Olen ollut yli 4 vuotta yhdessä tyttöystäväni kanssa ja asumme yhdessä. Haluan nyt antaa kuvaa omaan sielunelämääni ja samalla kysyä neuvoa.
Olen kaksijakoinen ihminen. Toisaalta olen "täydellinen" poikaystävä - huomaavainen, ystävällinen, ehkä komeakin. Kohtelen tyttöystävääni aina hyvin enkä anna mitään syytä olettaa minusta mitään pahaa olen useissa asioissa liian kiltti mutta en todellakaan mikään vässykkä. Lähes jokainen nainen jota olen romanttisesti tuntenut on halunnut olla kanssani koko elämänsä. Ulkokuoreni on siis useita naisia lumoava.
Toinen puoleni on pimeä tuntuu että en ole koskaan valmis sitoutumaan. Erityisesti lasten hankinta pelottaa minua. Vietän mielelläni aikaa kaveriden kanssa ja esitän sinkkua aina kun voin. Olen myös pettänyt useita tyttöystäviäni.
Nykyinen parisuhteeni on hyvä asian koko merkityksessä. Minun on hyvä olla tyttöystäväni kanssa ja monella tapaa pidän hänestä. Ehkä suurin syy miksi pidän tyttöystävästäni on kuitenkin se, että hän suorastaan palvoo minua. Olen paljolti ihastunut tähän saamaani huomioon itse ihmisestä korkeintaan pidän. En voi sanoa että olisin koskaan rakastanut häntä en edes suhteen alussa.
Suuri ongelma on siis se, että nyt pitäisi päättää mitä tehdä tulevaisuudella. En voi loppuelämääni elää tällaisessa puolivapaassa suhteessa jossa jalkani on koko ajan oven raossa. Tyttöystäväni ei ansaitse sitä.
Vahvasti epäilen että tulemme eroamaan joskus pelkään että se tapahtuu niin myöhään että tyttöystäväni ei saa enää toteutettua unelmaansa lapsesta. Minua siis kalvaa velvollisuuden tunto tätä suhdetta kohtaan.
Olen toisaalta siis vain pahainen kakara joka kuvittelee että vaihtaminen parantaisi asioita. Toisaalta tiedän että tulen olemaan onnellisempi jos koitan siipiäni ainakin vielä kerran.
En oikein osaa jäsentää ajatuksiani vieläkään oikein mutta suuri kysymykseni on:
Onko oikein elää kivassa suhteessa vai pitäisikö lähteä hakemaan muutosta eroamisen kautta?
Onko parempi loukata loistavaa ihmistä nyt kovin vai koittaa sinnitellä suhteessä joka on maksimissaan vain hyvä?
Miehen näkökulma ihastumiseen ja rakkauteen ja suhteen lopettamiseen
Kaikki neuvot ovat tervetul...
81554
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
ihan omaa itseäsi ihmisenä ja itsetuntoasi. Oletko todella kiltti jos kerran petät? Hyvän itsetunnon omaava ei tarvitse toisen ihmisen palvontaa, arvostus on asia erikseen. Hyvä ihmissuhde syntyy toisen ihmisen arvostuksesta. Arvostatko tarpeeksi tyttöystääsi ihmisenä? Sulla itselläsi taitaa olla ongelma sitoutumisen suhteen, se joko pitää olla yhdessä ja olla sen yhden kaa kuin monen ja se ratkaisu on sun itsesi tehtävä.Jokaisella on heikkoutensa, ja oisko se pettäminen sun sellainen, itsekuria tämän suhteen voi myös itsessään kehittää. On tietysti olemassa myös sellaisia parisuhteita, jossa sallitaan punkkaamiset puolin toisin muidenkin kanssa, mutta miltä susta tuntuisi jos tyttöystäväsi kävisi sängyssä jonkun toisen kanssa? Pistä myös suhteen hyvät ja huonot puolet vaakakuppiin ja punnitse. Mielestäni jos yhteinen arki teillä rimmaa hyvin niin en näe mitään syytä eroon, koska sieltä syntyy se pohja myös sille hyvälle parisuhteelle.
Jos ei ole sydämellään mukana jutussa, on jo mennyt pois. Fyysisesti läsnä, henkisesti jo poissa. Totuus tekee vapaaksi. Et tarvi muiden neuvoja. Tiedät asian pohjimmiltasi itsekin.
Järkevä tyttö, joka sinut tuntee, ei koskisi sinuun kepilläkään. Minusta tuntuu, että osaat rakastaa itseäsi parhaiten ja olet pahan sorttinen narsisti. Tyttöystäväsi pitää naristista ja itseriittoisesta miehestä. Olet varmaan häntäkin pettänyt. Minusta sinun pitäisi kasvaa aikuisemmaksi. Olet tämän ajan kasvatti. Tollasta on paljon liikeellä. Mikään ei tunnu miltään ja mielellään mulle vaan kaikkea lisää. Aina löytyy jostain parempi. Joku jossain voi ihailla sinua vieläkin enemmän... Kerro tyttöystävällesi, jos olet pettänyt häntä, niin hänkin voi avata silmänsä. Et ole kovin vakavasti otettava, kun tommosia joudut miettimään. Lähde vakkapa johonkin selvittämään päätäsi vähäksi aikaa. Ei ainakaan lasten hankinta nyt ole paikallaan. Jokainen lapsi on ansainnut toisiaan rakastavat vanhemmat. Lapsen hankinnan tulee olla vakaammalla pohjalle. Teet viisaasti, jos avaudut tyttöystävällesi ja nostat nyt kytkintä.
kirjoittelee tänne ja kyselee neuvoja. Narsisti esittää ja näyttelee tunteitaan saavuttaakseen huomiota ja ihailua. Narsistilla ei ole tarvetta näytellä anonyyminä netissä.
Naisii ei saa kiusata,hey comoon..Toi on vaan hengailuu,ei oikee avoliitto tms.Kaikkihan siipiään,omia ja lainattuja,"kokeilee".Aikuinen osaa jo..Pitkä suhdehan on niin henk.kemiaa.Ei toimi pelkkä push-up.Se menee jopa politiikaksi,pienes mittakaavassa.Lopulta eroottinen vire katoaa kun kakarat menee ala-asteelle,ja vastassa on hirohito-rehtori..
Sinun pitää käydä nyt omassa sisimmässäsi läpi asioita...ensin. Voi mies, osaisitko olla yksin, ellei suhde tyydytä? Jos en olisi itse tyytyväinen, niin pahalta kuin se tunnostaa...eroaisin. Ja olen niin tehnytkin. Ehkä kumppanisi ei tarjoa sinulle virikkeitä? Ehkä hän rakastaa ehdoitta, johon sinulla on vielä henkisesti matkaa? Vaikea sanoa, millaista elämänkokemusta sinulla on ja minkä ikäinen olet? Ulkokuori on vain kuori, mutta vaikuttaa kyllä. Onko tyttöystäväsi rakastunut sisimpääsi vai kuoreesi? Kannattaa löytää itsestä virheitä, ettei olisi niin kaunis omissa silmissään. Kuuntele mies sisintäsi ja sydäntäsi, missä sinulla on hyvä olla. Kaikilla meillä on viettimme ja ne silmäin pyynnöt...Mutta ellet ole tyytyväinen, niin et ole joko valmis nyk. suhteeseen tai et vaan rakasta yksinkertaisesti. Rakkaudenkin huomaa monesti ja toisen tärketden vasta silloin, kun sen on menettänyt. Jääkö sinulle aukko, jos lopetatte? Oli ihan hyviä pohdintoja sinulta ja että olet ajatellut toistakin osapuolta. Koeta r-a-u-h-a-s-s-a selvittää asioita itsellesi ensin.
Olen kokenut illanistujaisia,joissa nainen seurueessa päättää laimiinlyödä kavaljeeria (-ejä) ja syyttää avoimesti toisia vieraita,etenkin naispuolisia, jos tähän on tilaisuutta.Tarkoituksena saada oma mies suuttumaan ja mieluiten pamauttamaan nyrkillä pöytään,että minun leidinihän täällä määrää, että kuka saa loistaa/puhua silmillään!
Jos naisella on suhde mieheen, kahden tunnin viiva kahden vuoden, pliis voisivatko ammatti-ihmiset auttaa heitä pippelöitymään ilman minun käsivoimaani, VAIKKA olen lumoavampi kuin Liz Hurley? Kiitos.
hänestä, eikö se ole rakkautta? Olin joskus rakastunut, juuri tämä "sitoutumiskammo" ärsytti niin paljon, etten olisi voinut toteuttaa. Liitto voi onnistua, jos ei ole kipinää, tekee itseään kohtaan väärin. Tekisin näin: sopisin asumisesta erillään jonkin aikaa, tietenkin luottamus kunnossa. Tahdot sitoa häntä, jos väität, ettei hän saa lasta ilman sinua. Pelkäätkö syviä tunteita? En jaksa uskoa, ihmiset rakastuvat ulkokuoreen. Taidat vain haluta testata, paljonko itse merkitset tälle naiselle.