Uskovaiset veljet ja sisaret puhuvat usein sielunrauhasta.
Millaista tämä rauha sitten on? Onko se sitä, että uskoon tullut ihminen vapautuu henkisestä tyhjyydestä ja alkaa tajuamaan, että on muutakin kuin ulkoiset arvot?
Kyllä on! :)
Antaako uskonto rauhan?
ennakkoluuloton (n)
16395
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Yritätkö väittää, että uskonnoton ihminen on henkisesti tyhjä ja vailla sisäisiä arvoja?
mutta itse ajattelisin, että ajattelun keskittäminen yhteen pysyvään kohteeseen on omiaan luomaan sisäistä rauhaa.
Minusta se tosin vaikuttaa enempi addiktiolta ja estää ajattelun moninaisuuden. Oma ajattelukyky surkastuu, kun se pyörii yhden totuuden ympärillä.
Haittaako yhden ihmisen rakastaminen muuta elämää tai vaikuttaako se haitallisesti muuhun ajatustoimintaan?
En ole aloittaja, mutta väitän että aika suuri osa ihmisistä kokee henkistä tyhjyyttä jopa niin paljon, että se tuottaa tuskaa.
usko itseeni ja rauhalliseen maailmaan antaa rauhan
viime päivinä. Ajattelisin uskon olevan sellainen pysyvä_rakastumisen_tila.
uskovainen mutta ajattelen, että rauha kumpuaa uskonnon tarjoamasta pysyvyyden tunteesta. Tiede ei tarjoa pysyvyyttä vaan epävarmuutta.
Toinen on se että kokee olevansa jollain lailla tarpeellinen ja merkityksellinen, Luojan luoma.
"Onko se sitä, että uskoon tullut ihminen vapautuu henkisestä tyhjyydestä ja alkaa tajuamaan, että on muutakin kuin ulkoiset arvot?" Mä luulen, että kuoleman pelko ja pelko kaiken päättymisestä on se, joka ajaa ihmiset uskomaan. Eihän tää nyt kaikki voi olla tässä? Mä väitän, että syvästi uskonnolliset ihmiset ovat usein ulkokultaisia ja helvetin ylpeitä tuntiessaan ylemmyyttä "huonompia" ihmisiä kohtaan. Heille usein on tärkeämpää kulissit, kuin onnellisuus.
kyllä kuinka stereotyyppiset ajatukset sinulla kaikesta on...
"Mä luulen, että kuoleman pelko ja pelko kaiken päättymisestä on se, joka ajaa ihmiset uskomaan. Eihän tää nyt kaikki voi olla tässä?" lopullisuus on oikeasti siunaus
Onko tällainen ajattelu uskovaisista kovinkin yleistä? Suorastaan stereotypia? Hmm.. Ei savua ilman tulta.
No jaa, tuskin niillä on mitään henkistä tyhjyyttä ketkä eivät usko, se että uskoo johonkin ei automaattisesti tarkoita henkisyyttä vaan henkisyys on myös paljon muuta kuin näennäinen yhteys "jumalan" ja ihmisen välillä. Sielunrauhaa antaa se tieto, että ihmisen olemiselle on olemassa jokin tarkoitus. Sille on syy, miksi ihminen on täällä ja tämä mun mielestä pätee just tähän uskontoteemaan. Sä et enää vaan hillu täällä vaan on olemassa joku isompi jehu vahtimassa että sä hillut oikein :D Uskokoon ken tahtoo.
henkisesti rikas ja hänen elämällään henkinen suunta ilman uskontoakin. Rakkaani on uskossa ja hänen uskonsa tuo hänelle kyllä eräänlaisen sielunrauhan. Sellaisen yksinkertaisen, hyvn luottamuksen "kaiken merkitykseen". En osaa sitä kuvailla, kun se ei ole minun tunteeni, muta hänellä on erilainen luottamus kuin esim. minulla siihen että elämä (tai Jeesus) kannattelee ihmistä. Ei se uskossa oleminen mitään ihmeellisen ylimaallista henkisyyttä ihmiseen lataa. Enemmän se antaa sellaisen johtoajatuksen, jonka varassa sitä luottamusta ja toivoa rakentaa. Sielunrauhalla varmaan tarkoitetaan aika erilaisiakin sieluntiloja. Toisille se tarkoittaa ehkä vapautumista synneistä: armoa. Toisille taas vapautumista kuolemasta; luottamusta ikuiseen elämään taivaassa. Kolmansille sitten jotain muuta. Itse olen uskonnoton, joten mulla ei ole tuosta uskon tuottamasta sielunrauhasta omakohtaista kokemusta. Itselläni on kuitenkin vankka käsitys elämän tarkoituksesta ja olen rauhassa sen käsityksen kanssa. En tiedä, onko se sama asia.
Vaan usko.