pitäiskö

enää tulen rakastumaan. En ainakaan samassa määrin, kuin häneen. Mutta onneksi olen sen saanut kerran kokea. Ei kaikki ihmiset kai sitä tunnetta saa kokea koskaan... Ei se silti aina ollut niin mukava tunne, koska siinä menetti itsekontrollin. Ja mä taas haluan aina pysyä hallinnassa:) Kuitenkin, oli se tosta huolimatta parasta, mitä ikinä olen kokenut.

Yhtä hyvä olisi, että jokaiseen ihmiseen rakastuttaisiin. Optimaalista olisi, että nämä rakastavat kohtaisivat yhteisessä rakkaudessakin.

voi kuitenkin hyvinkin olla ilma rakastumista.

Onko rakkauden pituudella väliä?

Itse rakastun aina, kun nainen pystyy laadukkaaseen seksiin. Näin käy about n. kerran viikossa =P

ei kannata. Mille vitun tasapainoiselle elämälle? Siitä se alamäki alkaa. Kun rakastuu.

pakon tekee, niin tuskin se elämä kovin tasapainoista on. Parhaimmillaan se rakkaus kestää, vaikkei aina tasaista olisikaan ja etenkin kun on tasaista... Ei se rakkaus aina roihua, välillä on niitä suvantovaiheitakin. Sitä jos parisuhteessa aina kyllästyy kumppaniin kun tulee tasaisempi vaihe, niin ei niistä suhteista kovin pitkiä tule. Alkuhuuma on vain väliaikaista. Joillekin se vain on ilmeisesti vähän hankalaa käsittää.. Alkuhuuman jälkeen se todellinen rakkaus vasta alkaa jos on alkaakseen. Näin mie oon sen kokenu. Mutta kai sitä rakastumista ilmankin voi onnellinen olla, siis yksinään (ilman parisuhdetta). Silloin tuskin haikailee rakkauden perään..

mitä menetät niin menetätkö todellisuudessa yhtään mitään?