Tunkevat ihmiset

Pisti silmään tämä lauseen osa: "mutta mä haluan että mulla on turva ku kävelen tuolla". Tuota oletkohan koskaan ajatellut että koira ei saa olla mikään turvallisuuslaite? Sinun kuuluu olla koirasi turva eikä päinvastoin! Jos koirasi todellakin raatelee jonkun hengiltä tai sairaalaan sinua "turvatessaan" et todellakaan voi välttää vastuutasi. Mitähän sinulle on mahtanut tapahtua kun niin paljon turvaa tarvitset? Onko pahoinpidelty? Ehkä raiskattu? Ryöstetty? Nämä ovat ikäviä tapahtumia missä olet ollut vain sattumalta olosuhteiden onneton uhri. Ja nämä tilanteet eivät yleensä toistu. Mutta sitä varten ovat poliisit olemassa että he takaavat turvallisuutesi, ja selvittävät rikokset joiden uhriksi olet joutunut. Jos olet sikarikas, poliitikko tai muuten tuikitärkeä henkilö jonka likvidointi on jonkun sekopääjoukkion mielestä tarpeellista, niin siinä ei välttämättä kaksi verikoiraakaan paljon auta. Tällöin vartiointiliikkeet kyllä mielellään tarjoavat palveluksiaan, ja valtiovierailuillasi poliisikin saadaan tarvittaessa mobilisoitua turvaksesi. Et tarvitse koiraa siihen!!! Annan nyt hyvän kullanarvoisen neuvon: mietihän voisiko psykiatri tai muu lääketiede auttaa tossa pelko-ongelmassasi... Ennenkuin saat pelko-ongelman lisäksi oikeudelliset ja taloudellisetkin ongelmat!

esim.naisen liikkuessa estää raiskauksen tai muun hyökkääjän, todennäköisesti koira puolustaa emäntäänsä

Juu ei niillä vierailla ihmisillä OLISI mitään oikeutta ilman lupaa tulla koiriasi lääppimään, mutta valitettava tosiasia on, että niin vain tapahtuu. Kyllä minullekin on lapsuudenkodissa jo opetettu, ettei vieraita koiria/eläimiä saa mennä silittelemään ilman lupaa, ja tämä "lupa" pyydetään tuon koiran/eläimen omistajalta, ei siltä omalta äidiltä =) Valitettavan usein vain näkee juurikin kaupan eteen jätetyn koiran vieraiden ihmisten lääppimisien kohteena, ja kyllä se itseänikin sieppaa. Me tosin ei jätetä koiraa kaupan eteen, mutta silti. Itselläni ei ole tätä ongelmaa enää, kun ah niin iki-ihastuttavan suloisesta ja lutuisesta lerppakorvasta on varttunu jo suhteellisen kookas saksanpaimenkoira, uros, ei kylläkään vieläkään täysikasvuinen. Kyllä ihmiset pitää tietyn etäisyyden, vaikka koirani onkin mitä ihastuttavin otus käytökseltään, ei siis ole aggressiivinen. Eron kyllä huomasin, kun taluttelin ihmisten ilmoilla vanhempieni leonbergiurosta, säkä 80cm ja painoa kiloissa varmaan saman verran, ja ulkonäkö kun on ihanan halittavan leijonan/karhun lupsakoine silmineen, niin kyllä siihen oli jokainen mummeli ja vähemmän mummeli käsiään työntämässä että voi EI miten iso ja nallukkamainen ja suloinen ja lutunen sun koirasi onkaan. Tuon vanhempieni leon kohdalla kun ulkonäkö pettää: se suhtautuu vieraisiin ihmisiin tietyllä varauksella, vaikka onkin kiltti, ja iholle tunkevat ihmiset loittonee viimestään siinä vaiheessa, kun tuo jätti varoitushaukkunsa kumauttaa! Eräänkin kerran istuskelin kaverin kanssa kesken lenkin (auts, paljastuin) maailmaa parantamassa puistonpenkillä, mukanani oli tuo vanhempieni leo. Siihen pysähtyi joku hämäräperäiseksi jäänyt vanhempi mies, joka seisahtui eteemme, tuijotti ensin meihin, ja erehtyipä vielä tuijottamaan tuohon leoon. Mitään se äijä ei virkkanut, kunhan vain tuijotti musta vilsa päässään, ja äkkiä se kohotti kätensä kohti koiraa. No koirahan ampaisi laakereiltaan seisomaan ja kajautti että "miten ees kehtaat tulla siihen pällöttämään ja vielä lapaasi nostamaan, etkö nää että tässä on miun ihmisiä ja MIE ITE, joten ala kalppia senkin vanha kääpä!!" No mieshän taaksepäin hypättyään sai jopa suunsa auki, ja sanoi, yllätys yllätys: "No ompahan siinä äkäinen koira...!!" Joten KYLLÄ, meitä on moneks, eikä noiden ihmisten aivoituksista aina pääse perille. "mä haluan että mulla on turva ku kävelen tuolla ja mm siksi olen kouluttanut koirani niin" Joo, kyllähän isosta koirasta turvaa on, mutta silti meillä se menee niin päin, että minä olen ensisijaisesti tuon meijän sakun turva: minä päätän kenet lasken koirani luo, olipa tuo toinen sitten ihminen, taikka koira. Minä suojelen sitä omaa koiraani, kuuluuhan se sentään laumanjohtajan tehtäviin pitää omistaan huolta! Eli jos teillä se menee toisin päin, miettisin uudemman kerran tuota laumajärjestystä... Hauskaa Wappua!

...koirien ylle, joissa toisella puolella lukee >>älkää tulko lähemmäs>> ja toisella puolella on pelottava, uhkaavasti murisevan koiran naamakuva. Tämä oli vain vinkkinä, jos innostuttaa kokeilemaan.

Minä omistan kalliin uuden tuhat kuutioisen moottoripyörän. En tosiaan ymmärrä, miksi ihmiset tahtoo sitä lääppimään, jopa mukulat likaisine näppeineen:( Eilenkin, kun menin kauppaan, en ehtiny edes ovelle, kun jo oli joku aikuinen mies tölläämässä pyörääni. Viivyin neljä minuuttia ostoksilla, kun ruokaakin on joskus haettava. On se vaan niin kumma, kun ei ihmiset tajuu mikä on MUN.

Tavallista kotikoiraa ei tarvitse kouluttaa suojelemaan, kun vaara uhkaa. Vietit kyllä hoitavat sen, mikäli koirallasi sellaisia on. Sitä paitsi vietitöntä koiraa ei voi suojeluun edes kouluttaa. Itse en kutsuisi "koulutustasi" suojeluksi enkä puolustamiseksi, enkä oikein miksikään, en edes koulutukseksi. Koiran rektioaika on niin lyhyt vain sekunnin murto-osa, kun ihmisen havaitessa uhan esim. päällekarkaus se on useampia sekunteja. Eli koirasi on jo toiminut, ennenkuin ehdit sanoa sanaakaan. " Ihmisiin suhtautuvat ihan ystävällisesti (joskin pidättyvästi) jos mä annan luvan, mutta mä haluan että mulla on turva ku kävelen tuolla" Jotkut ihmiset kutsuvat tuota remmirähjäksi, mutta kirjoituksestasi päätellen murina (varoittaminen) ihmisille on koiralle se "hyvä juttu" ja tutustuminen vain pakko, eikä kiva asia.. Voiko pari pommia käsissä tuoda turvallisuuden tunnetta..?!? "ja mm siksi olen kouluttanut koirani niin, että jos en toisin anna ymmärtää niin vieraaseen ihmiseen suhtaudutaan syvällä rintaäänellä muristen." Muriseeko koirasi siis kaikille vastaantuleville ihmisille?? Ja olet hyväksynyt sen ja jopa palkinnutkin ja jokaisen saa murista... käsittämätöntä. Itse ainakin opetan koirani sosiaalisiksi niin ihmisiin, kuin muihin eläimiinkin. Koirat käyttäytyvät lenkillä välinpitämättömästi, eli muille liikkujille ei haukuta, eikä murista. Mutta ei minun, eikä koirani silti tarvitse koskaan tuntea oloa turvattomaksi. Sitten toiseen asiaan, mikä pisti silmään kirjoituksessasi: Miksi jättää vaaralliseksi luokittelemat koirat kaupan eteen ilman kuonokoppaa tmv. Ei pieni lapsi tai kehitysvammainen, joka yht'äkkiä huomaa "kivan hauvan" ymmärrä olla menemättä sen luo. Se täytyy aina muistaa, että jos vahinko sattuu, vastuu on sinulla. Ja muistutuksen sana. Kyllä niitä isoja koiria varastetaan ihan yhtälailla, kuin pienempiä lajitovereitaan. On edesvastuutonta jättää koira/koirat yksin ja vartioimatta kaupan eteen ja sen jälkeen valittaa, että varastettiin kaupan edestä. Kaikki varastetut koirat eivät päädy onnellisiin uusiin koteihin myöskään meillä suomessa.

Surullista nähdä miten vähä älyisiä te ihmiset olette. Mulla on sama ongelma kuin bowsewriinalla. Omistan 90kg painavan uros tanskandogin jonka säkä 0n 92cm ja pienen pumpulipallon (bichon frise')Ja ihmiset eivät nyt vain ymmärrä että koiralla on suden vaistot. Sen kimppuun EI SAA hyökätä yllättäen paijaamaan tai silittelemään. Kyllä meidänkin isompi poika on opetettu siihen ettei vieraisiin otata mitään kontaktia remmin päässä ( ja teille idiooteille tiedoksi että tätä suosittelevat kaikki koiran kouluttajat yms. alan ihmiset. Koska silloin kun mennään ulos kävelylle niin koirat eivät lähde lenkkeilemään vaan silloin vartioidaan reviirin rajoja ) Ja kyllä meidänkin poitsu hiljaa murisee jos joku tulee luvatta liian lähelle tunkeilemaan. Ja sitten pitää ottaa vielä kantaa siihen että mä olen itse 193cm ja 95kg ja hyvässä kunnossa enkä minäkään voi tuota hallita jos se jotain päättää. Että tuollaiset " turhan usein näkee sellaista että pieni tyttö menee ison koiran kanssa " kommentit vois jättää ihan omaan arvoonsa. Tuon munkin koiran kokoinen otus jaksaa kuitenkin vetää noin 360kg. Et aika hyvän kokoinen ihminen siinä saa sit olla. Ja pakko sanoa vielä se että KENELLÄKÄÄN ihmisellä, oli sitten mummo,aikuinen lapsi tai vammainen ei ole mitään oikeutta tulla kopeloimaan mua tai mun koiria ilman mun lupaa. Mainittakoon vielä että hallitsen kyllä koirani ja ne tottelevat minua viiveettä. Mutta eläin on aina eläin ja vaikka sun koiras olis kuin kiltti ja hellanlettas niin IKINÄ et voi sanoa varmasti että se ei ketään pure jos joku sen yllättää. Ja kaikille edellä kirjoitelluille munapäilletiedoksi että työskentelen koirien kanssa työkseni. " Suojelukoira tai vahtikoira on koira, joka kasvatettu suojelemaan ohjaajaansa tai estämään toisia ihmisiä tai eläimiä pääsemästä vartiointialueelle. Koira on koulutettu haukkumaan vieraita. Haukunnan odotetaan pelottavan tunkeilijan pois. Vahtikoiran tehtävä rajoittuu periaatteessa tähän. Sen sijaan suojelukoira on koulutettu myös käymään tunkeilijan kimppuun.Yleensä virkakäytössä olevat koirat, esim. armeijan valvontakoirat ilmaisevat vartiokierroksella hiljaisesti ohjaajalle ulkopuolisen läsnäolon ja käyvät vasta käskystä päälle. Jotkin rodut on jalostettu toimimaan itsenäisestivartiotehtävissä, jolloin ne hyökkäävät ilman eri käskyä uhkaksi kokemansa kohteen kimppuun " " Kovin koetus koiran ominaisuuksille on kuitenkin suojelun C-osa. Siihen koulutettavalla koiralla tulee olla vahva saalisvietti, hyvä hermorakenne, rohkeutta ja annos kovuutta, taisteluhalua ja mielellään annos puolustusviettiä. "

Mielenkiintoinen ongelma.Oisko asuinpaikasta kiinni.Kertynyt enemmän outoja,suuntaan jos toiseen... Minä olen harrastanut niin pieniä kuin isoja,jokusia kymmeniä vuosia.Asun ihmisten ilmoilla,ja usein liikutaan tuolla vilkkaammilla paikoilla ja joskus ihan keskikaupungillakin käydään kaupunkilaistumassa :D. Minulla ei ole koskaan ollut ongelmaa iholle pyrkivistä ihmisistä.Siis negatiivisia.Olen sitten kulkenut pikkuväen kanssa,ison/isojen tai sekä että.Ja rotuni ovat olleet ja on melkoisen huomiota herättäviä,ihan jo suht harvinaisuudenkin johdosta.Että melkoisen usein niitä ihmettelemään tullaan. Mutta kaikki kontaktin otot on olleet positiivisia,eli ihmiset on lähestyneet oikeaoppisesti.Ja lapset ne vasta on erittäin fiksuja.Aina kysytään "saako silittää" tai "onko se kiltti" :).Mielenkiintoista,eikö ;) Jos koiran jättää kaupan ulkopuolelle,ja jotain sattuu,on aina vastuussa.Siksi KANNATTAA syvästi miettiä,jättääkö.Aina kun voi jotain sattua.Eli lähtökohta kannattaa ajatuksena pitää se,että toiminko itse järkevästi,jos koiran/koirat yksin jätän.Saati vähänkään sellaisen,joka voi napata kiinni... Minä en ole yhtään koiraa opettanut,enkä opeta suhtautumaan vähänkään aggressiivisesti kehenkään.Mistään syystä.Ei ole mitään tarvetta,ja noissa jutuissa on AINA se vaara,että kun koira on jotain oppinut/saanut luvan jossain tilanteessa,niin se voi ymmärtää joskus jotain väärin,ja toimia väärin... SILTI,olen luottanut noihin isoihin,jos jotain tapahtuisi,niin niistä jytyä tarvittaessa löytyisi/löytyy,vaikkakin ovat avoimia,ja olen niitä siihen jopa osaltaan kannustanut.Vahvat puolustusvietit on olleet,ja niitä ei missään tilanteessa pidä esiin kaivaa.Saati "opettaa" tai leikkiä noitten juttujen kanssa.Jos tilanne vaatii,niin selkeän puolustusvietin omaava kyllä toimii.Jos sitä ei ole,niin koira voi ottaa takaviistot,vaikka kuinka pärisyttelee muuten tai luvalla.

Minun "ongelmanihan" oli siis muut ihmiset, eivatpä suinkaan koirani. Koirani käyttäytyvät mallikkaasti. Kiitos niille jotka ymmärsivät siis tämän ydinasian :) Mua ei myöskään ole ikinä raiskattu, ryöstetty tms, eikä muuten tulla ainakaan koirieni mukana ollessa raiskaamaankaan :D Eli en `pelkää` kulkea ulkona tai missään muualla myöskään ilman koiriani. Olen myös aivan normaalin kokoinen nainen (en siis pieni nainen), ehkä vähän tavallista pidempi 178cm 70kg, eli jonkun ruipelon miehen kokoluokkaa. Mä haluan nyt tarkentaa muutamaa asiaa. Minä yksin olen koirieni johtaja. Mun koirat elää sellaisen kurin alla, että ne ei kulje ovista ennen mua, ne ei syö palakaan ruokaa kupista ellen anna lupaa, ne kysyy multa lupaa vittu siihenki koska saa paskantaa. Tämä sama pätee siihen, että ne kysyy multa, onko tulija turvallinen. Jos mua nyt esim sattuu lähestymään vaikka joku vanha muori ihastellen ja kysyen, et "voi että saaks niihin koskee?" Ni mä voin ihan hyvin antaa luvan. Sillon mä sanon vaan ihan normaalilla äänellä koirilleni, että "ei hätää", tai "kaikki ok", tai vastaavaa. Saman teen jos on joku mukula tms. Ja näin kun mä sanon, ni mun koirat istahtaa mun viereen/menee maaten/rentoutuu ja ovat välinpitämättömiä. Eli siis johtajuus on mun. Joku sanoi että remmirähjääjä. Siihen mä tarkennan näin: Sanoin jo ekassa viestissäni et "koirani kulkee sievästi hihnassa" Ne ei välitä muista koirista tai ihmisista pätkääkään jos ne kulkee aivan normaalisti ohi. Ne kulkee aina hihna löysällä, pystyn yhdellä helposti taluttamaan kaikkia elukoitani (käytän useimmiten kuitenkin kahta mukavuussyistä). Mutta entäs sitten kun lähestyy joku 100kg läskimaha pultsari tai muuten vaan aineinen hörhö tai joku, kuka vaan aikeissa.. no vaikka ryöstää tai mitä niillä sit ikinä mielessä oliskaan. Ehdottaako joku mulle siin kohtaa ihan tosissaan et juokse karkuun? Jos vaikka oletetaan, että en pääse karkuun? Siinä kohtaa mä vaan kehotan ihan rauhallisesti menemään pois. Koirilleni mä en sano mitään. Siinä kohtaa se joku lähenee ja välimatkaa alkaa olla joku 1,5m vaikka. Mun koirani alkaa murista. Siis vain murista. Se olis mun huomaamattoman kädenliikkeen päässä että ne hyökkää sen kimppuun tai sitten että se joku kajoais muhun tai johonkin koirista. Yks suojelukoirien kouluttaja oli kerran mun kanssa lenkillä ja sano, että ottais oitis noi koulutukseen jos löytyis joku tarpeeks hullu maalimies :D Summa summarum. Mä osaan kouluttaa koirani, mutta kuka osaisi kouluttaa muut ihmiset käsittämään, että ne koirat on mun omaisuutta. Ihan ku joku tavara (kyllä, koira luokitellaan esim kauppalaissa tavaraksi)ja mä en halua että niitä klähmitään ja kähmitään ilman lupaa. Ja se että vaikka ne kuinka on mun hallinnassani ja niin edelleen, niin myöskään minä tuntevana ihmisenä en haluaisi, että joku loukkaantuisi koirieni vuoksi ja kysyisi luvan jos haluaa elukoitani vähän silittää.

Minkä helvetin takia joku ihminen viitsii pitää kahta vasikankokoista koiraa? Korjaatko niiden jätöksetkin???

Omistan 2 aivan vallattoman ihanaa otusta. Vuoden ikäisen nartun ja 2kk nartun. Toki haluan pennustani sosiaalisen tapauksen, mutta eniten ärsyttävät nämä kouluttamattomat lapset ja känniset. Tämä pentuni on hyvin pieni, enkä millään tahtoisi jonkin kännisen ääliön jolla 5promillea veressä sitä lääppimään, koska voi tapahtua esim. se että se kaatuu pentuni päälle. Siinä on sitten kiva yrittää pennustani traumoja saada pois, kun sillä on muistoissa vain se ruho joka ruhjoi sen. Toinen on nämä pikkulapset, jotka juoksee kiljuen kohti. Ei hyvä luoja, miksi ei vanhemmat voisi sanoa lapsilleen ettei se ole mikään tapa lähestyä koiraa. Isompi koirani on erittäinkin symppis tyyppi ja innostuu vaan kun nämä lapset tulevat riehuen luokse ja siitä syystä hyppii ja nuolee naamaa. Mutta pentu juoksee tuli perseen alla karkuun ja nämä mukulat perässä. Joudun tietty huutamaan kakaroitten perään, että noin ei saa lähestyä koiraa ja niin kauan kuin ette osaa lähestyä rauhallisesti ette minun koiriani silitä. Osa ymmärtää, mutta jotkut vasemman käden kasvatuksen tuloksille ei mene jakeluun ja sitten on äidit kitisemässä, että miks ei niiden "Pirkko" saa koiria silittää. Huomautat asiasta erittäinkin asiallisesti, mutta kun ei koirattomat aina ymmärrä, eivät muuten sitten silitä. Jos minun koiriani haluaa silittää ja rapsutella, pitää kysyä ensin lupa minulta! Ja minä en välttämättä aina tahdo että niitä lääpitään, varsinkin jos olen lenkillä ja tahdon olla omissa oloissa koirieni kanssa.