Tervehdys palstalaiset!
Olen seurustellut puolisoni kanssa 8 vuotta. Elämämme on ollut täynnä ylä- ja alamäkiä. Nyt mennään jyrkästi huonoon suuntaan.
Puolisoni on pari viime vuotta tehnyt työtä ja pitänyt kotia yllä yksinään. Itse käyn myös töissä ja henkilökohtaiset ongelmani ovat painaneet minut sohvan pohjalle, jotta jaksan taas töihin, joten kodinhoito on jäänyt puolisolleni. Nämä ongelmat ovat tehneet minusta flegmaattisen, eikä mikään muu ole kiinnostanut. En selkeästi ole osoittanut hänelle, että rakastan tätä ja olen erittäin kiitollinen kaikista asioista, joita hän eteemme tehnyt.
Puoli vuotta sitten puolisoni on ollut vakavasti masentunut ja hakeutunut hoitoonkin tämän takia. Itse en ole ollut tästä tietoinen, siis en ole tiedostanut asiaa ja elänyt omassa maailmassani, enkä ole noteerannut koko asiaa. On muitakin asioita, jotka olen skipannut omaa napaa tuijottaessani. Pari kuukautta elämä on ollut erilaista kuin muuten, koti rempallaan ja puoliso on jossain ja käyttäytyy uhkaavasti minua kohtaan. Pari viikkoa sitten kyselin häneltä, että mikä vaivaa. Hän torjui minut jyrkästi, mutta hän kertoi tarvitsevansa tilaa ja aikaa. Nyt on tullut selväksi, että hän haluaa etsiä itseään, muuttaa pois ja että minä olen taakka hänen työlleen, josta hän kärsii työuupumusta parhaillaankin. Olen pyytänyt häntä jäämään ja luvannut auttaa häntä ongelmissaan ja tukea häntä. Olen myös luvannut osoittaa hänelle sitä kiitosta ja rakkautta, jonka hän ansaitsee. Hän torjuu minut näissäkin. Minä olen vakavissani ja todellakin aion pitää lupaukseni.
Oma elämäni romahti pari viikkoa sitten, kun selvisi, ettei yhteistä tulevaisuutta ehkä olekaan.
Mutta kysymys kuuluukin:
Onko minulla oikeutta vaatia mahdollisuutta, koska olen ollut välinpitämätön ja täydellinen paska?
Onko oikein, että haen tässä hänen ja meidän hyvinvointia, ja loppukädessä omaa hyvinvointia?
Onko ainoa tapa auttaa vain siten, että päästän hänet menemään?
Tilaa ja aikaa olen valmis antamaan, mutta osoitteenmuutos on minulle liikaa. Olen varmaan aika itsekäs...
Luovuttaako, vai taistella?
Fool In Love
5653
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Toinen on saanut tarpeekseen jos nyt alat itsekkäästi vänkäämään se vain vaikeuttaa hänen elämäänsä ja erosta tulee uusi taakka. Näitä taakkoja kun muistelee myöhemmin on helpottunut erosta. Jos oikeasti haluat voittaa rakkautensa takaisin tuet häntä mitä tekikin ja laitat oman elämäsi kuntoon. Mitä enemmän epäitsekkäästi autat häntä sitä enemmän korvaat menneitä töitään Jos saat ne korvattua muuten kun läpättämällä tyhjiä voit vielä toivoa uutta mahdollisuutta.
Sinä selvästikin olet taakka hänelle. Jos hän lisäksi potee henkistä väsymystv tyonsä takia, viimeinen asia mitä hän tarvitsee on sinunlaisesi nainen vierellään. Sinä taas olet käynyt läpi omia vaikeuksia. Todennäkoisimmin pääset kunnolla pohjalta ylos aivan omillasi. Kummallekin osapuolelle paras ratkaisu tässä vaiheessa on se että alatte elää omaa elämäänne. Te kumpikin tarvitsette aikaa ja tilaa koota rauhassa ja ajan kanssa itsenne. Tuo ei suinkaan tarkoita että eroatte vihamiehinä! Päinvastoin! Te vain annette toisillenne tilaisuuden kehittyä ja ehkä vuosien päästä, jos kumpikin on vielä vapaa, voitte ottaa yhteyttä toisiinne.
Mistä päättelit että olen nainen?
ideani pohjautuu kertomaasi parisuhteeseen. On aivan sama kumpi osapuoli olet, neuvoni ei siitä muutu.
hyvä ihminen ole muuta mahdollisuutta kuin päästää toinen menemään. Jokaisella on vapaa tahto!!!Puhut OIKEUKSISTASI...ei sulla ole oikeutta pitää toista, ja anna hänen nyt selvitellä päätään jos kerran masentunutkin on. Se voi vielä pelastaa suhteenne, ei se että pidät häntä häkissä! se on sen ihmisen valinta, ei sun!