"Kiitä Herraa minun sieluni, äläkä unohta, että

Suvivirsi: 1. "Jo joutui armas aika ja suvi suloinen. Kauniisti joka paikkaa koristaa kukkanen. Nyt siunaustaan suopi taas lämpö auringon, se luonnon uudeks luopi, sen kutsuu elohon. 2. Taas niityt vihannoivat ja laiho laaksossa. Puut metsän huminoivat taas lehtiverhossa. Se meille muistuttaapi hyvyyttäs, Jumala, ihmeitäs julistaapi se vuosi vuodelta. 3. Taas linnut laulujansa visertää kauniisti. Myös eikö Herran kansa Luojaansa kiittäisi! Mun sieluni, sä liitä myös äänes kuorohon ja armon Herraa kiitä, kun laupias hän on.   4. Oi Jeesus Kristus jalo ja kirkas paisteemme, sä sydäntemme valo, ain asu luonamme. Sun rakkautes liekki sytytä rintaamme, luo meihin uusi mieli, pois poista murheemme. 5. Ei vertaistasi sulle, sä lilja Saaronin. Suo armos lahjat mulle ja kaste Siionin. Kun Henkes virvoituksen vain sielu saanut on, keväisen kaunistuksen se saa kuin Libanon. 6. Maan, meren anna kantaa runsaasti lahjojas, tarpeemme meille antaa sun siunauksestas. Suo suloisuutta maistaa myös sielun sanassas, ain armos sille paistaa, niin on se autuas." Mahd. Israel Kolmodin 1694. Suom. 1700. Virsikirjaan 1701. Uud. Alfred Brynolf Roos 1867, komitea 1937.