Ei niin huonoa suhdetta, etteikö ero ottaisi lujille. Luulisi, että vaikeasta liitosta eroonpääsy tuottaisi helpotuksen ja iloa, mutta ei: pitkä suru aina jää.
Eron paradoksi
Miten selittää tämä
4791
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
pysy kärryillä. Huono liitto kun päättyy, niin mitä surua siinä enää... Noo, ehkä surua siitä, ettei "osannut" paremmin puoliskoaan valita? Kiitollinen olen, kun liitto vihdoinkin päättyi. En sure, enkä kaihoa takaisin. Helpottunut olo, nyt saan vihdoinkin olla rauhassa, turvassa.
Sen takia suru, että vaikeassakin liitossa on ollut myös niitä hyviä hetkiä!! Viha ja katkeruus haihtuvat surressa ja hyvät hetket jäävät muistoiksi vaikeasta liitosta.
jälkeenpäin kun ajattelin mennyttä reilua kymmentä vuotta ja hakemalla hain asioita joista voisin olla iloinen jälkeenpäinkin, en löytänyt yhtään. Kerran muistan kävelleeni exän kanssa käsi kädessä ja silloinkin tuntui että riuhtaisen itseni justiinsa irti. Ei se suurta rakkautta ollut. Yksinjäämisen pelkoa vain. Onneksi viisastuin ja erosin. Nyt olen yksin mutta en enää siksi että pelkään ettei kukaan huoli minua. Vaan omasta tahdostani
Eikö huono suhde kuitenkin alussa ollut hyväkin? Myös jokaisessa ihmisessä on hyvät ja huonot,heikot ja vahvat puoelensa.Jos olet viisas vahvistat toisen ja itsesi hyviä luonteenominaisuuksia.Kunnioitus,arvonanto,kohteliaisuus.voi kuulostaa vanhalta klisheeltä,mutta on itsestäkin kiinni millaiseksi parisuhde muodostuu."Huono parisuhde",jonkin toisen kumppanin kanssa muuttuukin yllättäen hyväksi.