naisten kanssa pitää kirjoitella treffeillä noin kolme kuukautta että pääse treffeille, sillä jo viisi minuuttia naamatusten kahvikupin kera kertoo enemmän toisesta ihmisestä kuin tuo turha kirjoitteu? voihan kertoa vaikka mitä valheita ja tarinoita sähköpostin välityksellä mutta en pystu siihen aidossa henk. koht tapaamisessa, ja päin vastoin myös!?
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 62
Vanhimmat
todellakaan kenestäkään enempää kuin pitkä kirjoittelu. Eri asia tietysti on jos haet että kertoo ulkonäöstä esimerkiksi. Pyydä sitä tapaamista aiemmin tai lopeta valittaminen.
riittää minulle kertomaan onko miehessä kemiaa. Kemia tulee jos on tullakseen ensimmäisen 30 sekunnin aikana, ehkä 15 sekunnin aikana. Jos kemia ei tule parin minuutin kuluessa, en ihastu mieheen ollenkaan ja silloin siitä miehestä tulee kaveri minulle, jos muuten on tosi kiva ja miellyttävä ja kaikin puolin mukava mies, jota haluaa tapailla kaverina.
sytyttää ensimmäisellä vilkaisulla ja silmänräpäyksellä ja se kestää 0,0543435 sekuntia. Tutkitusti vain näin ihminen voi rakastua ja sitä kemiaa löytyä, muuten toisesta ei ole kumppaniksi eikä edes pantavaksi.
etten ole pyytänyt, mutta ku eivä lähde. enkä valita vaan säälin niitä naisia jotka jäävöä vaille oikeaa elämää, se on nykyään tätä hyperkybervirtuaalielämää......
Huumorilla treffeille!!!! Jos olet kiinnostunut jostain naisesta, niin keksi jotain omaperäistä ja nainen ei voi millään vastustaa. Väkisin et ketään mukaasi saa, mutta lupaa sellaiset treffit, että uteliaisuudesta tulee. Jos sulla on asenne, että säälit naisia, jotka eivät lähde kanssasi treffeille, niin olet vähän hakoteillä.
Moi! Viimeksi viikko sitten samasta aiheesta käytiin pitkä keskustelu tällä palstalla (ks ketju Kirjeenvaihtajiin). Silloin kirjeenvaihtajiin olivat kyllästyneet naiset (minä yksi heistä). Eli ei se mikään naisten yksinoikeus ole, näitä pitkään lämmiteltäviä esiintyy myös miesten keskuudessa! Taitaa olla enemmänkin yksilöllisestä persoonallisuudesta tms kysymys, ei sukupuolesta. Ikuisen kirjoittelun voi helpoiten välttää ehdottamalla treffejä hyvin nopeasti. Ei pidä ryhtyä siihen kirjoitteluun. Minä olen nainen, ja kirjoitin yhdelle miehelle että pidin hänen profiilistaan jne ja pyysin ottamaan yhteyttä jos hänestäkin tuntuu siltä. Hän vastasi että kuulostan kivalta ja hän tapaisi minut mielellään. Vastasin että missä haluaisit tavata, hän vastasi ehdottamalla paikkaa ja aikaa, minä vastasin että selvän teki, ja se oli siinä! Tämä oli ihannetapaus. Ei sen sen vaikeampaa tarvitse olla :)
"Ikuisen kirjoittelun voi helpoiten välttää ehdottamalla treffejä hyvin nopeasti." Ikuinen vs. hyvin nopea? Tässäkö on vaihtoehdot? Jos tapaamista ei tule heti niin sitten se on "ikuista kirjoittelua"?
Tapasin ensimmäisen nettideitin viikon kirjoittelun jälkeen ja tapaaminen oli täydellinen pettymys. Seuraavan kanssa kirjoittelin kuukauden ja siitä kuukauden päästä olimme kihloissa,olen sitä mieltä että kirjoittelemalla on kuitenkin helpompi keskustella alkuun vaikeistakin asioista kuin naamatusten tuntemattoman kanssa.
että moni ei tajua. Kirjoittamalla voi kysellä todella syvällisiä juttuja esimerkiksi elämän arvoista joita alussa tapailussa ei tee mieli kysellä koska haluaa pitää treffeillä hauskaa. Hyvä saada ensin taustoja toisesta kirjoittelemalla ja sitten katsotaan se tosielämän tapaaminen miten sujuu.
noin se pitää mennä meni sitten syteen tai saveen, eli kuka leikkiin ryhtyy niin leikin kestäköön.........
mutta kuten kirjoitin tuossa aloituksessa, voi heittää kirjoittelussa mitä vaan storya kun on aikaa miettiä vastauksia kysymyksiin mikä voisi mielyttää vastapuolta, sponttaanissa keskustelussa jää aina valheesta kiinni!?
nopeat treffit-ryhmään. Mun pitää nähdä se ihminen kokonaisuutena, ei pelkkinä sanoina ruudulla. Olemus, eleet ja ilmeet on hyvin tärkeitä asioita. Ja silmät tietty pitää nähdä, ne kun on sielun peilit. Olemuksesta ja eleistä voi päätellä paljon ihmisestä, jo viidessä minuutissa. Enkä halua tietää sp:n välityksellä ihmisen koko historiaa, vaan tykkään keskustella ihan nenäkkäin treffeillä asioista. Haluan ottaa itse selvää ihmisestä, pikkuhiljaa. Mielenkiintokin säilyy, kun ei tiedä heti ihmisestä ihan kaikkea.
mutta ekat treffit voivat jäädä viimeisiksi? Viidessä minuutissa ei opi YHTÄÄN MITÄÄN toisesta.
olemassa, kun kaksi toisilleen vierasta ihmistä tapaa toisensa, että ne ensimmäiset treffit onkin ne viimeiset. Joko päätetän yhdessä, että meistä ei tule paria, kiitos ja näkemiin. Tai sitten jommalla kummalla ei riittäkkään mielenkiintoa tavata enää uudestaan. Sitten ei auta muu, kuin jatkaa etsimistä. Niihin ihmisiin on turha takertua ja hukata enää aikaa ja jäädä ruikuttamaan perään, joiden kanssa sitä yhteistä säveltä ei löytynytkään.
halua tutustua "pikkuhiljaa" sitten vaan heti. Jos ei löydy kunnon kumppania ja suhdetta niin kannattaa miettiä sitten että toimiiko tuo homma vai kannattaisiko kokeilla tutustua ensin vähän muuten kuin viidessä minuutissa tyrmätä toinen.
viidessä minuutissa. Mutta tunnistan kyllä ihmisen, joka ei ehkä pysy mun kelkassa kauaa. :) Eli ihan sen toisen ihmisen parhaaksi joskus on suoraan sanottava, että meistä ei kuule taida tulla lempiväisiä, sorry. Ja sanon noin vaan ihan sen toisen ihmisen parasta ajatellen, että en ole ehkä se hänen elämänsä ihminen ja oikea kumppani hänelle. :)
tosi hyvin ja sitten kun näet ihmisen, et voisi ikinä kuvitella koskettavasi häntä. Olemus voi olla vastenmielinen. Enkä puhu nyt mistään ulkonäöstä, vaan eleistä, ilmeistä, puhetyylistä. Minä kirjoittelin kerran pitkään miehen kanssa, ja odotin tapaamiselta paljon. Kun näin hänet, olisi tehnyt mieli juosta pois. Olemus oli vetelä, viesti negatiivisuutta,, puhe oli yhtä valitusta ja mies oli tosi epäsiistin oloinen. Kirjoittaminen ei ikinä kerro sitä mitä oikea tapaaminen. Esim. ihmisen asenne ja käytös jää nähtäväksi vasta tapaamiseen.
että kirjoittelee 10 ihmisen kanssa ja niistä valikoituu yksi, jonka kanssa kirjoittelee kuukauden, nopeaa näkemistä suosiva käy kahvilla 10 ihmisen kanssa ja näistä kymmenstä menee yhden kanssa tykästyminen yksiin, niin että päätetään jatkaa tapailua. En ymmärrä jankkausta viidestä minuutista. Itselläni ekat treffit kestää yleensä tunnin tai kaksi, sillä aina löytyy mielenkiintoista juteltavaa, vaikkei toinen tuntuisikaan omalta.
olisivat jotenkin epämiellyttävän oloisia ulkoiselta olemukseltaan, jotka tykkää pitkään kirjoitella, mutta mulla on kokemusta sellaisesta tapaamisesta, joka oli todella ristiriitainen. Mies kirjoitti kivalla tyylillä, hauskojakin juttuja. Sain, ehkä loin itse hänestä mielikuvan hauskanoloisesta ja näköisestä miehestä, sen kirjoittelun perusteella. Treffeillä se mies olikin täysin vieraan tuntuinen, hän ei näyttänyt lainkaan siltä, miltä kuulosti. Ilkeää sanoa, mutta en ikipäivänä olisi voinut kuvitella itseäni antamassa edes pusua sen oloiselle miehelle. Hän oli nuhjuinen, erittäin epäsiisti, tuoksahti viinalle ja hielle. Jotenkin etovan oloinen habitus. Juteltiin kyllä, hauska hän oli jutuissaan treffeilläkin (ehkä rohkaisuryyppy/ryypyt oli kirvoittaneet kielenkannat, juttua hänellä riitti) , mutta mutta... se jäi siihen. Tämän tapauksen vuoksi haluan treffata pian nykyään.
Minä kirjoittelin vähän alle kuukauden nettideittini kanssa ja siinä vaiheessa molemmilla alkoi olla hyvin kiire tapaamiseen, vaikka olimme suunnitelleet tapaavamme vasta ehkä vasta paljon myöhemmin. Olin ajatellut, ettei netin kautta löydä kuitenkaan mitään sen vakavampaa ja suunnittelimme kirjoittelevamme vain arjen piristykseksi puolin ja toisin. Sinkkuja olimme kyllä molemmat. Minusta alle kuukauden kirjoitteluaika oli sopiva, sillä miehellekin muodostui tavallaan kiintyminen ennen tapaamista ja tiesimme toisistamme jo hyvin paljon ennen treffejä. Minä ainakin olin aivan valmista kauraa ja eka treffeillä tunne vain syveni. Nyt olemme seurustelleet pari vuotta ja jouduin muuttamaan ajatusta netin kautta Sen Oikean löytymiseen. Ennen tätä miestä kirjoittelin myös muutaman muun miehen kanssa ja käytin tavallaan omaa aikaani aivan hukkaan. Törmäsin mm. pariin pelimieheen, jotka näkyvät "linjoilla" edelleekin. Miten hienosti kirjoittelivat ja lupasivat minulle kuuta taivaalta, vaikka emme olleet vielä tavanneet. Toisaalta osaan nyt arvostaa omaa kumppaniani entistä enemmän kun olen nähnyt myös nettitreffien toisen puolen. Näin "turha kirjoittelu" ei mennyt hukkaan. Jos vielä hakisin netin kautta itselleni kummpania, niin en ottaisi kovin vakavasti pitkiksi venyviä viestittelyjä. Voisin tehdä niin arjen piristykseksi. Jos sitten joku kolahtaisi vähän enemmän, niin pyrkisin järjestelmään tapaamisen muutaman viikon päähän. Näin näkisin, että johtaako tapaaminen sen pidemmälle. En kuitenkaan usko mihinkään pakottamiseen parisuhteissa/nettikirjoittelussa. Kun itse tajusin, että mies on juuri sellainen mitä olen koko ikäni hakenut, niin tein "selkeän" toimintasuunnitelman saadakseni tuon miehen. Sodassa ja rakkaudessa kaikki on sallittua kunhan kantaa vastuunsa. Luulen, että kun nainen/mies haluaa jonkun itselleen, niin kyllä silloin keksii keinot. Olen kai samanikäinen kuin aloittaja, joten älykkyyttä, huumoria ja elämänkokemusta peliin jos joku oikein tosissaan sattuu kiinnostamaan.
olen että se on ehkä joku kuukausi jossa toisesta oppii aika paljon, on ehditty kiintyäkin toiseen ja tapaamiseen on aika suuri hinku. Toki voi pettyä mutta toisaalta voi löytää sen oikean.
Tuota en ihan tajua että ihastutaan kirjoittelun perusteella.. sehän on suurin moka mitä voi olla. Nettideittailu on hiukan nurinkurista... normaalisti "live elämässä" ihastutaan toisen ulkoiseen olemukseen ja "eleisiin" sitten vasta lähestytään ja katsotaan onko päässä mitään ja mitkä on elämänpuitteet ehdokkaalla. Ongelma tietty on että voi ihastua sellaiseen jolla ne puitteet on miten on. Netti deittailussa taas vähän toisin päin, ensin "jutustellaan" mutta sen perusteella on melko turha ihastua, sillä saa pikkusen infoa puiteista ja jotain harrasteista. Sitten kun tapaa niin iso todennäköisyys on että olemus, eleet, sanallinen ulosanti voi olla mitä vaan. Itse olen sillä kannalla että kirjoitella voi perusinfot ja pikkasen yleistä löpinää että selviää onko jotensakin "normaali" tapaus, seuraavaksi kuvaa kehiin ensin että näkee ees vähän vastaako ulkonäkö omia "haluja/ihanteita", sitten tapaaminen nopsaan. Usein on että jos kuvaa ei ala kuulumaan (naiselta) niin ei ehkä ole kovin hehkeä tai sitten on jotain kompleksia ulkonäkönsä kanssa. Tosin onhan näitä kuvattomia tai kuvallisia jotka ensin haluaa nopeasti tapaamista mutta sitten alkaakin kummasti pitkittymään... pari kolme tälläistä on vastaan tullut,.. veikkaan kovasti että on sitten neideillä liikaa valinnanvaraa ja ei osata edetä kun on jutustelussa muitakin. Tapaamiseen kyllä löytyy aikaa jos vaan halua on, ja jos ei treffiaikaa löydy niin voi päätellä että ei ole aikaa serusteluunkaan :)
että sinua kiinnostaa toisen olemus/eleet yms. enemmän kuin mikään muu. Toisia ehkä kiinnostaa ne muutkin asiat enemmän. Yritä hyväksyä erilaisuus. Kuulostat todella ulkonäkökeskeiseltä ja pinnalliselta ihmiseltä.
Minusta on hyvin loogista, että ihastutaan kirjoittamisen perusteella. Suorastaan todennäköisempää kuin livenä vaikka baarissa varsinkin jos on tottunut ilmaisemaan itseään myös kirjallisesti. Kirjoitin kokemuksesta tuolla jo vähän aiemmin kun löysin netistä Sen Oikean. Miten hienoa oli kirjoitella aikuisen ja fiksun miehen (akateeminen) kanssa, vaikka emme olleet vielä tavanneet. Viestittelyssä tutustuin häneen tapaansa pohtia elämää, viettää arkea ja kirjeet sisälsivät aina myös hauskaa huumoria. Ei olisi tullut mieleenkään vaatia häneltä esim. kuvaa tai itse lähetellä kuvaa siinä vaiheessa vielä tuntemattomalle ihmiselle kun kirjoittelu lähti kuitenkin arjen piristyksen ajatuksella. Olihan se sitten enemmän kuin jännittävää tavata ihminen, jonka jo tavallaan tunsi, mutta ei ollut kuitenkaan ikinä ennen nähnyt. Tietysti useilla nettitarinoilla ei ole onnellista loppua, mutta ei kaikkea pitäisi ottaa niin vakavasti. Jos on itsensä kanssa sinut ja omaan elämäänsä joka tapuksessa tyytyväinen, niin ei maailma kaadu, vaikka treffeillä pakit tulisikin.
älykästä tai "laadukasta" kuvaa haukkua toisia pinnallisiksi, jos he haluavat tavata pian ja keskustella nenäkkäin. On ihmisiä, jotka kykenevät syvälliseenkin keskusteluun uuden ihmisen kanssa livenä. Sellaisia, jotka eivät tarvitse siihen kirjoittelua. Jos se menee oman kokemusmaailman tai omien kykyjen ulkopuolelle, osoittaa aika huonoa tasoa haukkua ihmistä, joka suosii nopeaa tapaamista, pinnalliseksi tai ulkonäkökeskeiseksi.
viesti uudelleen ja siinä paljastuu miksi kirjoittaja on selvästi pinnallinen. Kaikki ne jotka haluavat tavata nopeasti toki eivät ole pinnallsiia mutta mistä sinä heidän motiivinsa tiedät?
"Tuota en ihan tajua että ihastutaan kirjoittelun perusteella.. sehän on suurin moka mitä voi olla. Nettideittailu on hiukan nurinkurista... normaalisti "live elämässä" ihastutaan toisen ulkoiseen olemukseen ja "eleisiin" sitten vasta lähestytään ja katsotaan onko päässä mitään ja mitkä on elämänpuitteet ehdokkaalla." Huh mitä tekstiä. Tuli oikein kauhun väreet. =P
Netissä tämä tutustuminen ja ihastuminenkin tapahtuu vähän nurinkurisesti. Ensin tutustutaan ihmisen sisimpään, sitten vasta treffeillä nähdään se kokonaisuus, että miltä se koko "paketti" näyttää. Ne ainakin tietää, jotka on joskus ihastuneet ihan IRL johonkin ihmiseen, että ensin ihastutaan siihen näkyvään osaan ihmisestä, ilmeet, eleet, hymy, katse, tapa liikkua ja olla, eli koko olemukseen. Sen jälkeen herää mielenkiinto, että halutaan ottaa selvää siitä ihmisestä enemmän, että miltä se ihminen kuulostaa, mitä miettii, mitä harrastaa ja millaisilla arvoilla se ihastus on lastattu. Jos se ihminen kuulostaa yhtä kivalle, kuin miltä näyttää, sen jälkeen otetaan niitä askelia hissunkissun siihen seurustelun suuntaan. Edellyttäen tietysti, että kumpikin on ihastunut toisiinsa yhtä paljon. Netissä tavallaan kalutaan koko luu jo loppuun, kirjoittelemalla, ennen kuin mikään on edes vielä alkanutkaan, eli eväät on syöty jo ennen ensimmäisiä treffejä.
loppuvat kirjoittelulla. Onhan siinä se toisen koko se olemus koluamatta jota osaa arvostaa aivan toisella tavalla kun on ensin tutustuttu sen toisen ajatuksiin ja maailmaan sisältä päin. Toki jos tärkeintä on toisen "olemuksen kokonaisuus" ja miltä "paketti näyttää" kuin sen mitä se sisältää niin ymmärrän murheesi.
joku taas treffata heti. Tärkeintähän on se, että löytää sen samanhenkisen ihmisen, eikö vaan? Kirjoittajatyyppi löytää toisen, joka haluaa ja tykkää kirjoitella pitkään ja irl-treffeilija löytää sen ihmisen, joka tykkää nähdä mahdollisimman pian ja rupatella mukavia kahvikupin ääressä tai vaikka iltakävelyllä. Antaa kakkien kukkien kukkia ja kunkin taaplata tyylillään. :)
sitä antaa tilaisuus myös toisenlaisille. Jos toinen haluaa kirjoittaa vähän pitempään niin ehkä sitä kannattaa harkita samoin kuin sitä nopeaa tapaamista myös?
että harras kirjoittaja ei halua tavata nopeasti, eikä etenkään ihmistä, joka haluaa tavata nopeasti, koska sellaiset ovat hänen mielestään pinnallisia tyhjäpäitä, jotka tuijottavat vain ulkonäköä. Sitä, että joku osaisi puhua vakavia ja omista arvoistaan kasvotusten, he eivät usko kun se oma kokemus on ainut totuus.
aiheuttaa sitä närää, kun toinen tykkää kirjoittaa pitkään ja toinen haluaa tavata heti. Sillon, ehkä, kannattaa vaihtaa kirjoittelukaveria, jos se toinen tuntuu ahdistavan innokkaalta tapaamaan itselle liian pian. On monia syitä, miksi joku haluaa kirjoittaa kauan, ennen kuin suostuu tapaamaan ja sellaisellakin voi olla joku syy, miksi hän haluaa treffeille pian. Eräs mies kerran sanoi: Kirjoitan siksi pitkään, koska yritän saada naisen ihastumaan itseeni kirjoittamalla, koska jos treffattais heti, nainen juoksisi mua karkuun. Tapa tuokin, päästä treffeille.
mahdollisuus tutustua toiseen tuolla perusteella? " Eräs mies kerran sanoi: Kirjoitan siksi pitkään, koska yritän saada naisen ihastumaan itseeni kirjoittamalla, koska jos treffattais heti, nainen juoksisi mua karkuun. Tapa tuokin, päästä treffeille." Niin ja täällä taas on kuulutettu useamman suusta miten täytyy toisen naamataulu nähdä että näkee onko "kemioita" vai ei. Toisin sanottuna lähes kaikkia juostaan karkuun jo valmiiksi joten miksi suotta lähteä treffeille heti?
lukea muutakin kuin että halutaan tavata nopeasti. Voidaan lukea selkeästi kuinka tärkeää monelle on se toisen ulkonäkö ja olemus jonka perusteella valinta tehdään. Ei siinä paljon arvojen perään ole kuulutettu. Varmaan kysyvät kuvaakin ensimmäisessä viestissä tai se pitää olla profiilissa tai "muuten ei löydy kemioita".
Tekeehän se pirukin raamatusta oman tulkinnan. Sinun mielestä se, että joku haluaa nähdä ihmisen ilmeet, eleet, käytöksen, katseen jne. on pinnallisuutta, eikä treffit voi silloin missään nimessä sisältää mitään keskustelua vakavista asioista? Tämähän on sinun tulkintasi. Kertonee sinun ajatusmaailmastasi.
Niin, tuo on inhottavaa huijaamista. Jos mies on sen näköinen/oloinen, että normaalioloissa häntä juoksisi karkuun, niin miksi ihmeessä sellaisen kanssa pitäisi haluta käydä treffeillä? Sen fyysisen ihmisen kanssahan sitä olisi tarkoitus seurustella, ei pelkän "sisällä asuvan sielun". Tuollainen on törkeää ja epätoivoista huijaamista, petkuttamista ja toisen ajan varastamista. Eikä varmaan tee hyvää sellaisen ihmisen itsetunnollekaan tietää, että treffikumppani pitää häntä fyysisesti vastenmielisenä? Miksi ihmeessä ihmiset haluavat huijata itselleen deitiksi sellaisia, joille he eivät kelpaa omana itsenään? Jotain on pahasti vialla kun ei kehdata näyttäytyä alusta pitäen omana itsenä.
tiedosti omat puutteensa ja vikansa. Oli katsonut peiliin ja todennut itse, että ei ole ehkä mikään naista kuin heinää kaatava adonis enää ja ehkä tiesi myös sen, että ei ole koskaan ollutkaan. Eli puolileikillään se noin sanoi, nauroikin vielä päälle, hivenen sarkastisesti tosin. :)
halua vastailla tähän ketjuun.
Jos minä haluan tavata pian, en koe hukkavani mitään, jos en jaksa roikkua netissä kirjoittelemassa pitkiä viestejä viikon pari, pahimmillaan kuukauden. En todellakaan ole pinnallinen, mutta kirjoittelu ei anna minulle mitään. Minun pitää voida kokea koko ihminen, hänen kaikki reaktiot itseeni ja siihen mitä sanon: katse, äänensävy, asento (kääntyykö välillä pois, jos sanon jotain, ja kääntyykö katsomaan kun puhun jostain muusta), ilmeet. Ne on osa keskustelua. Erittäin tärkeä osa. Jos kirjoittelen viestejä tuntemattomalle, olo on vähän sama kuin jos kirjoittelisi päiväkirjaa. Jos siirryn seuraavaan, enkä jaksa kirjoittaa tuntemattomalle, en menetä mitään. Päin vastoin: samassa ajassa, jonka olisin käyttänyt koneen ääressä naputteluun, olen voinut tutustua vaikka viiteen mielenkiintoiseen ihmiseen - ja ehkä löytää heidän joukostaan sellaisen jonka kanssa haluan tavata toisenkin kerran. Minulla on ollut 5 suhdetta netin kautta. Yksikään ei ole alkanut pitkällä kirjoittelulla. Sitä kirjoitteluakin kokeilin joskus, mutta yleensä pitkän kirjoittelun jälkeen treffeillä oli lähinnä tosi vieras ja hölmö olo: olin kirjoittanut omia asioitani ihmiselle, joka oli minulle täysin vieras, ja jota en halunnut nähdä enää ikinä.
suhteesta, joka on saanut alkunsa netti-ilmoituksesta?
on järkevää nähdä heti, jolloin kaikki puolet ihmisestä on esillä: ajatukset, olemus, käytös, mielentilat ja suhtautuminen toiseen. Että miksi peitellä mitään alkuun. Luulen, että kirjoittaja halusi lähinnä provosoida.
ja voin olla väärässäkin, mutta tuntuu siltä, että ne ihmiset, joita ei tahdo saada lähtemään millään sinne livetapaamiseen, ei ehkä ole oiken sopusoinnussa sisäisen ja varsinkaan ulkoisen minänsä kanssa. Treffit voi pelottaa, jos on epävarma itsestään ja tuntee jonkinlaista alemmuudentunnetta vaikka ulkonäöstään tms. Pelkää sitä hylätyksi ja torjutuksi tulemisen tunnetta. Jos on joskus loukattu verisesti, arvosteltu vaikka ulkonäköä, niin sellaisella ihmisellä on itsetunto nollassa. Ehkä silloin pitää ikäänkuin "kuulostella" pitkään, eli kirjoittaa kuukausia jollekkin, että tietää, onko sellainen mahdollinen hetihylkääjä siellä toisessa päässä. Treffeillä ei käy pelkästään komeat ja kauniit ihmiset, vaan ihan tavalliset ihmiset, joilla ei ole mitään komplekseja itsestään, ei sisäisestä eikä ulkoisesta minästään, vaan ovat sinut itsensä kanssa. Sellainen ihminen, joka on tehnyt sinunkaupat itsensä kanssa ja luottaa itseensä ja on tyytyväinen siihen mitä on, on automaattisesti viehättävä, vaikka hän ei mikään miss maailma tai mister universum muuten olisikaan.
samaa jauhaa joka ketjussa? Onkos sulla?
taas että ei voi olla totta. Sinä se vitun kompleksi olet ja olet kehittänyt koko tapaamisesta itsellesi kompleksin. Joillakin on erilainen tapa sekä TAKTIIKKA tutustua ihmisiin. Ei siihen mitään muuta välttämättä liity. Ainakin noin omalla kohdallani. Siinä on kysymys myös omista reaktioista toista kohtaan. Tahdon että tutustutaan kirjoittamalla koska ensimmäisillä kerroilla tapaamisissa voi tulla raskas kaasujalka käyttöön eikä se ole hyväksi jos etsii pitkäikäisempää kumppania. Ehkä teidänkin kannattaisi jos roikutte täällä sinkkuina valittamassa kun kukaan teitä ei tapaile. Miksette ole nyt siellä tapailemassa ketään ja tuhlaatte aikaanne tänne kirjoittelemalla? Rasittaa tuollaiset idiootit munapäät joiden tarkoitus on nähtävästi vain yrittää loukata ihmisiä samalla kun arvioivat toisia olemuksen perusteella tai epäilevät että toisen täytyy olla mielenvikainen kun ei halua tavata heti. Olet todellakin vitun tavis eikä sinussa ole mitään erikoista, sen takia et ketään kunnollista koskaaan löydä. Piste.
Saako olla utelias, ei sun ole kyllä pakko vastata, tuottaako se sun taktiikka tuloksia? Miks muuten sä et hyväksy mielipiteitä ja kommentteja, jotka poikkeaa sun omista. Asioista voi, saa ja pitääkin olla eri mieltä. Ei niistä tarvi kimmastua ja repiä peliverkkareitaan.
Ihan asiallista tekstiä ja sulla polaa hihat? Miksi? Mieti sitä.
runkun viestejä. Sama pikkupoju joka varmaan kirjoitti juttuja ujoista ja estyneistä. Vaihda jo vaipat koska oikeassa elämässä sinulla ei olisi enää turpaa millä puhua.
takaisin. Ehkä ei kannattaisi juuri nyt lukea näitä juttuja täällä. Sori...
hakeutuminen?
pitäisi lopettaa tää tissuttelu. Nousee hämäävästi päähän.
kirjoittelua puolustavista, että tietääkö ne oikeasti, mistä ne kirjoittaa, että onko se kirjoittelu johtanut suhteeseen. Kyllä minulla on. On ollut useita, pari pidempää ja pari lyhyempää vain puoli vuotta kestänyttä tapailua. Olen tutustunut ihmiseen tapailemalla häntä, viettämällä yhdessä aikaa. Asumalla yhdessä. Ei se sen kummempaa ole. Sitten on toinen tai molemmat todettu, että ei kannata jatkaa.
kun tunnistin "ujot ja estyneet" että se olin kyllä minä, joka kirjoitin ujoista ja estyneistä joskus viikko sitten. Ja olen 41-vuotias nainen. Opettaja. Tottunut katselemaan eri asioista oireilevia pikkulapsia, kylläkin.
silmien edessä, niin silmä harjaantuu...
ole sitä varten, kun ihmisellä on ikävä toisen luo. Paikka mistä vois löytyä seuraa, ihminen, jonka kanssa jakaa elämä ja kaikki siihen kuuluva. Kyllä ihmisen kanssa pitää viettää sitä aikaa ihan irl, että sen ihmisen kokee ihan kokonaan, kokonaisena. Eli samaa mieltä olen. Kukaan ei halua olla kellekkään pelkkää tekstiä ruudulla pitkään. Mikä sen kivempaa, kuin pötköttää sylikkäin sohvalla jonkun kanssa ja setviä siinä kainalossa toisen sisintä ja vaihtaa ajatuksia. Millainen ihminen tyytyy pelkkään kylmään kirjoitteluun, koneen välityksellä, kuukausikaupalla, jos kerran on seuraa etsimässä. Mä ainakin haluan olla lähellä, sen mukavan ihmisen vieressä tai kainalossa usein, kuin naputella muovista näppistä yksin kammarin nurkassa ja lähettää mailia bittiavaruuteen, saamatta koskea ja tuntea sitä ihmistä lähelläni.
Harvoin näkee näin peittelemätöntä ja johdonmukaisuudessan tasaista mielipidettä. Kun mielestä on kysymys...sehän hallitsee ihmistä kokonaisuutena. Muodostaako mieli mielipiteen, minkä voi ilmaista puhumalla tai kirjoittamalla? Mikä ihmisestä tekee inhimillisen? Ei kai se vaan ole mieli? Mitähän kenenkin mieli tekee?
"Eiköhän hän tarkoittanut sitä että" -- Sitä hän kyllä tarkoitti. -- Helppo nakki, jos homma menisikin niin kuin tarkoittaa. "on järkevää nähdä heti, jolloin kaikki puolet ihmisestä on esillä: ajatukset, olemus, käytös, mielentilat ja suhtautuminen toiseen." -- Jos luulee että kasvokkain tapaamisessa kaikki puolet ovat esillä, erehtyy. -- Jos luulee että kirjoittaessaan joitain puoliaan voi helpommin peitellä, erehtyy. "Että miksi peitellä mitään alkuun." -- Jos viitsii ajatella syvemmälti, syy on ilmeinen, ja suvaitsen sen antaen mielelläni aikaa. En minä siitä mitään hyödy, yleensä se onkin jotain, mitä ei niin haluaisi. Mitä sitten? ================================================ - Ihminen haluaa olla rakastettu. - - Ei oman itsensä takia, vaan itsestä huolimatta. - ================================================ "Kirjoitan siksi pitkään, koska yritän saada naisen ihastumaan itseeni kirjoittamalla, koska jos treffattais heti, nainen juoksisi mua karkuun." -- Kuka juoksee kuka ei. Jollekin riittää epämääräinen vihje. Äijä luottaa kauniiseen mieleensä. Onko se aikavarkautta? On se varmaan juoksijattarelle. "Luulen, että kirjoittaja halusi lähinnä provosoida." -- Luulen että se on tässä vaiheessa samantekevää, mitä halusi. -- Luulen että seuraukset liittyvät siihen mitä hän pelkäsi. ================================================ -- Meistä jokainen on rakkautensa kokoinen. -- ================================================
Mietin kuinka sitkeästi tämä keskustelu pysyy hengissä. Samat repliikit maisteltu useampaan kertaan kuin märepalat. Vienoa postanaalia vivahdetta. "Jos mies on sen näköinen/oloinen, että normaalioloissa häntä juoksisi karkuun, niin miksi ihmeessä sellaisen kanssa pitäisi haluta käydä treffeillä?" -- Pitäisikö haluta, miksi ihmeessä? Ehkä joku haluaa, miettii kenties se mies! Miksi se nyt niin kehtaa ajatella? Ihan pöpi kun ei ymmärrä sulkeutua komeroon ja pysyä siellä. Kuinka kukaan sellaista voi kuvitella tapaavansa. Näkökulmaa voisi ehkä muuttaakin. Oiskohan tässä kirveellä töitä? *pilke silmäkulmasta* ================================================ "Sen fyysisen ihmisen kanssahan sitä olisi tarkoitus seurustella," ================================================ -- I saw my girlfriend last night, so... jos se niin helppoa on niin... Carpe Rectum! Unohdetaan ne normaaliolot, jos niissä juoksee häntäkin karkuun! Let's pilkotaan kumppaniehdokkaat ja otetaan vain ne osat mitä tarvitaan seurusteluun. Jokainen tehköön sen vaan ihan mielellään. Onks tietoo, silmä kätee ja kattoo, ottaaks kunnolla aivoo vai meneeks hermot, mikä korvaa, kuka maksaa, millä lihaksilla, huuli pyöreenä, kurkku suorana, kädet ylös, jalat alta, kielenkannat irti, löytyyks selkärankaa, onks otsaa, pyllyä, reittä ja revaa, luuta ja nahkaa, nyppiiks karvaa , nappaks napaa ja kiskooks kikulia, vetääks suontaki, sattuisko sydämmee ja tarttuisko daisarii ja rauhastki vois muiskuttaa. Sieluko nyt karkas ja mielikin sen mopon mukana pöpelikköön ================================================ -- Minkä fyysisen kanssa sitä olisi tarkoitus seurustella? -- ================================================
Monet naiset haluavat treffeille tosi nopeasti. He kuvittelevat osaavansa jotain erityistä, joka pitää näyttää livenä. En muista yhtään tapausta, jolloin tapaaminen olisi tuonut mitään uutta. Tai jos tarkkoja ollaan, painoa muutamilla naisilla on enemmän kuin kuvista tai teksteistä pystyy havaitsemaan.
Totta tosiaan, niitä sain kuulla ihan livenä ensi, aika hyvä oli näytelmä, kunnes paljastui jotain aivan aivan muuta miehestä siis LIVENÄ.
noita juttuja edes LIVENÄ. :D Joten eiköhän tuo ole aivan sama.
No kun nyt tulisi edes niitä vastauksia..heh heh. Mutta oikeassa olet. Hetki kasvokkain kertoo usein todella paljon. Ehkä turhat odotukset vain kasvaa kun ei tavata. Viikkojen kirjoittelun jälkeen on luonut tietynlaisen kuvan ja on tosi paha tikki jollei persoona ole yhtä tän "kirjoitelman" kanssa. Rehellisin mielin liikkeellä olevat ansaitsisivat kyllä sen tapaamisen pian. Mutta mistäs niitä "rehellisiä" löytyy? Noo, eiköhän siellä pehkun seassa helmiäkin pyörähtele.