Ollan nyt miehen kanssa siinä jamassa että ollaan puhuttu erilleen muuttamisesta. Oltais kuitenkin yhdessä mutta asuttais eri osotteissa.
Mies ei oikein tieäd mitä haluaa eikä ole ihan varma tunteistaankaan. Haluaa kuitenkin vielä yrittää.
Takana on rankka vuosi mm. lapsen menetys ja minua pelottaa nyt tosi paljon, että erilleen muuttaminen vain pahentaa asioita...
Onko kukaan ollut vastaavassa tialnteessa ja asiat on kuitenkin mennyt hyvin?
Voiko onnistua enää?
Kohtalotovereita etsien...
5866
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Erilleen muuttaminen ja yhdessä oleminen on vain pehmeä lasku tulossa olevaan eroon. Lähtölaskenta on siis alkanut. Olette kokeneet ison menetyksen ja mikään ei ole niin kuin ennen, ette tekään siis. Vaikeudet vahvistaa, mutta useasti kriisi erottaa puolisot toisistaan. Koettu myös omakohtaisesti:(
Erossa menetätte myös tutun kumppanin, puolet ystävistä, yhteisen tulevaisuuden. Menetätte sen ainoan ihmisen läheisyyden, joka tietää miltä tuntuu, jolla on samat muistot lapsesta.
Minä en haluaisin tätä, mutta mies on niin sekaisin että kuvittelee tämän jotenkin selvittävän asiaa... Yritän ymmärtää ja tuen ,mutta pelkäänpä että tulos on se mitä eniten pelkään...
Mun mielestä teidän kannattaisi muuttaa eri osoitteisiin, tai ainakin pikkuisen ottaa välimatkaa toisiinne, antaa aikaa itsellenne. Mä uskon, että jos oikeasti ja siis OIKEASTI toista rakastaa, haluaa sen ihmisen kanssa elää elämänsä. Nyt näyttää vain siltä, että miehesi on niin sekaisin lapsen menetyksestä (kuten varmasti sinäkin), ettei osaa nähdä muutakuin oman surunsa. Kannattaa ehdottomasti ottaa ja antaa nyt aikaa itselleen, ja päästä selvittämään ajatuksiaan. Tsemppiä teille!!
Pelottaa vaan että se on tosiaan se viimeinen tikki sitten. Mies kun ei kuulemma ole enää varma tunteistaankaan... Sanoo välittävänsä tosi paljon mutta epäilee että rakastaako... Toisaalta nepä minä voi pakottaa toista minua rakastamaan...