Lihaksikas nainen......

En kyllä ole kovan näköinen, ei siis mustia hiuksia...ainakaan mielestäni. Toi pointti, että miehet pelkää lähestyä vois ollakin totta...vaikka itse kyllä tykkään flirttaillakkin ja menen aina tanssimaan, jos haetaan. Joku tossa ehdotti peittävämpää pukeutumista, mutta minusta on kiva viihteellä pukeutua seksikkäästi ja miks peittäisin sen parhaimman puolen itsestäni, eli timmin kropan. Hauskaa Vappua!

iho tekee naisesta (tai miehestäkin) mielestäni halvan näköisen. Pelottavan näköisiä em. tyypit ei kyllä ole.

...ei rasvat niin alhaalla todellakaan, veikkaisin siinä 18-20...on siis vähän pehmeetäkin ja mua jos johon vertais, niin on sanottu malliltani muistuttavan (pehmeämpänä versiona) Keihäshyppääjä Isimbajevaa...aika paljon omasta mielestänikin, siis mittasuhteilta.

Ja sano tuo sitten uudestaan. Voin lähettää kuvani jos välttämttä haluat.

...aloittaja kirjoitti:

...ei rasvat niin alhaalla todellakaan, veikkaisin siinä 18-20...on siis vähän pehmeetäkin ja mua jos johon vertais, niin on sanottu malliltani muistuttavan (pehmeämpänä versiona) Keihäshyppääjä Isimbajevaa...aika paljon omasta mielestänikin, siis mittasuhteilta.

Lue lisää

Eivätkä luutkaan enää nykyisin. Vaan eipä pahemmin ole ylimääräistäkään.

Katsomaan minua kirjoitti:

Ja sano tuo sitten uudestaan. Voin lähettää kuvani jos välttämttä haluat.

Sä siis luulet etten uskaltais päin naamaa sanoa ettei kiinnosta jos sulla verisuonet näkyy käsistä ja hauis on samaa tasoa ku arskalla nuorempana? :) Liika on aina liikaa. Jos taas olet tavallinen fitnessiä harrastava nainen niin sitten olet varmasti hyvässä ja sopivassa kunnossa :)

Katsomaan minua kirjoitti:

Ja sano tuo sitten uudestaan. Voin lähettää kuvani jos välttämttä haluat.

Uteliaisuudesta ois kiva nähä, et minkälaises kondiksessa olet:) Voit lähettää sen kuvas [email protected]

Suoranaisesti tunne ketään. Enkä minä sitä haluakaan. Hauskaa Vappua!

ovat ihanaa katseltavaa. Ja koko treenattu vartalo. Kun vaan pääsisi näkemään luonnossa vahvat reidet, kiinteän vatsan ja selänkin lihakset. Fitness kilpailujen kuvastoja netissä on mukava selata paremman puutteessa. Ylipäätään ovat siellä hieman turhan yläpainoitteisia. Eniten pidän ns. tiimalasityypistä jossa kapea vyötärö korostaa naisellista lantiota. Ja mieluiten pienet rinnat.

Omasta kokemuksestani sanoisin, että tavallisten miesten mielestä ei ole yleensä hot, jos naisesta ensimmäinen mielikuva on että onpas treenattu. Taasen kiinteä ja hyväkuntoinen kroppa pyöreine pyllyineen kelpaa kyllä. Treenailin itse aiemmin lujaa, mm. penkistä nousi 90kg ja kieltämättä mua yritti pokailla lähinnä aivottomat bodarit. Nyt kun kevennettyäni treenejä olen 5 kg kevyemi (170/60), penkkitulos 20 kg vähemmän ja hauis sirompi, saan huomiota myös tavallisilta miehiltä. Vaan eipä sillä ole väliä, sillä olen naimisissa-liikuntaa harrastamattoman miehen kanssa;)

et voi sanoa että kaikki haluaa, jos et ole kuullut mutta on semmoinen kuin maku joka on erinlainen jokaisella.

aasiko?? kirjoitti:

et voi sanoa että kaikki haluaa, jos et ole kuullut mutta on semmoinen kuin maku joka on erinlainen jokaisella.

Joo no, niissä muutamissa pakeissa mitä olen saanut, on jo tarpeeksi kestämistä. Että oon päättänyt lähestyä tästä lähtien sellaisia tyttöjä jotka edes jollain todennäköisyydellä saattaa pitää musta.

m24.... kirjoitti:

Joo no, niissä muutamissa pakeissa mitä olen saanut, on jo tarpeeksi kestämistä. Että oon päättänyt lähestyä tästä lähtien sellaisia tyttöjä jotka edes jollain todennäköisyydellä saattaa pitää musta.

Lue lisää

Yleensä (ei aina) OIKEASTI lihaksikkaat ja treenatut naiset valitsee kumppaneikseen ainoastaan isoja ja lihaksikkaita miehiä. Mikä onkin ihan loogista: löytyy samoja elämänarvoja, mielenkiinnonkohteita ja prioirisoidaan yleensä se reenaaminen varsin korkealle. Ja muutenkin elämä yleensä pyörii voimakkaasti reenaamisen ja body-kulttuurin ympärillä..

Eli ei ehkä olis paljoakaan yhteistä kenenkään narukäden kanssa... Ja olishan se varsin koomisen näköstä et naisella olis isompi haukkari, varsinkin kesällä vähemmissä vaatteissa, ku kuljetaan ihmisten ilmoilla käsikädessä! X)

Äh, ei Kiiralla mitään lihaksia ole... Ruipelo mikä ruipelo ;)

sryjsyjr kirjoitti:

Äh, ei Kiiralla mitään lihaksia ole... Ruipelo mikä ruipelo ;)

Kaikki on suhteellista ja kauneus on (ehkä) katsojan silmissä.

Kyllä siellä pientä kaunista lihaksen poikasta jo on näkyvissä (n 30 s ja 1.15):

http://www.youtube.com/watch?v=zkP5I2cOyd8&eurl=http://

"Jos naisen ainoa tavoite on treenata 20 vuotta kroppaansa, jotta se näyttäisi hyvältä (lihaksikkaalta), kertoo se hyvin paljon henkilön maailmankuvasta. Ei kiinnosta moinen narsismi."

Se voi kertoa narsismistakin, mutta on mielestäni liian yksinkertaista alkaa arvioimaan ihmisiä yksittäisten tekojen perusteella. Monia asia voi pinnallisesti katsoen näyttää joltain tietyltä, mutta todellisuudessa kätkeä sisäänsä paljon erilaisia asioita ja myös ongelmia. Jonkinlaista narsismia esiintyy jokaisella ihmisellä ja siten myös bodausta harrastavat ovat jossain määrin terveesti narsistisia, mutta eivät kaikki bodausta harrastavat ole sairaita narsisteja, jollaisen diagnoosin saanut henkilö häikäilemättömästi käyttää toisia ihmisiä hyväkseen eikä omaa juurikaan empatiakykyä.

Esimerkkinä voisin kertoa itsestäni.

Itse olen nuori mies (reilusti alle 30v) ja harrastanut urheilua lapsesta asti, mutta viimeiset viisi vuotta ainoastaan yksikseni voimailua ja juoksua. Treenaamiseni päätarkoitus on ollut lihasten ja voiman hankkiminen, mutta haluan myös pyrkiä siihen, että olen hyväkuntoinen ja siksi harrastan myös juoksua. Tavoitteeni ei siis ole minkään konkreettisen hyödyn saavuttaminen eikä treenaamiseni tarkoitus ole tukea mitään "suurempaa" päämäärää, vaan tavoite on yksinkertaisesti halu saada luotuaan itselleen vahva ja sitä kautta itsevarmempi olemus. Itsetunnon kehitys lähti minulla alamäkeen koulukiusaamisen jälkeen ja murrosiän loppupuolella aloin oireilemaan erilaisin psyykkisin oirein ja yksi niistä oireista oli erittäin voimakas riittämättömyyden tunne. Minulle syntyi pakonomainen tarve saada itseni jollain tavalla paremmaksi. Ajauduin siihen pisteeseen, etten kertakaikkiaan kestänyt itseäni (edelleen vaikeaa), vihasin itseäni ja kuolemankaipuu lisääntyi. Puhumattomuuteni ja psyykkisen kehityksen kypsymättömyys johti siihen, etten osannut hakea - enkä edes toisaalta juuri ajatellut tarvitsevani - apua. Niinpä vähitellen kiusaamisen aiheuttamat traumat alkoivat vaikuttamaan ja aloin keskittymään liikaa omaan kehooni ja siitä alkoi kehittyä minulle riippuvuus. Fiksouduin lihasten kehittämiseen ja itsetuntoni ja sitä kautta elämäni alkoi riippua lihaksista. Sairas mieli sai käyttäytymään sairaasti (lue= pyrkimään hankkia lihaksia hinnalla millä hyvänsä). Ajattelen nykyään, että tämä on melko luonnollinen tie minunkaltaisilleni alistetuille henkilöille; pärstäkerointaan ei voi muuttaa, mutta lihakset ovat yksi niitä harvoja asioita, joita ulkoisessa olemuksessaan voi muuttaa ja siksi bodaus lienee monen kiusatun harrastus/tervehtymisyritys, nimenomaan yritys.

Olisi tietysti ollut ja olisi edelleen hyvä, jos edes osan tästä energiasta, mitä olen tähän harrastukseen käyttänyt, olisi saanut kohdistettua muihinkin asioihin elämässä. Asia kuitenkin taitaa olla niin, että kun olen sairastunut kiusaamisen vuoksi, käytökseni ei sen takia ole samalla tavalla kontrollissa, kuin terveellä henkilöllä. Vertaan tätä samaan kuin muihinkin itsetuntoon liittyviin sairauksiin, esimerkiksi anoreksiaan. Siihen liittyy siis myös riippuvuussairautta.

Siksi kuulostaa vähän ikävältä, kun aina välillä jotkut ihmiset ovat kovaan ääneen tuomitsemassa bodausta harrastavia ihmisiä narsisteiksi tai miksi milloinkin. Kyse saattaa nimittäin monesti olla aivan päinvastaisesta asiasta - kuten minuntapauksessani on - erittäin epävarmasta ja huonolla itsetunnolla varustetusta ihmisestä (päinvastoin kuin narsisti, joka ajattelee olevansa täydellinen tai paras). Harvemmin kuulee anorektikkoja haukuttavan samoilla nimityksillä vaikka nämä asiat sivuavat toisiaan hämmästyttävän paljon. Ne kätkevät sisälleen monesti kiusaamista, syrjimistä, alistamista jne. jotain, joka on saanut ihmisen totaalisesti raiteiltaan. Itse olen nykyään kohtuullisen hyvässä kunnossa fyysisesti, mutta itsetuntoni ei ole edelleenkään kunnossa. Jos se olisi, olisin ehkä jättänyt tuonkin sanan 'kohtuullinen' edellisestä lauseesta pois ja korvannut sen jollakin komparatiivilla (parempaa osoittavalla sanalla). Ikä tuo kuitenkin viisautta ja sitä on oppinut vähitellen kehittämään myös henkistä puolta itsessään, joka taitaa loppupeleissä olla se avain siihen ehjään elämään ja hyvään itsetuntoon, toisin kuin fyysisyytensä kehittäminen.

erkkibotari kirjoitti:

"Jos naisen ainoa tavoite on treenata 20 vuotta kroppaansa, jotta se näyttäisi hyvältä (lihaksikkaalta), kertoo se hyvin paljon henkilön maailmankuvasta. Ei kiinnosta moinen narsismi."

Se voi kertoa narsismistakin, mutta on mielestäni liian yksinkertaista alkaa arvioimaan ihmisiä yksittäisten tekojen perusteella. Monia asia voi pinnallisesti katsoen näyttää joltain tietyltä, mutta todellisuudessa kätkeä sisäänsä paljon erilaisia asioita ja myös ongelmia. Jonkinlaista narsismia esiintyy jokaisella ihmisellä ja siten myös bodausta harrastavat ovat jossain määrin terveesti narsistisia, mutta eivät kaikki bodausta harrastavat ole sairaita narsisteja, jollaisen diagnoosin saanut henkilö häikäilemättömästi käyttää toisia ihmisiä hyväkseen eikä omaa juurikaan empatiakykyä.

Esimerkkinä voisin kertoa itsestäni.

Itse olen nuori mies (reilusti alle 30v) ja harrastanut urheilua lapsesta asti, mutta viimeiset viisi vuotta ainoastaan yksikseni voimailua ja juoksua. Treenaamiseni päätarkoitus on ollut lihasten ja voiman hankkiminen, mutta haluan myös pyrkiä siihen, että olen hyväkuntoinen ja siksi harrastan myös juoksua. Tavoitteeni ei siis ole minkään konkreettisen hyödyn saavuttaminen eikä treenaamiseni tarkoitus ole tukea mitään "suurempaa" päämäärää, vaan tavoite on yksinkertaisesti halu saada luotuaan itselleen vahva ja sitä kautta itsevarmempi olemus. Itsetunnon kehitys lähti minulla alamäkeen koulukiusaamisen jälkeen ja murrosiän loppupuolella aloin oireilemaan erilaisin psyykkisin oirein ja yksi niistä oireista oli erittäin voimakas riittämättömyyden tunne. Minulle syntyi pakonomainen tarve saada itseni jollain tavalla paremmaksi. Ajauduin siihen pisteeseen, etten kertakaikkiaan kestänyt itseäni (edelleen vaikeaa), vihasin itseäni ja kuolemankaipuu lisääntyi. Puhumattomuuteni ja psyykkisen kehityksen kypsymättömyys johti siihen, etten osannut hakea - enkä edes toisaalta juuri ajatellut tarvitsevani - apua. Niinpä vähitellen kiusaamisen aiheuttamat traumat alkoivat vaikuttamaan ja aloin keskittymään liikaa omaan kehooni ja siitä alkoi kehittyä minulle riippuvuus. Fiksouduin lihasten kehittämiseen ja itsetuntoni ja sitä kautta elämäni alkoi riippua lihaksista. Sairas mieli sai käyttäytymään sairaasti (lue= pyrkimään hankkia lihaksia hinnalla millä hyvänsä). Ajattelen nykyään, että tämä on melko luonnollinen tie minunkaltaisilleni alistetuille henkilöille; pärstäkerointaan ei voi muuttaa, mutta lihakset ovat yksi niitä harvoja asioita, joita ulkoisessa olemuksessaan voi muuttaa ja siksi bodaus lienee monen kiusatun harrastus/tervehtymisyritys, nimenomaan yritys.

Olisi tietysti ollut ja olisi edelleen hyvä, jos edes osan tästä energiasta, mitä olen tähän harrastukseen käyttänyt, olisi saanut kohdistettua muihinkin asioihin elämässä. Asia kuitenkin taitaa olla niin, että kun olen sairastunut kiusaamisen vuoksi, käytökseni ei sen takia ole samalla tavalla kontrollissa, kuin terveellä henkilöllä. Vertaan tätä samaan kuin muihinkin itsetuntoon liittyviin sairauksiin, esimerkiksi anoreksiaan. Siihen liittyy siis myös riippuvuussairautta.

Siksi kuulostaa vähän ikävältä, kun aina välillä jotkut ihmiset ovat kovaan ääneen tuomitsemassa bodausta harrastavia ihmisiä narsisteiksi tai miksi milloinkin. Kyse saattaa nimittäin monesti olla aivan päinvastaisesta asiasta - kuten minuntapauksessani on - erittäin epävarmasta ja huonolla itsetunnolla varustetusta ihmisestä (päinvastoin kuin narsisti, joka ajattelee olevansa täydellinen tai paras). Harvemmin kuulee anorektikkoja haukuttavan samoilla nimityksillä vaikka nämä asiat sivuavat toisiaan hämmästyttävän paljon. Ne kätkevät sisälleen monesti kiusaamista, syrjimistä, alistamista jne. jotain, joka on saanut ihmisen totaalisesti raiteiltaan. Itse olen nykyään kohtuullisen hyvässä kunnossa fyysisesti, mutta itsetuntoni ei ole edelleenkään kunnossa. Jos se olisi, olisin ehkä jättänyt tuonkin sanan 'kohtuullinen' edellisestä lauseesta pois ja korvannut sen jollakin komparatiivilla (parempaa osoittavalla sanalla). Ikä tuo kuitenkin viisautta ja sitä on oppinut vähitellen kehittämään myös henkistä puolta itsessään, joka taitaa loppupeleissä olla se avain siihen ehjään elämään ja hyvään itsetuntoon, toisin kuin fyysisyytensä kehittäminen.

Lue lisää

Toinen asia mikä viestissäsi hiukan herätti kysymyksiä, on tuo sinun kritiikkisi lihasten kasvatusta vastaan. Sinun mielestäsi siis lihasten kasvattaminen ja voiman hankkiminen on ok, kunhan se tehdään jonkin muun päämäärän takia. Mikä tekee harjoittelusta pyhempää, jos henkilö tekee sitä pärjätäkseen vaikkapa painissa? Tai jääkiekossa? Jokaisessa näissä lajeissa ihminen pyrkii saavuttamaan alansa huipun ja olemaan paras. Samaa tekevät kehonrakentajat tai fitness harrastajat. Pyrkivät saavuttamaan alansa huipun ja olemaan parhaita. Molemmissa siis esiintyy tervettä narsismia, thats it. Mikä tekee fitness tai kehonrakennusta harrastavan tavoitteellisen urheilijan huonommaksi ja alempiarvoiseksi, kuin tavoitteellisen jääkiekkoharrastajan vaikka molemmilla on sama tavoite: olla paras. Nämä tavoitteelliset kehonrakentajat ja fitness tyypit esittelevät itseään yleensä vain kisoissa tuomaristolle eivät tavallisille ihmisille. Ainoa selkeä ero näissä urheilulajeissa on se, että jälkimmäisessä huomio kiinnitetään henkilöön itseensä voimakkaammin, kuin aiemmin mainituissa. Jääkiekossa tms. taas huomio kiinnittyy enemmän henkilön tekoihin. Eli käsityksesi mukaan harrastus muuttuu narsistisemmaksi ja huonommaksi, kun huomio kiinnitetään henkilön tekojen sijasta henkilöön itseensä. Vai onko sinulla mielessä jokin muu ajatus? Minulla itsellänikin ajoittain tulee ajatuksia, jolloin huomaan väheksyväni bodauksen harrastajia. Huomaan kuitenkin melko pian, että kyseessä on vain kateus. Jos olisin täysin tyytyväinen itseeni, enkä kärsisi huonosta itsetunnosta, ei minulla olisi mitään syytä alkaa tuomitsemaan toisia ja toisten harrastuksia.

erkkibotari kirjoitti:

Toinen asia mikä viestissäsi hiukan herätti kysymyksiä, on tuo sinun kritiikkisi lihasten kasvatusta vastaan. Sinun mielestäsi siis lihasten kasvattaminen ja voiman hankkiminen on ok, kunhan se tehdään jonkin muun päämäärän takia. Mikä tekee harjoittelusta pyhempää, jos henkilö tekee sitä pärjätäkseen vaikkapa painissa? Tai jääkiekossa? Jokaisessa näissä lajeissa ihminen pyrkii saavuttamaan alansa huipun ja olemaan paras. Samaa tekevät kehonrakentajat tai fitness harrastajat. Pyrkivät saavuttamaan alansa huipun ja olemaan parhaita. Molemmissa siis esiintyy tervettä narsismia, thats it. Mikä tekee fitness tai kehonrakennusta harrastavan tavoitteellisen urheilijan huonommaksi ja alempiarvoiseksi, kuin tavoitteellisen jääkiekkoharrastajan vaikka molemmilla on sama tavoite: olla paras. Nämä tavoitteelliset kehonrakentajat ja fitness tyypit esittelevät itseään yleensä vain kisoissa tuomaristolle eivät tavallisille ihmisille. Ainoa selkeä ero näissä urheilulajeissa on se, että jälkimmäisessä huomio kiinnitetään henkilöön itseensä voimakkaammin, kuin aiemmin mainituissa. Jääkiekossa tms. taas huomio kiinnittyy enemmän henkilön tekoihin. Eli käsityksesi mukaan harrastus muuttuu narsistisemmaksi ja huonommaksi, kun huomio kiinnitetään henkilön tekojen sijasta henkilöön itseensä. Vai onko sinulla mielessä jokin muu ajatus? Minulla itsellänikin ajoittain tulee ajatuksia, jolloin huomaan väheksyväni bodauksen harrastajia. Huomaan kuitenkin melko pian, että kyseessä on vain kateus. Jos olisin täysin tyytyväinen itseeni, enkä kärsisi huonosta itsetunnosta, ei minulla olisi mitään syytä alkaa tuomitsemaan toisia ja toisten harrastuksia.

Lue lisää

Miehille kasvaa tissit tai ainakin kivekset surkastuu. Naisille klitoris venähtää pieneksi vehkeeksi. Ei kovin hottia. Lisäksi molemmat saavat psyykeongelmia enemmän tai vähemmän.

Lapsellista egoilua kirjoitti:

Miehille kasvaa tissit tai ainakin kivekset surkastuu. Naisille klitoris venähtää pieneksi vehkeeksi. Ei kovin hottia. Lisäksi molemmat saavat psyykeongelmia enemmän tai vähemmän.

Lue lisää

Psyykeongelmat monesti ovat jo taustalla, ja ehkä ne ovat johtaneetkin ylipäänsä aineiden käyttöön? Tieteellinen tutkimus on vähän ristiriitaista tuonkin osalta, mitään lopullista totuutta ei niiden valossa saa selville.

Kivekset pienenevät hiukan, mutta myös palautuvat käytön lopettamisen jälkeen. Kumma juttu miten ihmiset kauhistelevat tuota, mutta samaan aikaan syötetään ympäri maailmaa naisille hormonikorvausvalmisteita, jotka surkastuttavat heidän hormonijärjestelmänsä toiminnan samalla periaatteella, kuin testosteronivalmisteet miehilläkin. Naisten e-pillerit sisältävät synteettistä estrogeeniä, joka estää luonnollisen estrogeenin toiminnan elimistössä. Hormonikorvaushoidon aikana sekä miehen että naisen lisääntymismahdollisuudet ovat minimaaliset, mutta naisilla kuitenkin hormonikorvaushoito "surkastuttaa" sukupuolielinten toiminnan varmemmin kuin miehillä ja mm. siksi sitä ehkäisytapaa suositaan maailmalla. Sukupuolielinten toiminnot normalisoituvat hormonihoidon lopettamisen jälkeen yhtälailla sekä miehillä että naisilla.

Vähän hassulta kuulostaa, ei kaikki jotka treenaavat 20 vuotta salilla ole sellaisia jotka vain ja ainoastaan tekevät sitä näyttääkseen hyvältä, minä ainakin olen treenannut siksi näin kauan (en ole ap.kirjoittaja, mutta parikymmentä vuotta kuitenkin) että se on minulle elämäntapa, sama kai sinulla jos olet pitkään tätä kestävyysurheilua harrastanut..luulisin että tajuat mitä tarkoitan?
Treenaan siksi että siitä tulee hyvä olo enkä oikein osaa olla sitä ilmankaan. täytyy kyllä myöntää, että omallakin salilla on näitä naisia jotka eivät tunnu mitään muuta ajattelevankaan kuin rasvaprosenttiaan ja syomistään, ne lähinnä ärsyttävät! - muutakin elämää ja mielenkiinnon kohteita täytyy olla.
Mutta pointti on se, että eivät kaikki 20 v. salilla käyneet naiset narsistisia omaa napaan tuijottajia ole.

sarppa-43 kirjoitti:

Vähän hassulta kuulostaa, ei kaikki jotka treenaavat 20 vuotta salilla ole sellaisia jotka vain ja ainoastaan tekevät sitä näyttääkseen hyvältä, minä ainakin olen treenannut siksi näin kauan (en ole ap.kirjoittaja, mutta parikymmentä vuotta kuitenkin) että se on minulle elämäntapa, sama kai sinulla jos olet pitkään tätä kestävyysurheilua harrastanut..luulisin että tajuat mitä tarkoitan?
Treenaan siksi että siitä tulee hyvä olo enkä oikein osaa olla sitä ilmankaan. täytyy kyllä myöntää, että omallakin salilla on näitä naisia jotka eivät tunnu mitään muuta ajattelevankaan kuin rasvaprosenttiaan ja syomistään, ne lähinnä ärsyttävät! - muutakin elämää ja mielenkiinnon kohteita täytyy olla.
Mutta pointti on se, että eivät kaikki 20 v. salilla käyneet naiset narsistisia omaa napaan tuijottajia ole.

Lue lisää

Itsekin olen treenannut 12 vuotta ja en todellakaan tee tätä ulkonäön vuoksi. Teen tätä siksi, että vain nautin kovaa treenaamisesta. Minua motivoi voimatasojen nousu ja se hyvä olo, joka liikkumisesta ylipäätään tulee....Omaan itseen sijoittaminen kannattaa aina ja lihaskunnosta huolta pitäminen on tärkeää. Eipähän ole niin raihnainen ja heikko sitten vanhanakaan. Ja monessa asiassa on apua, kun on kehon tulkilihaksetki kondiksessa. Kaunis ja lihasksikas ulkomuoto on tullut siinä kylkiäisenä...ihan mukavaa plussaa sekin. Hormoneilla ja kaikelle tuommoiselle sanon kyrkästi EI. Se mitä tulee naturaalina, se on rehellisellä työllä saavutettua.

Ja terve itsetunto on mm. realismia, ei sitä että pitää itseään parempana tai kauniimpana tai vahvempana kuin muut vaan tasavertaisena.

Olen sellainen normi ehkä muodokas nainen ja tunnen sellaisia hyvin lihaksikkaita naisia jotka humalapäissään ovat jotenkin agressiivisia mm haastavat herkästi riitaa ja pullistelevat lihaksiaan...ovatko sitten käyttäneet ns "voima-aineita" lihastensa kasvuun vai mikä lie agressiivisuuden takana...Ei ihme jos ei uskalleta lähestyä...

ja treenaus pyörii tanssimisen ympärillä?

se elämä kirjoitti:

ja treenaus pyörii tanssimisen ympärillä?

Olen aloittajan kanssa aika lailla samoilla linjoilla. Itse olen hyvin isokokoinen, juuri 180 senttia pitka ja lihasta loytyy. Muutenkin olen kehotyypiltani semmoinen metomorfinen nuori nainen, eli isot hartiat ja raamikas kroppa loytyy. Salilla tulee kaytya joka toinen paiva, sen lisaksi viela jalkapalloa ja sulkapalloa. Olen varsin tyytyvainen, ja seurustelen. Seurustelukumppania ei tunnu haittaavan, vaikka hankin joskus huumorimielessa manaa miten minulla on isompi hauis kuin hanella. Naisellisuuttakin loytyy, kauniit ja tyttomaiset kasvot ja sisaistan roolini naisena kaikessa.

Tama lienee makuasia, myonnan ja ymmarran etta miehia voi joskus aristaa tallaiset naiset joissa se naisellisuus ei aina huokua niin olennaisesti, mutta kannattaapi kokeilla. Tuon aggressivisuuden kanssa en olisi samoilla linjoilla kuitenkaan, yleisesti nain voi olla, mutta itse olen todella rauhallinen ja keskusteleva ihminen, koskaan en ole nyrkkeja kayttanyt ilmaistakseni itseani.

Itse joskus manasin sita miten olen heittomerkeissa niin miehekas, mutta nykyaan vain pidan siita. Tykkaan treenaamisesta ja siita etta saa koetella omaa kroppaansa ja voimiaan. Ja on senkin lisaksi turvallinen ja persoonallinen olo vaikka kuten edella mainitsin, en kayta nyrkkeja tai muutenkaan fyysisesti voimaani siihen etta ilmaisen itseani. Lihakset on lihaksia, laski on laskia, laihuus on laihuutta. Siinapa se.