Ansiosidonnainen työttömyysturva on rakennettu siten, että pienipalkkainen duunari jolla on lapsia ja asuu vuokralla, ei juurikaan häviä rahalliseti työttömäksi jouduttuaan.
Siksi jotkut ottavat työttömyytensä ns. "köyhän optiona" , eli mahdollisuutena vapaa-aikaan. Näin varsinkin jos heidän työnsä on ns. paskaduunia.
En moiti heitä, näin tein aikoinani itsekkin, suuren laman aikoina. No, eihän silloin kyllä liiemmälti edes töitä ollut tarjolla.
Mutta ponttini on se että pienipalkkaisella ihmisellä ei ole mahdollisuutta hankkia tuloillaan juuri mitään omaisuutta. Heidän työnsä tulokset valuvat toisten käsiin(vuokranantajille, yrityksille, virkamiehille ja poliitikoille).
Miksi köyhillä pitäisi olla olla parempi moraali kuin johtajilla, poliitikoilla ja muilla ns. parempiosaisilla? Miksi köyhät nokkivat toisiaan eivätkä "ylempiään?
Johtajille ei satojen tuhansien peruspalkka riitä motivoimaan työntekoon. Ei, sen päälle pitää tulla optioita muutama miljoona ja muhkeat eläke-edut( jotka veronmaksajat rahoittavat).
Eivät nämä "ylemmät sosiaaliryhmät" noki toisiaan.
Miljoonasiivut yhteistä kakusta kuuluu heille ilman tunnontuskia ja on ihan oikein, heidän mukaansa.
Motivointi,
keppi vai porkkana???
2147
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
''Ansiosidonnainen työttömyysturva on rakennettu siten, että pienipalkkainen duunari jolla on lapsia ja asuu vuokralla, ei juurikaan häviä rahalliseti työttömäksi jouduttuaan.'' Tuo ei enää ihan pidä paikkaansa. 1990-luvun laman aikainen työttömyysturva oli aika toisella tasolla kuin mitä nykyinen työttömyysturva. Toinen puoli asiasta on se, että 1990-luvun alun laman aikana työttömän kohtelu ja rankaisumahdollisuudet olivat myös toisella tasolla kuin nykyisin. Tilanne alkoi muuttua 1990-luvun puolivälistä. Pohjanoteeraus saavutettiin vuoden 2006 lainmuutosten myötä. Aniharva työtön haluaa olla työtön. Tuo päti 1990-luvun alussa kuin nykyisinkin. Työttömyys on valtaosalla onnettommuus. Vaan kun sitä työtä ei yksinkertaisesti ole saatavissa, niin keinot ovat vähissä. Työttömän asema oli 1980-luvun jälkipuoliskolla ja 1990-luvun alkuvuosina sekä suhteellisesti että absoluuttisesti parempi kuin nykyisin. Työttömäänkin suhtauduttiin tuolloin kuin ihmiseen. Työttömyyspäivärahan (työmarkkinatukea ei tuolloin vielä tunnettu) ostovoima oli reippaasti parempi kuin nykyisin. Sillä jopa tuli toimeen. Myös toimeentulotukea myönnettiin helpommin ja kohtelu sosiaalitoimistoissa oli inhimillisempää. Ilmaistyö oli täysin tuntematon käsite. Jos joku olisi unissaankaan ehdottanut palkatonta työtä, hänet olisi lynkattu. Tuo osoittaa sen, ettei työttömyys ole riippuvainen työttömyystukien suuruudesta, sillä 1980-luvulla työttömyys ole olematonta, lähinnä kitkatyöttömyyttä. Ainut huoli oli se, että pelättiin 1990-luvun työvoimapulaa!!! Työttömien asemaa alettiin heikentää 1990-luvun puolivälissä, kun säädettiin työmarkkinatukilaki ja tehtiin samalla heikennyksiä myös työttömyysturvalakiin. Tuosta alkaen työttömän tilannetta on heikennetty tasaisin väliajoin ja hyvinkin rajusti eikä loppua taida näkyä. Työtöntä kun pidetään syyllisenä työttömyyteensä eikä sitä, että on pula palkanmaksajista. Suomalaisiin on iskenyt syntipukkiajattelu ja solidaarisuus on kadonnut. Konkreettisena se näkyy tämänkin palstaan kiusaajista ja solvaajista.
1990-luvulla säädettiin myös toimeentulotukeen 7% omavastuuosuus vuokrasta. Sitten vielä määrittettin työttömyysturvan nettomäärä kertoimella 21,5/20 sen jälkeen, kun oli saanut 2 työttömyyspäiväraha maksua tililleen. Oli siinä ihmettelemistä kun työttömältä, ansiosidonnaiselta pudonneen vuokraa makso 3 eri tahoa. Kela, sossu ja itse työtön.