa. Sitten pikku hiljaa lisään yöpymisiä uudessa asunnossa ja näin pehmennän lähtöä kotoa. 17 v tyttö tuntuu reagoivan niin voimakkaasti, ajattelin että hän saisi näin aikaa sopeutua uuteen tilanteeseen.
Onko teillä tämä toiminut?
Mitä mieltä pehmeästä erosta?
Miten on?
201986
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Itsepetosta.
Ei toimi, ei... Annat vain turhan toivon singnaaleja tytöllesi. Hän elättelee toiveita että ero ei ole lopullinen kun olet kuitenkin osittain paikalla. Asia ei ehkä pitkään aikaan mene hänelle perille jos sitä yrittää turhaan pehmentää. Parempi on kuitenkin se että teet eron kerralla mutta varaat paljon aikaa keskuteluille jossa selvität kaikki vaikutukset tytöllesi ja sen että muutto ei muuta rakkauttasi häntä kohtaan.
Onko teidän/ sinun avioeropäätös varma? Jos avioeropäätös ei ole vielä varma, ei mielestäni äkkinäisiä, hätiköityjä päätöksiä kannata tehdä. Elämässä on monta ulottuvuutta, eikä ero ole aina paras vaihtoehto, jos koskaan.
miksi eroatte lapsen ollessa haastavassa murrosiässä? Ettekö voi elää ystävinä yhdessä kunnes pahin ikä on ohi, lapsen vuoksi? Vai onko avioliittonne riitaisa tms?
Minkälainen ero teillä on meneillään? Oletteko molemmat yhtä mieltä asioista ja onko ero loppuun harkittu. Onko 17 vuotias ainoa syy tähän nk. pehmeään eroon. 17 vuotias saattaa saada väärän signaalin erostanne eli ajatella että ette ole siitä aivan varmoja. Hän saattaa alkaa toivoa takaisin paluutanne jne...
Eikö tuon ikäisen pitäisi jos kestää tuon verran, eiköhän normaalisti ole ja pahin ikä takana? Vai millaisia kokemuksia teilla?
Lapsemme oli 17 vuotias lukiolainen, kun erosimme. Kyllä se hänelle koville otti ja sinä syksynä koulunumerotkin laskivat kuin lehmän häntä. Toki tuon ikäinen osaa jo kertoa tunteistaan ja hänen kanssaan voi jutella aiheesta asiallisesti. Mutta kyllä hän vielä kotona asuvana, alaikäisenä ja vanhemmistaan riippuvaisena lapsen kirjoissa on. Hämmentävä ja surullinen tilanne lapselle ilman muuta.
Tuskin meidän tapaus on ainutlaatuinen: Vanhin lapsi pohti itse kovasti jo 15-vuotiaana minun ja exän suhdetta. Kyseli tykkäänkö oikeasti iskästä vai olenko hänen kanssaan vain tavan vuoksi tai säälistä. En kuulemma näyttänyt kovasti paljon tykkäävän. Aivan oikein. Teimme eroa parisen vuotta ja siinä ajassa seuraavaksi vanhin lapsistakin alkoi olla täysin "kypsä" vanhempien eroon. Nuorimmainen oli 14v ja hänestäkin ero oli parempi ratkaisu, jos vain asuisimme hänen koulunsa lähellä.... Oikeastaan erossa jäinkin vain miettimään sitä miksi lapset sitä oikein suosittelivat, mutta ex ei halunnut puhua yhtään. Sanan "ero" kuultuaan vaikeni kuin muuri. Ehkäpä muksut vain aistivat sen surkean ilmipiirin ja mielialat - ja ajattelivat, että ero voisi virkistää, tavallaan! Eivätkä olleet kovin pahasti väärässäkään.
Itsellä samanlainen kokemus, teini-ikäiset lapset kärsivät meidän tyhmien vanhempien riidoista monta vuotta ennen eroa. Koulukin meni toisella huonosti. Eron jälkeen lapsista tuli paljon tasapainoisempia (ainakin omasta mielestäni), koulu alkoi molemmilla menemään paremmin ja ovat tosi mukavia teinejä nyt, 16 ja 14 v. Erosta aikaa reilu kaksi vuotta. Tietenkin lapsia pitää ajatella, mutta myös sitä että lapset oppivat väärän mallin parisuhteesta, jos vanhemmilla ei ole enää mitään tunteita toisiaan kohtaan. Kyllä 17 v jo ymmärtää tosiasiat, kun ne hänelle asiallisesti selitetään.
kyllä se ero vaan on teinillekkin kova paikka ja vaikuttaa hänenkin elämään tosi paljon ,oikeastaan niin kauan kun vanhemmat elävät.Ei oikeaa kotia, mummulaa ym.
Tietenkin on teinillekin kova paikka mutta mihin se oikea kotia häviää ja mummulat eron myötä? Erossa ei katkaista lasten siteitä sukulaisiinsa. Tai ei ainakaan meillä. Molempien vanhempien sisarukset ja lasten serkut vierailee puolin ja toisin ja mummolassa käydään niinkuin ennenkin.
nuokin siteet. Exän puolen suku on jäänyt pois kaikista tilaisuuksista, mitkä lapsiin liittyvät. Jos lapset mummulaan "erehtyvät" menemään, niin selvästi kuulemma tunnistavat olevansa epäsuosiossa, melkein pelkkää ilmaa. Puhuttu on puolin ja toisin, ettei lasten saa antaa kärsiä tilanteesta, mutta puheeksi se vnaan on jäänyt. Juuri lapset ilmoittivat, että minun kotiini on niin mukava mennä, kun aina tuntee itsensä tervetulleksi. Että näin.
"Ei oikeaa kotia"! Koti on jokapaikassa, jossa on kodikasta. Lapseni miltei hurrasivat (teinejä hekin), kun erosin heidän isästään. Koti, jossa kaikilla ei ole hyvä olla on p***eestä. Minullakin vanhin lapsista kyseli vuoden verran miksen jo eroa. Sitten kun kerran esittelin itseni työpaikan pippaloissa suuremmalle porukalle "hei, olen taina: mottoni on "kyllä työ aina kotiolot voittaa", hoksasin viimein laittaa eron vireille. Koti pitäisi olla turvallinen paikka, jossa voi ladata akkujaan, rentoutua, kerätä voimia. Parisuhteen pitäisi antaa energiaa eikä viedä siitä suurinta osaa.
On yhtä monta tapaa, kuin pariakin. Kerrasta poikki on kova tapa ja ottaa tosi koville. Voi sopia tilanteisiin, jos liitossa on ollut jotakin niin pahaa, ettei haluta enää ollenkaan nähdä. Pehmeämpi ero ei varmaan tunnu niin pahalta, mutta se eron teko vie paljon enemmän aikaa ja voi antaa lapsille vääriä signaaleja siitä, että vielä palattas entiseen. Silloin on osittain toinen jalka vielä siinä entisessä. Mikä kellekin sopii.
saada toimimaan, JOS kaikki sisäistävät sen oikeaksi eroksi. Se taas on melko vaikeaa, ellei olla erottu kuin puoliksi - tai ei edes siksi. Eräs psykologituttavani sanoi, että kaikista raastavimpia eroja on ns. kokeiluluonteinen ero, siinä kun kumppanit voivat olla aivan eri aaltopituudella. Toinen kumppaneista elättelee usein vuosia turhia toiveita yhteen paluusta.
Jos tyttö on jo 17vee, niin oletko harkinnut jatkoaikaa? Jotkut pariskunnat sinnittelevät naimisissa siihen saakka kun lapset lentävät pesästä ja eroavat vasta sitten. Riippuu tietysti mikä tytön tilanne on, onko lukiossa/ amiksessa, missä vaiheessa opinnot jne. Jotenkin ajattelis, että vuoden päästä kun tyttö on jo 18vee, on ajokortit ja pääsee bilettämään, tytöllä olisi elämässä paljon muutakin kuin vanhemmat.
mee noin. Just tuossa vaiheessa oma lapseni "sulkeutui" itseensä. Myönnetään, että oli kaikkee hankaluutta perhe-elämässä, erokin ilmassa pyöri, mutta en saanut asiaa vietyy ajatusta pidemmälle. Parin vuoden ongelmavyyhti, suuri riita kotona ja lapsi lähti lätkimään. Tilanne ei selvinnyt kotona, ero, muutto muualle ja lapsi kertoi muutaman vuoden kuluttua, että siinä oli elämästä kyse, kun hän pois lähti. Nyt asia juteltu läpi, mutta vieläkin taruma painaa taustalla. Yritetään selvitä päivä kerrallaan. Yritän tässä vaan sanoo, ettei 17 v ole mikään vahva aikuinen, joka osaa käsitellä omia asioitaan, saati muiden ongelmia rakentavasti, vaan ongelmia tulee taatusti, ellei asiaa puida juurta jaksain kotona jo ennen eroa. Syyt ja seuraukset pöytään, molemmat vanhemmat mukaan keskusteluun ja lapsen kanssa puhutaan asiat halki.
Seksitöntä aikaa liitossa jo kuudetta vuotta, niin en vain enää jaksa. Tarkoitus oli olla yhdessä kunnes tyttö 18 v mutta kun en enää jaksa olla. Alkaa hermot niin kiristyä että parempi lähteä kuin jäädä. Vaikka kasivitosena eroaisi niin ei ne 65 v lapset hyvää tykkää!!!
Kyllä tuon ikäinen jo tajuaa, mistä on kyse. Meillä lapset kehottivat eroamaan, näkivät, ettei liitto toimi, eikä parannusta tule, vaikka miten yritettiin. Jotkut ihmiset vaan eivät sopeudu asumaan keskenään.
Mitä kukakin sitten pitää pehmeänä ja mitä kovana, kas siinä pulma. Tulee mieleen vanhan laastarin vaihto... Joku tykkää repäistä sen kerralla irti nopeasti - joku pikkuhiljaa, jotta voisi tuntea jokaisen ihokarvan tuskan erikseen :D. Se vaan, että ero on vähän kokonaisvaltaisempi ja laajempi asia tuohon laastariesimerkkiin verrattuna... Mutta silti tuollainen "pehmeä lasku" saattaa loppujen lopuksi olla kahta kovempi ja julmempi kuin oikea ero heti tässä ja nyt. Mielestäni 17-vuotias on melkein aikuinen - ja hänen pitäisi ymmärtää, että parisuhde on isän ja äidin välinen juttu. Mikäli he päättävät erota, he eroavat. Näin aikuiset toimivat. Lapsille kerrotaan miten asia on painottamalla, ettei ero johdu heistä.