Tämä ei ehkä ole ihan oikea paikka mutta parisuhteesta kun on kysymys kuitenkin. Miten yleistä mahtaa olla että mies "hylkää" naisen tämän sairastuttua?
Itselläni oli takana parin vuoden tulinen suhde ja kaikki näytti hyvältä. Sairastuin ja toinen rinta leikattiin pois, ei mitään muuta.
Tasan tämän jälkeen loppui kaikki hellittelysanat joita tuli itsestään aiemmin (ei osannut sanoa miksi loppui), seksiä jonkun verran kun pyysin (sekään ei aina onnistunut). Lopulta seksikin jäi kokonaan pois, ollaan kuin sisko ja veli.
Miehen ex tuntui nousevan arvoon arvaamattomaan, piti käydä kahvittelemassa ja yhteisillä vierailuilla sukuloimassa, ystäviä kun halusivat olla erosta huolimatta. Periaatteessa ihan hyvä vaikka siitä lämmittelystä tämä ex ei ihmeemmin ole innostunut, ainakaan vielä, ymmärtääkseni.
Muutaman vuoden tätä on jatkunut, tapaamme päivittäin ja nukumme samassa sängyssä koskematta toisiimme. Kummallakin on oma asunto joten mikään pakkotila ei ole kysymyksessä. Mies tekee todella paljon remontti ym töitä hyväkseni ja auttaa kaikin tavoin. Joskus kysyin onko tämä leikkaukseni vaikuttanut mutta mies väittää ettei tietenkään vaikuta, eihän tietenkään.
Miten mies käsittelee mielessään tämmöisen, voiko olla mahdollista että jonkun syyllisyyden tunteen (ei kykene enää koskettamaan) vuoksi jää tavallaan korvaamaan (auttamalla remonteissa) sitä ettei kykenekään hyväksymään sairautta? Itselläni alkaa ymmärrys loppua, naiseus hukassa ja hellyyden kaipuu repii hajalle loputkin.
kertoisitteko
entinen nainen
4637
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tässä taas vaaditaan naielta käsittämättömiä voimia. Sinä sairastuit ja nyt sinun pitää hoitaa itsesi lisäksi mies kuntoon. Näin se menee. Mies on hämmentynyt ja kuvittelee että sinä et ole enään sama ihminen. Sinä koet itsesi erilaiseksi etkä ehkä nauti hänen kosketteluistaan? Sinun tehtäväsi on toistaa ja toistaa ja näyttää kuinka haluat edelleen ja että mikään ei ole muuttunut. Mies luulee oikeasti että SINÄ koet puuttuvan rinnan niin isoksi jutuksi ja hän ei tiedä mitä tehdä. Varmaan sinun täytyy kädestä piteän kannustaen ja ohjaten saada mies tajuamaan että olet ihan yhtä seksuaalinen kuin ennenkin ja ihan sama ihminen. Miehelläsi ei varmaan ole aikaisepaa kokemusta siitä miten suhtautua naiseen joka on sairastanut ja jolta on leikattu rinta pois? Hänellä on kuvitelma asiasta ja hän kokee ehkä riittämättömyyttä siitä miten suhtutuu? Tietää itsekkin ja yrittää korvata sellaisella tavalla minkä osaa paremmin. Sinun pitää kiittää aina kun hän uskaltautuu koskemaan sinuun jotta hän tajuaisi olevansa hyvä siinäkin. Voimia sinulle.
saman kokeneiden naisten kanssa saattaisi auttaa.
Sehän riippuu ihan miehestä ja parisuhteen tilasta.. Jos teidän suhteenne on ollut kuvaamallasi tavoin seurustelua ja tulinen, niin sairauden mukaan ottaminen voi olla ehkä hankalampaa jos alunperinkään ei kyse ole välttämättä ollut loppuelämän kumppanuudesta.. Itse sairastuin suht tuoreen suhteen alussa, tosin asuimme jo yhdessä ja olin raskaanakin mutta mies on ottanut asian mahtavasti tilanteeseen nähden, vaikka tähän on mahtunut monenlaista oiretta, sairaalassa oloakin yms. Jälkeenpäin olen kysellyt, kuinka hän olisi suhtautunut joissain asioissa jos ne olisivat olleet jo silloin kuin tapasimme, osasta on sanonut että ei olisi haitannut, osasta on sanonut että olisi voinut säikähtää. Tosin ne asiat ovat sellaisia, jotka huonolla tuurilla voisivat minua koskea, tällä hetkellä onneksi eivät ja sellaisia, jotka eivät enää suhdetta kaataisi (esim. kaljuuntuminen) Onhan se ihan eri asia koskettaako joku sairaus itseään alle kolmekymppisenä vai vasta 60-vuotiaana, niin puolisolle kuin itselleenkin.
Mikset ole korjauttanut rintoja vai haluatko että kerran olet sairastunut, niin olet sitten kunnolla rintapuoli ja marttyyri? Kuulosta että suhteessa on muuta vikaa kuin sinun sairaus.