Asia lyhykäisyydessään:
Mies haluaa lapsia. Niin ehkä minäkin, mutta tietyin ehdoin. Nämä ehdot olen kertonut miehelle jo ennen naimisiin menoamme, joten mies ei ole ns. ottanut sikaa säkissä.
Tällä hetkellä suurin osa kotitöistä on minun harteillani. Mies "auttaa" kyllä jos pyydän/nalkutan/otan niskasta kiinni ja pistän tekemään, mutta ei oma-aloitteisesti ryhdy juuri mihinkään ruuanlaittoa lukuunottamatta. Ei esim. saa omaa kahvikuppiaan koneeseen tai ymmärrä, koska roskapussi on niin täynnä, ettei sinne kannata yrittää survoa enempää kamaa.
Ehtoni lasten tekemiseen onkin, että sitten voidaan ryhtyä yrittämään, kun mies ryhtyy siivoamaan edes omat jälkensä. Tällaisenaan tilanne vielä menettelee minun kannaltani, vaikka ajoittain rankasti tympiikin. Jos yhtälöön lisätään lapsi tai useampi, saattaapi olla, että jossain vaiheessa saan tarpeekseni piikomisesta. Jos talossa on lapsia, pitäisi olla myös kaksi aikuista jakamassa vastuun arjen toimista. Onko liikaa vaadittu?
Olen ehtoni sanellut jo pari vuotta sitten, eikä muutosta ole tapahtunut. Joko mies ei tosissaan haluakaan lapsia tai olettaa, että minä haluan niitä niin kovasti, että alistun lopulta tilanteeseen.
Liikaa vaadittu?
Sanansa mittainen
5191
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Dumb that bitch.
häikäise meitä lisää älynväläyksilläsi.
tehdä? Luopua lasten hankinnasta vai alistua tilanteeseen? Minä luopuisin. Elämä on paljon helpompaa ilman lapsia.
Pystyn kyllä elämään ilman lapsiakin. Ja toisaalta, näyttäähän tuossa olevan jo yksi iso lapsi huollettavana, mitä niitä lisää tekemään. Elleivät asiat siis muutu.
abiturentti poika teille vähän piikomaan. Kyllä oppii ukkos siistiksi alta aika yksikön. Ei tartte kun kuukauden kesätyö.