Tilanne on tämä,mulla on alkoholistiisä jolla pää jo hiukan pehmennyt ainakin 20v ryyppäämisestä,"juoppuhulluuskohtauksista"(en tiedä mikä oikea nimi),useista sairaalareissuista ja lääkkeistä.
No,yleensä jos rahat on vähissä äitini joutuu ostamaan sille kaljaa ja sillä tissutellaan päivät jos taas korvaukset on tullu tilille niin saattaa mennä pahinpina päivinä jopa 2 isoa kossupulloa.
On kännissä agressiivinen.
Tänään sitten istuin olkkarin sohvalla ja läppäri sylissä.
Sohva on äijän nukkumapaikka ja siinä se aina muutenkin työttömänä kuppaa ja pelaa korttia.
Se oli sitten ulkona röökillä ja ties mitä hillumassa kun menin istumaan sohvalle siis sen koneeni kanssa...
Sit se tuli sisälle ja sano taas heti mulle että pois siitä,sanoin että istu nojatuoliin että saa tässä sohvalla muutkin joskus olla.
Siis ei ollut kännissä mut pari kaljaa jo vedetty huiviin.
Siihen sanoi että ei saa se on mun paikka..ja rupes tönimään likasilla käpälillään.
En kuitenkaan suostunut nousemaan koska läppärin laturikin seinässä eikä johto riitä nojatuoliin asti.
Siitäkös sillä meni hermot ja repäsi johdosta niin että se meni poikki!!!!
Vitun juoppo!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Mulla meni itsellänikin niin hermot että otin sen kaljatölkin ja menin lorottamaan viemäristä alas..hah hah haaaaaaaaa...
Sitten otin pelikortit mitkä olin joskus itse joltain reissultani ostanut.
Rupes käymään päälle ja sanomaan että sä haet mulle sitä kaljaa kiskalta.
Itsellänsä ei rahaa ole.
Sanoin ettei onnaa että sä et käy mun päälle tai määrää kaikkien istumapaikkoja.
Eikös se huutanut pää punasena että tää kostetaan kakara..sen jälkeen äitini tuli kotiin ja selitin tilanteen niin kaikki oli vaihtelun vuoksi mun vikaani.
Ei ollut eka kerta.
Äitini on sitä tyyppiä että annetaan juopon olla mitä on ja suurinpiirtein kumarretaan sen tekemisille....ettei vaan tule mitään komplikteja.
Yksikin kerta mikä täs tulee mieleen...juoppokohtauksissaa otti katuharjan pihalta ja sisälle,löi seinään jolloin se katkesi ja tuli teräväksi sopivasti.
Rupes uhkaileen äitiä sillä,huusin että nyt tuleepi juoppo poliisit hakemaan.
Niin eikös äiti huutanut että ei,ei,ei älä soita.
Soitin kuitenkin.
Yöksi putkaan ja aamulla kotiin.
Sama peli jatkuu aina uudestaan.
Vitun pellet.
Äiti pelkää että "peremmalla alueella" naapurit näkee..se on siitä pahinta.
Olen niin saatanan kypsä koko touhuun.
Tilanteita..
Mitä hittoa..
4662
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itse samallaisessa tilanteessa eläneenä ja edelleen vierestä seuraavana voin vain kuvitella millasta teidän elämä on. Meillä se vaan on äiti joka tulee päälle. Minä kun koitin hoitaa minua nuoremmat sisarukseni aikanaan kun ite piti vielä kouluja käydä ja äiti saattoi kadota viikoiksi pois kotoo. Se oli mun vastuulla hoitaa nuoremmat ja jouduin aikuistuun ihan liian nuorena. Äitillä miehet vaihtu tyyliin viikottain ja jos se löysi jotain pysyvämpää niin sen kaiken pilasi viina ja siitä seurauksena oli puukkotappeluita. Kellekkään ei koskaan saanu mistään puhua. Malli mitä meille lapsille annettin kotoo en todellakaan tahtois pahimmalle vihamiehellenikään. 18 kesäsenä kun vihdoin pääsin pois kotoo niin silti huoli nuoremmista painoi koko ajan. Ei sitä voinu alottaa omaa elämää ja mitäpä muutakaan ku murheeseen vedettiin viinaa ja lisää viinaa...olinhan saanu mallin kotoo että murheet hukkuu mut kukaan ei kertonu että ne perkeleet osaa uida. No sitten toinen sisaruksista muutti myös pois kotoo ja enää toine jäi ja sittenhän se hullu elämä vasta alko... Välillä nuorin juoksi kotoo räntä loskassa keskellä yötä mun oveni taakse sukkasillaan koska taas kotona tapeltiin...niin äiti löi kun sen silloinen mieskin. Äiti teki ratkasun ja lähetti nuorimman pois jotta sai jatkaa elämää viinan kanssa. Itelläni asiat oli solmussa enemmän ja vähemmän...paljon velkaa,ei töitä,ei koulutusta. Sittemmin eräs ihana sosiaali työntekijä autto mua ymmärtään ettei viina ole ratkasu,tommosta käytöstä ei todellakaan tarvi sietää. Menin psykologille ja opettelin puhumaan. Kerroin sen kaiken mitä ei koskaan saanu puhuu. Opettelin uudet elämän arvot ja rupesin iloitseen siitä että mulla on kaksi maailman ihaninta sisarusta ja opettelin myös että jos aijon jatkaa elämääni ni mun on opittava päästään irti äidistä. Viina on sen ihmisen vieny jo kauan sitte... äiti on olemassa näöltään mutta sen sielu on kadonnu jo kauan sitten. Lopetin yhteyden pidon äitiin ja kerroin sille myös että selvänä voit soittaa mutta kännissä kun olet niin mulla ei ole äitiä. Mä koitin sitä kauan repiä pois suhteesta jossa mennää puukkolittaa vähintään kerran viikossa. Mutta siinä se elää edelleen...ja kuukausi sitten myönsin itelleni että mulla ei ole äitiä...se on menny pois. Sisaruksillani on nyt kaikki jotenkuten hyvin...maailma koittelee heitä nyt puolestaan mutta kaikki me kolme ollaan niin läheisiä että meitä ei maailma myrskyt kaada. Minulla on pieni lapsi joka on minulle kaikkeni. Olen lähdössä vihdoin opiskeleen itselleni ammatin jota olen aina halunnu tehdä ja se oma talokin on jo ajankohtainen:) Toisaalta olen äidille kiitollinen elämästä koska ilman sitä mä en olis näin vahva. En mä pystyi tukeen muita...tai ehkä mä vaan olen syntyjäni vahva koska tän kaiken olen kestäny :) Ihmissuhteitani en tosin ole koskaan pystyny pitämään jostain syystä... toinen ihminen tulee liian lähelle ni mä sanon näkemiin...mutta tällä hetkellä se ei mua haittaa...mä rakennan oman elämän lapseni kanssa ja muu saa tulla jos on tulossa. Että tällainen tarina minulla...piti tulla enemmänki voivotteleen tilannettas mutta karkas vähän käsistä. Paljon voimia sulle kyllä se aurinko paistaa risukasaankin :)
Hienoa että olet pystynyt pala palalta rakentamaan hyvää elämää itsellesi. Todella upeaa on myös jos pystytte olemaan voimavarana ja yhteisenä rintamana sisarusten kanssa, se on hienoa ja todella harvinaista =)Teillä on aarre jota vaalia; toisenne
Kuinka monet alkoholistit pilaavat perheen elämän itsekkäällä lapsellisella käyttäytymisellään. Kärsimättömyys ja aggressiivisuus käytöksessä pakottaa muut vaikenemaan,ettei pahempaa tapahtuisi.Kuitenkaan ei tulla ajatelleeksi,sitä stressiä,minkä juomari perheelleen aiheuttaa.Siitä lähtevät lasten psykosomaattiset sairaudet ja häpeäntunteita käsitellään vielä aikuisiässä.Äiti on perheessä toinen aikuinen ja hänen tehtävänsä on taata perheelle edes jonkinlainen kotirauha.Kehoittasin kuitenkin miettimään ulkopuolisen avun hakemista.
Ja jos perheessä on useampia lapsia niin osa lapsista voi toistaa juopon käyttäytymismallia ja osa alistetun osassa olevan käytösmallia ja taas on monta elämää pilalla, ilman viinaakin.