Kuinka pärjään

Mulla tilanne se, että miehen kanssa ei mikään enää toimi, ja jatkuva riitely on saanut meidät eron partaalle. Mä olen nyt tehnyt päätöksen että lähden. Mulle tulee mukaani 2 pientä lasta. Muutan toiselle paikkakunnalle, ja työpaikkaa sieltä ei tunnu löytyvän. Olenkin siksi ajatellut, että käytän mahdollisuuden ja jään lasten kanssa kotiin, kotihoidontuella (nuorempi vasta 2). Mutta hirvittää että kuinka sitä tullaan sitten toimeen? Mutta kyllähän muutkin pärjäävät, miksi emme me? Onhan niitä kaikenmaailman asumistukia yms? Olisi kiva kuulla muiden, jo eronneiden kokemuksia kun joutuukin yhtäkkiä tulemaan toimeen paljon vähemmällä, kuinka siitä selviytyminen lähtenyt käyntiin?
61090
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

No ostotottumuksen ja elämäntapatottumuksen syyniin. Vaatteita ostetaan vain kirppareilta tai - 70 % hyllystä; tutuilta vaihdetaan / otetaan käytettyjä /kierrätetään esim. lastenvaatteita. Itselle tietysti vain sitten sitä kirppari- tai alennusmyyntikamaa. Opettele korjaamaan ja uudistamaan, ettei tarvi heittää pois sen takia, että vetskari hajosi housuista. Korjaa heti, kun tulee reikä tms. ettei mene pahaksi. Ruoka: teet mahdollisimman paljon itse. Marjastat, kasvatat ituja itse salaatiksi, ostat kaalia salaatiksi (ei mitään salaattikasveja... ne on kalliita), upeeta jos olisi kasvimaa mahdollisuus ja mahdollisuus poimia marjoja, omppuja jostakin; leivot. Herkut jätetään ostamatta eli kaikki turha: ei jugurtteja, myslejä, muroja, appelsiinimehuja aamulla vaan kaurapuuroa (tai muuta puuroa). Karkit, pullat pois (leivo itse pullaa). Ei osteta eineksiä, vaan tehdään itse - paljon halvempaa. Eli ostetaan perunoita, porkkanoita, makaronia, riisiä ja tehdään ruoka itse alusta asti. Suosi kausiruokia: kesällä voi mansikoita ostaa, mutta talvella ne on liian kalliita! Jne. Töihin ja kouluun aina eväät mukaan! Kylillä ei ostella välipaloja, kahvia, karkkia. Vesipullo, omena, voileipä mukaan. Säästää todella pitkän pennin. Polkupyörät kehiin. Bussit, autot ym. pannaan. Matkat kuljetaan kävellen tai polkupyörällä. Tulee kuntokin, eli ei tarvitse haaska rahaa kalliisiin jumppiin, kuntosaleihin ym. Kausiliikuntaa: talvella hiihdetään ja kesällä uidaan järvessä. TV pois. Nyt ymmärrät varmaan, miten osalla ihmisiä ihan oikeasti ei ole TV:tä eikä varaa siihen 175 euron mediaveroon. Itselläni ei ole ollut TV:tä 15 vuoteen - nyt en enää kaipaa edes. Lehtiä, mitään lehtiä, ei tilailla eikä ostella. Kirjastossa on kaikki lehdet ja kirjat päälle. Kaikki mitä harrastetaan, on ilmaisia. Eli tuo kirjasto. Pyöräily. Kesällä järvessä uiminen. Marjastus. Nuukuus - vähälläkin tulee toimeen. Itselläni on huonekalutkin kirpparilta tai suvulta vanhoja. Samaten polkupyörät (talvi- ja kesäpyörä) molemmat ostettu käytettyinä. Opettelet itse sitten huoltamaan pyörän ja vaihtamaan renkaat - se on kallista teettää muilla.

Äänestä

Ja hyvin tuntuu pärjäävän, kaikki ne yksinhuoltaja korotuksineen saa 1000 euroa kuukaudessa näppiin, laskujen jälkeen, elää kovin hulppeaa elämää ostellen uusia vatteita ja kiertäen bareissa miestä etsimässä. Meille mieheni ja poikani kanssa jää laskujen jälkeen ehkä puolet tuosta, tulisin yksinhuoltaja huomattavasti paremmin toimeen.

Äänestä

Niin hassulta kuin se kuulostaa. Taloudellisesti pärjäät paremmin yksinhuoltajana, mutta henkisesti aluksi voi olla rankkaa, jos sinulla ei ole tukijoukkoja. Jokainen kun kaipaa omaa aikaa välillä. Toden näköisesti isä haluaa tavata lapsia säännöllisemmin eli joka 2 viikonloppu aikaa ihan itselle. Lapsilisä 2*145 = 290e Elatusapu 2* olisko nyk 200e?= 400 Ja näitä ei lasketa asumistuessa tuloiksi. Kodinhoitotuki vain ainut kuki....jne... Laske kelan laskurilla mitä joudut itse maksamaan asumisesta jne...sieltä löydät kaikki tukimäärätkin. Itse ajatellut erota vain taloudellisista syistä. Kun elämme muutenkin eri rahoista, ja kun äippäloman jälkeen jään työttömäksi, en saa mitään tukia, koska miehen rahat katosotaan kaikessa mukaan, vaikka emme todellakaan ole samoissa rahoissa. Ja minulla on omia velkojani.... Ero siis järkevin rahallisessa mielessä. Ja teidän pärjääväni ilman miestäni, ehkäpä vielä paremmin kuin hänen kanssaan, kun ei tarvitse murehtia hänestä enää. No katsotaan mitä tapahtuu.

Äänestä
  • Hyvin sinä pärjäät mulla lapsilisä 303 ja elarit päälle, siis todellakin paljon enemmän kun mies panostaa oikeesti. Ja sitä onko rankkaa itse en ainakaan huomannu mitään eroa koska oli lapsien kanssa muutenkin aina kyksin, joten sama meno jatkui.Hauskaa kevättä sinulle

    Äänestä

  • tulee tässä kirjoitti:

    Hyvin sinä pärjäät mulla lapsilisä 303 ja elarit päälle, siis todellakin paljon enemmän kun mies panostaa oikeesti. Ja sitä onko rankkaa itse en ainakaan huomannu mitään eroa koska oli lapsien kanssa muutenkin aina kyksin, joten sama meno jatkui.Hauskaa kevättä sinulle

    136 e/nuppi on kunnan maksama elastustuki, jos etällä ei ole varaa sitä maksaa. Sehän on ihan eri asia, mitä vanhemmat keskenään sopivat. Vaikka nollasopimuksen. Ja oikeasti, usein käy niin, että elämä vain helpottuu ja yksinkertaistuu, kun lasten kanssa jää yksin.

    Äänestä

  • pärjätä... kirjoitti:

    136 e/nuppi on kunnan maksama elastustuki, jos etällä ei ole varaa sitä maksaa. Sehän on ihan eri asia, mitä vanhemmat keskenään sopivat. Vaikka nollasopimuksen. Ja oikeasti, usein käy niin, että elämä vain helpottuu ja yksinkertaistuu, kun lasten kanssa jää yksin.

    Vaikka saat yh-tukia, elareita yms. tukia, ei se välttämättä tuo hulppeaa elämää. Muista että myös menot maksat ihan itse. Lapset kasvavat ja sitä myöten kuluttavat enemmän. Minä olen yksin kolmen lapsen kanssa,heistä en saa elareita koska mies hoitaa lapsia paljon ja silloin vastaa heidän menoistaan. Ei mulla jää käteen yhtään sen enemmän kuin miehen kanssa eläessäni, ehkä vielä vähemmän.Asumistukea saan kyllä, mutta eipä se pääse rikastuttamaan.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


jos eroan kirjoitti:

Mulla tilanne se, että miehen kanssa ei mikään enää toimi, ja jatkuva riitely on saanut meidät eron partaalle. Mä olen nyt tehnyt päätöksen että lähden. Mulle tulee mukaani 2 pientä lasta. Muutan toiselle paikkakunnalle, ja työpaikkaa sieltä ei tunnu löytyvän. Olenkin siksi ajatellut, että käytän mahdollisuuden ja jään lasten kanssa kotiin, kotihoidontuella (nuorempi vasta 2). Mutta hirvittää että kuinka sitä tullaan sitten toimeen? Mutta kyllähän muutkin pärjäävät, miksi emme me? Onhan niitä kaikenmaailman asumistukia yms? Olisi kiva kuulla muiden, jo eronneiden kokemuksia kun joutuukin yhtäkkiä tulemaan toimeen paljon vähemmällä, kuinka siitä selviytyminen lähtenyt käyntiin?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu