Arvossa pidetty Worldwatch -instituutti on julkaissut taas vuosikirjansa. Maailman tila 2004 käsittelee kulutusta ja kuluttajia. Meillä täällä rikkaassa maassa saattaa monella olla käsitys, että kaikki maapallon ihmiset ovat kuluttajia, enemmän tai vähemmän iloisia ostajia.
Ei voisi olla vääremmässä näin ajatellessaan. Onko semuka "kuluttamista", kun on pakko tulla toimneen parilla dollarilla eli vajaalla kahdella eurolla pivässä? 2,8 miljardia ihmistä elää kitkuttelee juuri näin pienellä budjetilla ja sehän on selvää, että nälkä on silloin aina vieraana. Siihen sitä sitten kuollaankin, jos tauti ei pysty tappamaan tai sota ja luonnonvoimat.
Tästä joukosta 825 miljoonaa on vieläkin kulrjemmassa jamassa, siellä äärimmäisellä tulorajalla. Syötävää on aina rittämättömästi, sekin kurjaa ja epäterveellistä. Terveydenhuoltoa ei ole olemassakaan. Elämän perusedellytys, juomavei on saastunutta. Tämä ihmisluokka ei totisesti kuluta mitään, se tyytyy vain apaattisena pysyttelemään hengissä tai kuolemaan pois täältä elon vaivoista.
Kun tuloluokissa noustaaan ylös, on rivissä vielä kaksi miljardia ihmistä, joita Worldwatchin kirjoissa pidetään "globaalina köyhälistönä". Nämäkin elävät kädestä suuhun. Shoppailuun ei liikene rahaa varsin vaatimattoman elämän ylläpidolta. Markkinavoimille ei ole markkinarakoa näillä markkinoilla muuten kuin halvoilla bulkkituotteilla.
Vasta tämän joukon jälkeen tulee se ryhmä, jolle voidaan antaa komealle kalskahtava kuluttajan titteli. Worldwatchin vuosikirja asettaa rajaksi 7000 dollarin eli reilun 6000 euron vuositulot kotitaloudessa. Tähän rankiin kuuluu tällä hetkellä 1728 miljoonaa ihmistä. He ovat niitä kuluttajia, joita markkinavoimat riepottelevat. Tälle joukolle myydään tavaraa siinä määrin, että kuluttajansuoja varjelusta tarvitaan. Useinkin joutava kauppatavara on teetetty käytännössä ilmaiseksi noilla neljällä miljardilla. Kauppa käy ja homma pyörii.
Lähes neljä miljardia on siis kokonaan tästä piirileikistä poissa ja vajaa miljardi ihmistä vasta hajoittelee kulutusta. Tämä joukko elelee miten kuten suurimmalta osalta Afrikassa, Aasiassa ja latinalaisessa Amerikassa.
Länsi-Euroopassa on kuluttajia 89 prosenttia, USA:ssa ja Kanadassa 85 prosenttia ja Australiassa 84 prosenttia väestöstä. Eurooppalainen kuluttaa huimasti, sillä yhteiskuntajätettäkin syntyy 560 kiloa henkeä kohti vuodessa. Yhden ainoan jenkin kuultukseen tarvitaan raaka-aineita 80 tonnia vuodessa, autoja Valloissa on enemmän kuin ajokortin haltijoita.
Semmoista se on, tämä kulutus. Ei ole kulutukselta suojaa enää teollisuusmaissa. Emmekä me rehellisesti sanoen tahdo emmekä osaisikaan olla ilman tuota kulutusfilosofiaa ja jatkuvaa talouskasvua.
Emme hätkähdä minkäänlaisia tietoja, jotka muistuttavat noista yli neljästä miljardista, joilla ei ole leipää eikä puhdasta juomavettä, ei terveydenhuoltoa, joilla ei ole lukutaitoa, ei mitään. Suljemme silmämme kärpäsiltä laihojen lapsiraukkojen silmissä, antamaan puhdasta juomavettä, lukutaitoa ja leipää.
Vai pystyisimmekö sittenkin? Vuosikirja antaa muutamia lukuarvoja, joita tutkimisella ainakin hieman valaistuu. Sulokissojen, sylikoirien, marsujen, frettine, papukaijojen ym. humpuukilemmikkien ruokiin Euroopassa ja Yhdysvalloissa pannaan 17 miljoonaa dollaria, muusta rekvisiitasta puhumattakaan. Sillä saataisiin aikaan yleismaialmallinen lukutaito ja fertiliteettiin liittyvä naisten terveydenhoito. Vaohtoehtoisesti sillä rahalla poistettaisiin meilkein kokonaan maailmasta nälkä.
Kosmetiikkaan, pakkeleihin, puutereihin ja hajuvesiin menee niin paljon miljardeja, että niillä rahoilla kaikkien lasten rokotus olisi mahdollista, puhdas juomavesi olisi kaikkien saatvilla ja vieläpä nälkä ja aliravitsemus poistuisi.
Vielä eräs lukuvartaus: pelkästään eurooppalaiset ostavat jätskiä 11 miljardilla. Sillä rahalla saisi puhtaan juomaveden sen puutteessa nyt paskavettä käyttämään joutuville. Kuten näette, maailman tilaa voitaisiin parantaa ja onnetonta ihmiskunnan osaa auttaa luopumalla hieman edes joutavasta kulutuksesta.
Mahdollista se olisi, mutta kuitenkin niin mohdotonta. Valitettavasti täysin mahdotonta. Sivistyksen perusolemukseen kuuluu toisten ihmisten huomioonottaminen. Onko tämä sitä länsimaista sivistystä, josta Mathatma Gandhi totesi kysyttäessä kuivasti "mielestäni se olisi hyvä asia".
Ei voisi olla vääremmässä näin ajatellessaan. Onko semuka "kuluttamista", kun on pakko tulla toimneen parilla dollarilla eli vajaalla kahdella eurolla pivässä? 2,8 miljardia ihmistä elää kitkuttelee juuri näin pienellä budjetilla ja sehän on selvää, että nälkä on silloin aina vieraana. Siihen sitä sitten kuollaankin, jos tauti ei pysty tappamaan tai sota ja luonnonvoimat.
Tästä joukosta 825 miljoonaa on vieläkin kulrjemmassa jamassa, siellä äärimmäisellä tulorajalla. Syötävää on aina rittämättömästi, sekin kurjaa ja epäterveellistä. Terveydenhuoltoa ei ole olemassakaan. Elämän perusedellytys, juomavei on saastunutta. Tämä ihmisluokka ei totisesti kuluta mitään, se tyytyy vain apaattisena pysyttelemään hengissä tai kuolemaan pois täältä elon vaivoista.
Kun tuloluokissa noustaaan ylös, on rivissä vielä kaksi miljardia ihmistä, joita Worldwatchin kirjoissa pidetään "globaalina köyhälistönä". Nämäkin elävät kädestä suuhun. Shoppailuun ei liikene rahaa varsin vaatimattoman elämän ylläpidolta. Markkinavoimille ei ole markkinarakoa näillä markkinoilla muuten kuin halvoilla bulkkituotteilla.
Vasta tämän joukon jälkeen tulee se ryhmä, jolle voidaan antaa komealle kalskahtava kuluttajan titteli. Worldwatchin vuosikirja asettaa rajaksi 7000 dollarin eli reilun 6000 euron vuositulot kotitaloudessa. Tähän rankiin kuuluu tällä hetkellä 1728 miljoonaa ihmistä. He ovat niitä kuluttajia, joita markkinavoimat riepottelevat. Tälle joukolle myydään tavaraa siinä määrin, että kuluttajansuoja varjelusta tarvitaan. Useinkin joutava kauppatavara on teetetty käytännössä ilmaiseksi noilla neljällä miljardilla. Kauppa käy ja homma pyörii.
Lähes neljä miljardia on siis kokonaan tästä piirileikistä poissa ja vajaa miljardi ihmistä vasta hajoittelee kulutusta. Tämä joukko elelee miten kuten suurimmalta osalta Afrikassa, Aasiassa ja latinalaisessa Amerikassa.
Länsi-Euroopassa on kuluttajia 89 prosenttia, USA:ssa ja Kanadassa 85 prosenttia ja Australiassa 84 prosenttia väestöstä. Eurooppalainen kuluttaa huimasti, sillä yhteiskuntajätettäkin syntyy 560 kiloa henkeä kohti vuodessa. Yhden ainoan jenkin kuultukseen tarvitaan raaka-aineita 80 tonnia vuodessa, autoja Valloissa on enemmän kuin ajokortin haltijoita.
Semmoista se on, tämä kulutus. Ei ole kulutukselta suojaa enää teollisuusmaissa. Emmekä me rehellisesti sanoen tahdo emmekä osaisikaan olla ilman tuota kulutusfilosofiaa ja jatkuvaa talouskasvua.
Emme hätkähdä minkäänlaisia tietoja, jotka muistuttavat noista yli neljästä miljardista, joilla ei ole leipää eikä puhdasta juomavettä, ei terveydenhuoltoa, joilla ei ole lukutaitoa, ei mitään. Suljemme silmämme kärpäsiltä laihojen lapsiraukkojen silmissä, antamaan puhdasta juomavettä, lukutaitoa ja leipää.
Vai pystyisimmekö sittenkin? Vuosikirja antaa muutamia lukuarvoja, joita tutkimisella ainakin hieman valaistuu. Sulokissojen, sylikoirien, marsujen, frettine, papukaijojen ym. humpuukilemmikkien ruokiin Euroopassa ja Yhdysvalloissa pannaan 17 miljoonaa dollaria, muusta rekvisiitasta puhumattakaan. Sillä saataisiin aikaan yleismaialmallinen lukutaito ja fertiliteettiin liittyvä naisten terveydenhoito. Vaohtoehtoisesti sillä rahalla poistettaisiin meilkein kokonaan maailmasta nälkä.
Kosmetiikkaan, pakkeleihin, puutereihin ja hajuvesiin menee niin paljon miljardeja, että niillä rahoilla kaikkien lasten rokotus olisi mahdollista, puhdas juomavesi olisi kaikkien saatvilla ja vieläpä nälkä ja aliravitsemus poistuisi.
Vielä eräs lukuvartaus: pelkästään eurooppalaiset ostavat jätskiä 11 miljardilla. Sillä rahalla saisi puhtaan juomaveden sen puutteessa nyt paskavettä käyttämään joutuville. Kuten näette, maailman tilaa voitaisiin parantaa ja onnetonta ihmiskunnan osaa auttaa luopumalla hieman edes joutavasta kulutuksesta.
Mahdollista se olisi, mutta kuitenkin niin mohdotonta. Valitettavasti täysin mahdotonta. Sivistyksen perusolemukseen kuuluu toisten ihmisten huomioonottaminen. Onko tämä sitä länsimaista sivistystä, josta Mathatma Gandhi totesi kysyttäessä kuivasti "mielestäni se olisi hyvä asia".
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.