Ulkonäön vaikutus kavereiden

Sanotaan näin että useat ihmiset näkevät usein kauniissa tai komeissa "jotain muutakin" kuin pelkän sen pinnan. Nämä ihmiset eivät osaa selittää sitä mutta on hyvin yleistä että ihminen näkee hyvän ulkomuodon omaavassa ihmisessä jotain erikoista, joskus jopa samanlaisuutta kuin itsessä vaikkei itse olisi ulkonmuodoltaan noin yleisesti ottaen kovin kaunis/komea. Toisaalta ihmiset usein haluavat tutustua kaltaisiinsa ihmisiin mutta usein salaa ihailevat hyvän ulkonäön omaavia ihmisiä "enemmän täydellisinä". Samalla myös kun joku näyttää kauniilta ja komealta niin hänen suosio kasvaa ja toisaalta ihmisten suosio lisää kiinnostusta ihmistä kohtaan. Ihmiset kokevat siten jonkun ihmisen "vetovoimaisena" kun kaikki muutkin tekevät. Lähtisin kuitenkin siitä että ystävyys vaatii jotain muutakin ja kavereiden saaminen on usein vain siitä kiinni että löytyy edes jotain yhteistä.

Mulla on sellanen kutina että naiset ainakin katsovat ulkonäköön. Silloinkin kun ollaan ihan kaveripohjalta lähdössä. Tapasin tässä eilen kaksi tyttöä, ihan ystävystymis tarkoituksissa. Sehän tutustuminen tyssäs siihen ensitapaamiseen. En usko että se jutuista hirveesti oli kiinni, kun kaikki oltiin aika vähäpuheisina siinä. Minä varsinkin, kun tapasin vasta ekaa kertaa. Nää tytöt oli siis ilmesesti kerran tavanneet. Heti tänään sain tietää ettei enää tavattais, vaikka olikin vähän suunnitelmissa sellasta. En ole hirveen itsevarma. Tiedän etten ole millään tavalla kaunis ihminen, ja näinpä kun tää ystävystyminen jäi siihen yhteen kertaan, pystyin melko varmasti vetämään sellaset johtopäätökset, että naamakertoimesta oli kyse. Tytöt oli siis tälläsia ihan kauniita. Toinen hieman persoonallisemmalla tavalla. Noh, elämä ei näköjään hymyile tälläsille rumiluksille kuin mä. Ei ainakaan jos yrittää naisiin ystävystyy. Mutta joo, tässä mä taas jaarittelen. Tsekatkaa profiili jos huvittaa ja vetäkää siitä omat johtopäätöksenne. Mä ole ne jo omast puolestani tehnyt. Tästä suomi 24 : stä tutulta tytöltä kun ei ole mitään syytä irronnut. Hiljaisuutta vain. Että kyllä, mä uskon että rumiluksilla, ainakin joidenkin naisten kanssa, ei ole mitään mahdollisuutta edes ystävystyä. Masentava maa tää pinnallinen Suomi ainakin.

Minulla on ainakin ongelma melkein päinvastainen. Olen pitkä ja hoikka nainen, mikä on jo riittävä syy inhota minua. Yritän tätä kompensoida olemalla kiltti ja huomaavainen. Satun olemaan vielä vaalea ja kauniskasvoinen, joten etenkin huonoitsetuntoiset eivät halua tutustua minuun. Onneksi olen saanut muutaman hyvän ystävän. Olen sitä mieltä, että tavallisen näköinen tutustuu helpoiten uusiin ihmisiin. Vittuilut itserakkaudesta voi jättää kommentoimatta. Vastasin vain aloittajan viestiin.

sanoisin että itsestä se on aika paljolti kiinni kuinka paljon kavereita haluaa vierelleen kasata!Eli kuinka sosiaallinen/toimelias olet,on aika ratkaiseva tekijä mun mielestä!Itse en ole semmonen ihminen johon olisi kovinkaan helppo toisen lähestyä/tutustua,oli sitten minkä näköinen tai kokoinen tahansa!En kyllä lähe kieltämään sitä etteikö olisi monia jotka nimenomaan katsoo ulkonäköä/muotoa!Mutta itse en kyllä edes haluasi enkä ryhtyisikään moisten kaveriksi jotka niin pinnallisia olisivat!Kiertäisin todella kaukaa!

Enpä osaa sanoa. Osaan tehdä itsestäni ihan tavallisen tai sitten kauniin näköisen naisen enkä tiiä onko sillä ollu vaikutusta suhteiden luomiseen. Sen oon huomannu, että kun 167cm pituisena laitan korkoa jalkaan, meikkaan nätisti ja laitan tyylikkäämmät vaatteet, niin saa joiltain muilta naisilta tympeitä katseita osakseen. Juuri toissapäivänä kun vapun kunniaksi näin valmistauduin, niin ämmät katto ärsyttävästi. Vähän ihmettelen, että mitä ihmeen junttikansaa tää Suomi on. Ei tarvii olla ku vähän tyylikkäämpää päällä, hiukset somasti ja naama kauniiksi pakkeloitu niin johan se riittää syyksi arvostella. Itse en todellakaan ole pinnallinen tai itserakas ja ystävistäni löytyy kaikennäköisiä tyyppejä säteilevän kauniista arkisiin. Mutta sanoisin että kyllä on paljon niitä vähemmän kauniita ihmisiä, joilla on laaja kaveripiiri. Ei se aina mene niin yks yhteen. Jos joku ei voisi olla kaverini ulkonäköni takia, niin eipä mua edes kiinnostaisi ystävyys sellaisen pinnallisen hlö:n kanssa. Ja arki-oloissa olen aika arkinen kun meikkaan niukasti ja vaatteet on 2.luokan vaatteita, koska työhön on turha laittaa hienoa päälle.

Mielestäni ulkonäöllä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, onko kavereita paljon vai ei. Romanttisessa mielessä ulkonäöllä on tietysti merkitystä, mutta ystävyyssuhteissa ei. Kyllä se useimmiten luonteeseen tyssää, jos on tyssätäkseen. Voisin sanoa itse olevani melko nätti nuori nainen. Kavereita ja ystäviä kuitenkin on hyvin vähän. Koska olen monesti ujo, se voidaan tulkita ylpeydeksi ja ylimielisyydeksi. Hyviä kavereita on aina ollut noin kaksi. Olen huomannut, että useimmat kaveruussuhteet ovat kestäneet vain noin puoli vuotta-vuoden. Monesti ongelmana on ollut se, että en ole tarpeeksi aktiivisesti kysellyt "koska nähtäisiin" jne. Olen kyllä ollut aina ystävällinen ja muut huomioon ottava, mutta se ei yksin riitä. Pitäisi olla aktiivisempi ja ottaa aloite kuulumisten kysymisessä eikä aina odottaa, että toinen kysyy ensin. Ehkä ne kaverit sitten pysyisivät, ehkä ei.

ovat kauniita omina itsenään. Sellaisiin haluan tutustua. Hoikka tai pullukka, mitä väliä, kunhan aaltopituudet kolahtaa yhteen ja löytyy muutakin puheenaihetta kuin pojat ja ulkonäkö. Ei ystävyys katso ulkonäköä, ja itse ainakin kaihdan kaukaan ihmiset, jotka mielestäni panostavat runsaasti ulkonäköön (niin naiset kuin miehetkin); en vain koe heidän kanssaan mitään yhteistä. Itse tsekkaan peilistä, että vaatteet on siistit ja puhtaat, tukka on jees ja naama ei kauhistuta ja that's it. (Ihan henk. koht. jotenkin ärsyttää ihmiset, jotka puhuvat jatkuvasti bilettämisestä, vaatteista tms. Vaikka eipä tuo ole sidonnaista kauneuteen, jotenka taisi mennä vähän ohi aiheen).