kummalle sukupuolelle se mielestäsi kuuluu?
Monesti suhteen luominen joillekin saattaa olla vaikeaa erinäisten epäselvien havaintojen takia (onko esim edes vastapuolella kiinnostusta ja onko vapaa) tai minkälaisen taustan omaa, onko vilpitön, rehellinen, luotettava yms ja yksipuolista tai molemminpuoleista silmittelyä/teerenpeliä voi jatkua, jopa vuosia, mutta edistystä ei tapahdu, koska kumpikaan osapuoli ei tule vastaan ja saattaa epävarmuus ja varovaisuus vain lisääntyä entisestään, koska epäilyjä alkaa kehkeytyä aloitteenteon viivästyessä ja näin ollen suhdetta ei synny.
Vaikuttavatko mielestäsi em. seikat suhteen luomiseen ja pitäisikö aloitteenteossa olla päättäväisempi ja rohkeampi ja kummalle sukupuolelle se mielestäsi kuuluu, eli haluaako nainen olla iskettävissä miehen taholta ja tekeekö se jollain tavoin vaikutuksen, vai eikö ole väliä kumpi sukupuoli aloitteen tekee?
Aloitteenteko ja
kiemura koukero
13889
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Miksi aloitetta ei voisi tehdä se kumpi ensin ehtii? Ihan turha laatia jotain "sääntöjä" että kenen pitäisi tehdä aloite. Sille ei ole mitään biologista perustetta että juuri miehen kuuluisi tehdä aloite...
taitaa muutenkin olla, ettei mies ainoastaan tee aloitteita. Tuli vain mieleen, että aika kiusallista se on miehellekin, jos pitäisi pakit antaa, mutta kait se nykypäivän nainen on siihenkin varautunut:)
Ihan teininä uskoin siihen, mitä äiti opetti, eli että naisten ei kuulu tehdä aloitteita. Olin siis pitkään ihastunut yhteen poikaan, mutta juttu ei koskaan edennyt mihinkään. Jälkeenpäin ajatellen hyvä niin, en olisi ollut vielä kypsä seurustelemaan. Sittemmin olen kyllä luopunut äidin opetuksista. Minun mielestäni suhteen aloittamisen ja eteenpäinviemisen ei pitäisi olla pelkästään toisen osapuolen tehtävä. Kumpikin tekee sen, mihin pystyy, ja jos se ei riitä, pitää etsiskellä lisärohkeutta itsestään. Itse umpiujona ihmisenä olen huomannut, että kyllä sitä pystyy moneen asiaan, kun vain ryhtyy toimeen. En voisi kuvitella olevani sellaisessa suhteessa, jossa mies on tullut ja iskenyt minut, ja itse olisin vain passiivisena seuraillut.
kumpi sattuu olemaan kiimaisempi.
En näe kummankaan velvollisuutena vaan jokaisen henk.koht. vapautena. Sitä saa joko päättää lähestyä kiinnostavaa ihmistä ja saada ehkä sen haluamansa ihmisen tai pakit. Tai vaihtoehtoisesti jättää lähestymisyritykset ja pitää sormia ristissä, että se kiinnostuksen kohde kuuluu ekaan kastiin ja lisäksi kiinnostunut juuri sinusta. Mun nähdäkseni huonommat sänssit vimpassa vaihtoehdossa, mutta itsehän valinnallaan kantavat seuraukset. Hassua ajatella jotenkin tota asia kenenkään velvollisuutena. Varsinkin jos taustalla ajatus, että sittenhän mun ei tartte ja kaikki tulevat tietenkin sitten minua iskemään. Vaikka kaikki naiset/miehet kokisivat velvollisuudekseen sen aloitteen teon, niin se ei tarkoita välttämättä, että itse tulee isketyksi - varsinkaan haluamiensa henkilöiden taholta. Eli rohkeus tehdä aloitteita on valtti siinä missä muutkin ominaisuudet parisuhdemarkkinoilla. Mutta jos joku nyt ei halua iskeä, niin sehän on heidän oma päätös ja siitä kenenkään turha kiukutella - eikä tietenkään henkilön itsenkään, koska itse valitansa teki. Tottakai itseeni teki vaikutuksen ne miehet, jotka rohkeasti lähestyivät - se oli heille plussaa, mutta ei velvollisuus. Siinä mielessä yhdentekevää kuka sen aloitteen tekee, jos siitä parisuhde kehkeytyy.
Eiköhän kumpaakin sukupuolta yhtälailla imartele tulla lähestytyksi vastakkaisen sukupuolen taholta, kirpaise pakkien saaminen ja vaivaannutta pakkien antaminen. Näin ainakin, jos aloite on tehty vakavissaan eikä baarin hämyssä pienessä sievässä lääppimällä.
Näin miespuolisena ajattelen, että aika imartelevaa, jos oikein naiset kyselee, mutta miten se nainen kestäisi häpeän, jos mies sanoisi ei. Tuntuisi jotenkin loogisemmalta ajatus, että nainen sanoo, että mää sää ukko matkoihis, kuin kukkona kaula pystystä ilmoittaisin, että mulla on valinnan varaa ja sä et täytä mun valinnan kriteereitä.
On mulle sanottu "ei" ja hengissä vielä ollaan, pystypäin. Minä taas en pakkeja antaessani sanoisi että "mää sää ukko matkoihis" paitsi jos aloitteen tekijä tunkisi kännispäissään iholle. Jo olemassa olevaan poikaystävään on aina hyvä vedota, vaikka sellaista ei olisikaan. Se on mielestäni pehmeä tapa antaa pakit. Samoin odottaisin edes puoliasiallista vastausta asialliseen aloitteeseen. "Mulla on valinnan varaa ja sä et täytä mun valinnan kriteereitä" -vastaus saisi lähinnä ihmettelemään itsekseen, että kuinka satuin noin huonosti kohteeni valitsemaankin.
aika nöyryyttävältä tunnu, jos mieheltä pakit saa. Tiedä häntä kumpi sukupolvi kovimmin pakit ottaa, mutta näin miehen vinkkelistä ajatellen tutuisi aika tyrmäävältä ajatella, että jollekin kaunottarelle mies sanoisi ei.
Eihän niiden pakkien saaminen mitenkään mieltä ylentävää olekaan, mutta tuskin miehetkään niistä erityisemmin iloitsevat. Kaunottaret ehkä harvemmin saavat pakkeja, mutta perus rillipirulle eivät kaikki lämpene. Vaikka kait kaunottarellekin varattu mies sentään sanoo "ei"?
Säännöt ja asenteet on suvaitsemattomille, mielikuvitusta vailla oleville ihmisille. Se kysyy, jota kiinnostaa, kun tilanne siihen tuntuu tarjoutuvan. Ja jos pakkeja pelkää, kannattaa pysyä kotona oli sitten mies tai nainen, kaunotar tai riihipiru.
Yhessä leffassa nainen lähesty miestä sanoin "Olen katsellut sinua koko illan tuolta parvekkeelta...", johon mies vastasi "Voit mennä jatkamaan katselua." :D
Juupajuu. Riippuu henkilöstä, ei sukupuolesta. Itse olen suorasukainen ja reipas nainen. Haluaisin kaiken tapahtuvan rehellisesti ja ihmisillä olevan sen verran selkärankaa että puhuvat asioiden oikeilla nimillä, tietenkin kohteliaalla tavalla eikä töksäytellen. Teen siis aloitteita, en ainoastaan odota sitä mieheltä. Joskus sitä pelästytään ja se on sitten mennyttä peliä ennenkun alkoikaan. Tuollaisissa tilanteissa suorastaan ärsyttää että pitäisi muka esittää jotenkin ujompaa ja kierrellä ja kaarrella ja olla joku muu kuin on. Toisaalta juuri nyt tapailen miestä joka omien sanojensa mukaan oli hetken häkellyksen jälkeen myyty, joskin edelleen kummissaan selkeästi flirtistä. Jahkailu on minulle henk koht ihan turn off, mutta voihan sellainenkin sopia enemmän varautuneille henkilöille.